Pieni pyhiinvaelluskirja - kansi: Petri Kovács

Pyhiinvaellusvuosi  2012 alkoi osaltani jo vuoden ensimmäisellä viikolla, kun viimeistelin Pienen pyhiinvaelluskirjan uuden laitoksen käsikirjoitusta. Esipuheen sain kirjoitetuksi loppiaisena. Nyt kirja on kustannustoimittajan käsissä – painosta sen pitäisi tulla maaliskuun lopulla. Siis hieman ennen pyhiinvaellusten sesonkia.

Minun on mahdotonta mainita Pienessä pyhiinvaelluskirjassa kaikkia kotimaisia pyhiinvaelluksia. Tiedän kuitenkin, että Pyhän Henrikin pyhiinvaellus järjestetään koko Pyhän Henrikin tien mittaisena ja että jaakonpäivänä vaelletaan suomalaisia Jaakontien osuuksia.  Toivon saavani mahdollisimman monen kotimaisen pyhiinvaelluksen tiedot, jotta voisin niistä informoida.

Tietoja voi lähettää minulle vaikka tämän blogin kommentteina. Laadin niistä keväämmällä koosteen www.europilgrimage.org -sivustoon.

Jaakontie tai pikemminkin Jaakontiet Espanjassa taitavat olla suomalaisten eniten suosimat pyhiinvaellusreitit. Jaakontien Ystävät kirjoittaa edelleenkin pyhiinvaelluspasseja. Maaliskuun alusta lähtien passit ovat ulkonäöltään uudistettuja.

Nyt haluan selvitellä, miten lukijani aikovat pyhiinvaelluksille lähteä. Vai aikovatko. Pyydän siis vastaamaan kyselyyni.

Kiitos

Pyhä perhe

Vuosia sitten ostin Etelä-Tirolista tämän kauniin pyhän perheen kuvan, kämmenelle mahtuvan puuveistoksen. Nuori, parraton Joosef kumartuneena Marian yli, vastasyntynyt Jeesus Marian sylissä.

Kuva edustaa perinnettä, jonka mukaan pyhä perhe oli ydinperhe. Tosin vanhemmat tiesivät, että Joosef ei ollut heidän lapsensa biologinen isä. Kumpikin oli saanut siitä viestin enkeliltä.

Minusta toisenlainen perinne on uskottavampi: Joosefin, Marian ja Jeesuksen muodostama perhe oli uusperhe.

Joosef oli jo vanhempi leskimies. Hänellä oli jo aikuisia lapsia hänen kihlatessaan Marian. Nämä olivat jo lähteneet kotoa elämään omaa elämäänsä, kun heidän isänsä avioitui uudestaan, heitä nuoremman naisen kanssa. Näin muuten toinen kansankirkkomme Pyhän perheen esittää, osaten jopa nimetä Joosefin lapset ensimmäisestä avioliitosta.

Jos näin oli, Jeesus oli nimenomaan Marian esikoinen, ja todennäköisesti ainoa lapsi. Siten hänen tehtävänsä olisi ollut huolehtia äidistään tämän vanhuudessa. Sen tehtävänhän hän siirsi ristillä oppilaalleen Johannekselle – joka muuten keski­aikaisen Kultaisen legendan mukaan oli Neitsyt Marian sisarpuolen poika, siis Jeesuksen serkku tai ainakin puoliserkku.

Uusperhenäkökulma selittäisi myös evankeliumien viittaukset Jeesuksen sisariin ja veljiin. Kyseessä olisivat tarkkaan ottaen olleet sisar- ja velipuolet, mutta toimivassa uusperheessä noita puolisuuksia ei puheessa käytetä. Sosiaalisesti kaikki ovat yhtä perhettä.

Joosef hyväksyi lapsekseen Marian pojan Jeesuksen. Joosef antoi varttuvalle Jeesukselle kaiken tuen ja turvan, minkä isä voi lapselleen antaa. Marian pojan turvan vuoksi hän oli valmis viemään pienen uusperheensä maanpakolaisuuteen, turvaan vainolta. Vuosien kuluttua hän saattoi palata kotikyläänsä, jatkaa siellä ammatissaan ja kouluttaa Jeesuksenkin samaan kirvesmies-puusepän ammattiin. Ja jossakin vaiheessa Jeesuksen kahdennentoista ja kolmannen-kymmenen elinvuoden välissä hän nukkui pois.

