Pyhästä Kolminaisuudesta sekä itsensä antamisesta

Kymmenkunta vuotta olen jo ollut mukana Turun Sanomien Päivän sanojen kirjoittajaringissä, yhden viikon vuodessa. Päivän sanat pyrin aina kirjoittamaan kokonaisuudeksi, tosin viimeinen usein on irrallinen, koska vuorot ovat maanantaista sunnuntaihin. Tämänvuotista kirjoitusvuoroani edeltävä sunnuntai oli 1. sunnuntai helluntaista eli Pyhän Kolminaisuuden päivä. Sen vuoksi etsin arkipäiville Raamatusta kohtia, joissa selvästi mainitaan Pyhä Kolminaisuus, ja niiden pohjalta kirjoitin hartaudet.

 

”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” – Matt 28:19

Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten alussa on toteamus ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Raamatusta se löytyy sellaisenaan vain taivaaseen astuvan Vapahtajan käskyssä mennä tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.

Koko olemassaolomme on Isän, Luojan, lahjaa, mutta syntymämme ja ihmisyytemme perusteella olemme kosketuksessa vain pieneen osaan Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta.

Jumalan täyteys on koskettanut meitä kasteessa. Siinä olemme saaneet osaksemme Pojan, Vapahtajan, pelastusteot. Siitä lähtien Pyhä Henki, Virvoittaja ja Eläväksi Tekijä, on ravinnut uskoamme, jotta Vapahtajan pelastusteot olisivat meille tänäänkin todellisuutta ja antaisivat meille voimaa elää Jumalan rakkautta todeksi. Tässä ja nyt. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä!

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. … ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. – 1: Moos 1:1-2  Alussa oli Sana. … ja Sana oli Jumala. … Kaikki syntyi Sanan voimalla. – Joh 1:1,3

Jo tämän aineellisen todellisuuden alussa, luomisessa, Jumala oli kolmiyhteinen Jumala.

Pyhä Kolminaisuus ei siis ole vain varhaisten kristittyjen keksintö, vaan Jumalan ominaisuus. Toki tuo ominaisuus oli pitkään salassa. Vanhan testamentin henkilöt uskoivat yhteen Jumalaan, mutta heidänkin todellisen ja elävän uskon voimana oli Jumalan Henki – vaikka he eivät tunteneetkaan Poikaa, Messiasta.

Nyt jälkeenpäin näemme, että jo alussa oli Pyhä Kolminaisuus. Jo alussa Jumala tahtoi ilmentyä ihmisille kolmella tavalla. Kutsumme hänen ilmentymiään, persooniaan Isäksi ja Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi.

Hän on Elämän Alku ja Ylläpitäjä. Hän on Iankaikkisuuden Avaaja. Hän on Meissä Toimiva.

 

Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” – Luuk. 3:22

Abrahamia pidetään uskon isänä kristinuskon lisäksi juutalaisuudessa ja islamissa. Toiset abrahamilaiset uskonnot väittävät joskus, että kristinusko ei ole aidosti monoteistinen, yksijumalainen, koska meille Jumala on kolmiyhteinen.

Väitteiden taustalla voi nähdä kuitenkin erilaisen näkemyksen Nasaretin Jeesuksesta. Juutalaisille hän on korkeintaan yksi rabbi, muslimeille yksi profeetta.

Meille hän on Jumalan, Isän, rakas Poika, meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden ihmiseksi syntynyt ja ihmisenä kuollut Jumala, jonka merkityksen Jumala Pyhä Henki avaa ja kirkastaa meille.

Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys! – 2. Kor 13:13

Tänäkin kesänä, kun nyt vihdoikin jälleen pääsemme kirkkoihin yhdessä viettämään jumalanpalvelusta, lausutaan tuhannet kerrat siunaus, joka perustuu apostoli Paavalin korinttilaisille osoittaman kirjeen loppuun.

Konfirmaatiossa nimittäin käytetään tähän tekstiin perustuvaa apostolista siunausta. Tuhansille nuorille toivotetaan, että Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olisi heidän kanssaan.

Sitä ei toivoteta vain konfirmoitaville, vaan Apostoli toivottaa sitä koko seurakunnalle.

Myös Sinulle siis kuuluu Kristuksen tuoma pelastus, Taivaan Isän rakkaus, joka tekee arvottomastakin arvokkaan, sekä Pyhän Hengen elämää – ja iankaikkiseen elämään – virvoittava voima!

”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” – Matt 28:19

Kristityksi tulimme, kun meidät kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteen yhteydessä myös piirrettiin risti otsaamme ja rintaamme.

Risti on Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon merkki. Pappi piirtää sen ilmaan jumalanpalveluksen tai kirkollisen toimituksen alkusiunauksessa ja Herran siunauksen päätteeksi sanojen ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” aikana. Monen urheilijan olemme nähneet sen tekevän ennen suoritustaan tai sen jälkeen (tosin harvemman suomalaisen).

Se on jokaisen kristityn käytettävissä joka päivä. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme Jumalan omia. Silloin kun ei muuta osaa, ehdi tai jaksa rukoilla, voi tehdä ristinmerkin ja lausua (tai ajatella) sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen/haltuun”.

Siten voit