Uusperheelle on ominaista, että ainakin toinen puolisoista ottaa perheeseensä lapsia, jotka eivät ole hänen omiaan. Ja siis jos uusperhe toimii, nuokin lapset ovat aivan täydesti hänenkin lapsiaan.

Jotakin samaa on pyhään perheeseen liitetyssä epistolassa. Apostoli Paavali kirjoitti galatalaisille: (Gal. 4: 3–7)

Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

 Syntiinlankeemuksen turmeluksesta osallisina meillä ei ole mitään oikeutta vaatia Jumalalta yhtään mitään, emmehän ole turmeltuneesta luonnostamme häneen edes orjan asemassa. Vaikka meissä on yhtä ja toista hyvää ja arvokasta, olemme kuitenkin synnin orjia, synnin palvelijoita, jos Jumala ei vaikuta meissä. Emme siis edes Jumalan orjia, jotka pakon edessä tottelisivat, mitä isäntä sanoo, vaan synnin orjia, ja halukkaita sellaisia. Mielellämme teemme sitä, mikä itseämme näyttää hyödyttävän, mikä itsellemme tuo edes lyhytaikaista nautintoa. Synti-isännältämme emme tarvitse kuin pienen viittauksen, niin joh toimimme innokkaasti.

Mutta Jumala siis rakasti ja rakastaa meitä, vaikka olimme synnin orjia ja vaikka synti yhä sitoo meitä monin tavoin. Hän rakastaa meitä niin suuresti, että hän on ottanut meidät lapsikseen!

Kun hän, Jumalan rakkaus syntyi maailmaan, hän sai nauttia vanhemman rakkautta mieheltä, jonka poika hän tarkkaan ottaen ei ollut, mutta joka suostui välittämään hänelle isällistä hyvyyttä.

Siinä pyhä perhe on esimerkkinä kaikille perheille, mutta aivan erityisesti meille uusperheille jai uusperheiden vanhemmille.

Pyhä perhe muistuttaa meitä kaikkia siitä, että sSiinä, missä Joosef hyväksyi perheeseensä ja pojakseen Marian pojan, Jumala hyväksyi Poikansa kautta meidät perheeseensä.

Jeesus palautti yhteyden, johon Jumala ihmisen luodessaan ihmisen tarkoitti, yhteyden, jonka ensimmäisen ihmisen maailmaan päästämä synti rikkoi ja turmeli.

Rukous

Jumala, me kiitämme sinua pyhästä perheestä, Mariasta, joka suostui Vapahtajamme äidiksi,Joosefista, joka otti Pelastajamme pojakseen,ja Jeesuksesta, Pelastajastamme ja Vapahtajastamme.

Me kiitämme sinua, Jeesus, että tulit tähän maailmaan pelastamaan meidät synnin ja kuoleman orjuudesta, vapautit meidät Jumalan lapsiksi.

Me rukoilemme sinua, Pyhä Henki, elä ja vaikuta meissä, että eläisimme jo tässä ajassa, tämän uudenkin vuoden, Jumalan lapsina, suostuisimme pyhän perheen tavoin Jumalan tahdon välittäjäksi ja toteuttajiksi tässä maailmassa, ja rakastaisimme lähimmäisiämme Jumalan rakkaudella.

Aamen.

(Radion aamuhartaus 2.1.2012)

Seurakuntatyön ohessa saatoin jatkaa opintojani ja Calvinin luonnonoikeusajattelun tutkimista 1990-luvun. Yhdessä vaiheessa olin kirkkopoliittisesti hyvin aktiivinen, ja juuri kun se vaihe oli päättynyt syksyllä 1998 arkkipiispanvaalin jälkeen, Hasse Kvist soitti minulle ja ehdotti, että liittäisin tutkimukseni reformoidun teologian tutkimusprojektiin, jolle haettaisiin Suomen Akatemian tukea. Tukea saatiin niin, että viisi tutkijaa saattoi kukin työskennellä päätoimisesti reilun vuoden projektissa.

Kun sitten 2002 olin saanut suoritetuksi lisensiaatintutkinnon Helsigin yliopistossa, siirryin Åbo Akademihin väitöskirjaa varten, olinhan vuosikymmen ajan saanut tutkimukselleni tuen nimenomaan Hasse Kvistiltä ÅA:sta. Kun hän oli sitten jäämässä eläkkeelle, minulle tuli kiire. Väitöskirjani ehdin toimittaa esitarkastusta varten tiedekuntaan hänen viimeisinä työpäivinään. Karonkassani 1.6.2006 minulla oli täysi syy ja ilo kiittää häntä tuesta.

Tänään Hasse Kvist täyttää 70 vuotta. Kun hänelle taannoin koottiin juhlakirja, väitöskirjatyöni oli vielä kesken, enkä siihen kirjoittanut. Niinpä kokosin hänen 70-vuotispäiväkseen Calvinia ja reformoitua teologiaa koskevia esitelmiäni ja kirjoituksiani yhdeksi vihoksi ja postitin sen hänelle.

Kirjoituksia on 11, varhaisin vuodelta 1988 ja tuorein viime vuodelta. Järjestin ne temaattisesti, ja tämän artikkelin lopusta löytyvät niiden julkaisutiedot. Ensimmäisenä on Calvinin kehitystä reformaattoriksi käsittelevä osa väitöskirjani johdantolukua. Seuraavat kolme esittelevät hänen tuotantoaan. Kaksi niistä on Teologiseen Aikakauskirjaan laatimiani resensioita, kolmas katekismuskäännökseni taustateksti. Neljä seuraavaa artikkelia ovat Calvinin teologiaa koskevia esitelmiäni käänteisessä aikajärjestyksessä. Kansainvälisen Calvin-tutkimuskongressin englanninkielinen vuodelta 2010 ja Siegenin kongressin saksankielinen vuodelta 2009 on kelpuutettu kongressijulkaisuihin. Ruotsinkielisen vuodelta 2006 olen julkaissut omilla verkkosivuillani (myös suomeksi) ja englanninkielinen nuoren tutkijan esitelmä vuodelta 1988 on tähän asti ollut vain omassa arkistossani. Esitelmiä seuraa kaksi pyydettyä kirjoitusta ja viimeisenä on raporttini elokuun 2010 Calvin-kongressista.

Grattis, Hasse!

Der Werdegang Calvins: Väitöskirjani taustaluvun osa vuodelta 2006 (Elonheimo, Kalle: Das universale Recht bei Johannes Calvin. Mit besonderer Berücksichtigung seines Naturrechtsverständnisses. Åbo Akademi Förlag, 2006), 3-10. Kirjallisuusluettelo e.m. teoksessa s. 183-195.

Institutio Christianae religionis: Kirjaesittely Teologisessa aikakauskirjassa 92/1987, 518-520. Johannes Calvin, Unterricht in der christlichen Religion (Institutio Christianae religionis – Deutsch). Nach der letzten Ausgabe übersetzt und bearbeitet von Otto Weber. 4. Auflage. Neukirchener Verlag, Neukirchen-Vluyn, 1986. xxxvi+1238 s.

Geneven katekismus: Kääntämäni tekstin esittely teoksessa Reformaation tunnustukset, SKTS, 2009, 103-105.

Calvinia lyhyesti: Kirjaesittely Teologisessa aikakauskirjassa 99/1994, 93–94. Calvin’s ecclesiastical advice. Translated by Mary Bea­ty and Benjamin W. Farley. Louisville (Kentucky): West­minster/John Knox Press. 1991. 184 s. Calvin’s Institutes: a new compend. Hugh T. Kerr, edi­tor. Louisville (Kentucky): West­minster/John Knox Press. 1989. 180 s.

Reformed theology in Calvin’s Catechism 1542:  Short paper 10. Calvin-tutkimuskongressissa 2010 Bloemfonteinissä, Etelä-Afrikassa; ilmestyy keväällä 2012 kongressijulkaisussa. Suomeksi pidin saman esitelmän hieman lyhyempänä seminaarissa Reformoidut tunnustukset & luterilais-reformoitu ekumenia tänään Turun kristillisellä opistolla 12.1.2010.

Der Wille Gottes in weltlichen Gesetzen: Short paper Siegenin yliopiston järjestämässä Calvin-kongressissa syyskuussa 2009, julkaistu kongressijulkaisussa Calvins Theologie für heute und morgen, Beiträge des Siegener Calvin-Kongresses 2009, foedus-verlag, 2010, 251-260.

Calvins syn på räntetagning: Lectio praecursorica Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa 1.6.2006. Luettavissa kotisivuiltani kalle.europilgrimage.org myös suomeksi.

Explanation of the Ten commandments by Luther and Calvin: Esitelmä Paulinumin teologisessa seminaarissa Otjimbinguessa, Namibiassa, huhtikuussa 1988.

Calvins etik: Pyydetty artikkeli teologia.fi-verkkolehden reformoitua teologiaa käsitelleessä julkaisussa 2010 (http://teologia.fi/tutkimus/etiikka/568-calvins-etik. 2010).

Evankelis-mikä?  tuore oliivipuun lehti 2007

Calvin-tutkijat Etelä-Afrikan talvessa: Kongressiraportti elokuun 2010 Calvin-tutkimuskongressista.

Vietimme sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Se vie joka vuosi minut muistoihin, vuosiini kyläpappina Saksassa.Siellä sadonkorjuun kiitos oli vuoden ainoa sunnuntai, jolloin vietimme samaan aikaan jumalanpalveluksen täpötäydessä kirkossa ja samoin täpötäydessä seurakuntatalossa.Kummankin alttaritilan koristelun saamisesta vastasivat rippikoululaiset. Parina edellisenä keskiviikkoiltapäivänä he kulkivat keräämässä vuoden satoa kyläläisiltä. Kertyneet juurekset, vihannekset ja hedelmät riittivät täyttämään alttaritilan niin, että minun täytyi suunnitella hyvin tarkasti, miten siirryn alttarin äärestä saarnastuoliin ruokaa tallomatta.

Vuoden satoa ei kerätty pelkästään kirkon ja seurakuntatalon koristelua varten: Viikolla kaikki kertynyt kuljetettiin tarvitseville, erityisesti vanhainkotiin ja kehitysvammaisten asuintaloon. Jakaminen tuotti iloa.

Puutteessa olevan avustaminen on yksi tapa kantaa vastuuta toisista ihmisistä. Usein se on kovin tarpeellista. Maan antimia alttarin kautta laitoksissa asuville. Kolikko tai peräti seteli kolehtiin. Muutama tasauspäivän tai nälkäpäivän tai Yhteisvastuun lippaaseen. Tärkeitä hetkiä osallistua maailman hädän lievittämiseen.

Mutta vain hetkiä. Jumala haastaa meitä omiaan, Kristuksen omia, vielä kokonaisvaltaisempaan työtoveruuteen tässä maailmassa. Kokonaisvaltaisempaan vastuuseen.

Parhaillaan vietetään kahta teemaviikkoa, joissa on kyse kokonaisvaltaisesta vastuusta.Ekumeenisen, kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteisen vastuuviikon teemana on tänä vuonna uskonnonvapaus. Siinä on siis tänä vuonna kyse ihmisten henkisestä hyvinvoinnista, oikeudesta elämänarvojen perustaan.

Toinen meneillään oleva teemaviikko on Reilun kaupan viikko. Kyse on siitä, että tämän maailman voimavarat jakautuvat oikeudenmukaisesti, että jokainen saa työstään palkan, jolla voi elää ja elättää perheensä.

Reilun kaupan viikko haastaa meidät jokaisen tarkkailemaan jokapäiväisiä kulutuskäytäntöjämme. Kuka hyötyy ostoksistamme? Saako tuotantoketjun jokainen osallistuja reilun ja oikeudenmukaisen osuuden maksamastamme hinnasta? Ovatko työolot säädylliset? Mahdollistammeko sen, että alkutuottajien lapset voivat käydä koulua?

Hetkellisiä avusturatkaisuja teemme silloin tällöin kolehtihaavin tai keräyslippaan kohdatessamme tai seuratessamme jotakin kamppanjakonserttia. Pitkäaikaisempia ja jatkuvasti vaikuttavia ratkaisuja teemme jokapäiväisessä elämässämme, jokaisella kauppareissullamme.Oikeat ratkaisut hedelmätiskillä, kahvi-, tee- ja kaakaohyllyn äärellä, suklaalevyjen äärellä maksavat usein hieman enemmän kuin väärät, mutta samalla maksamme myös siitä, että maailma tulee edes hieman paremmaksi.

Samalla murskaamme sorron ja epäoikeudenmukaisuuden ikeitä, vapautamme ihmisiä. Ja mitä Jumala profeettansa kautta lupaakaan siitä seuraavan:

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua.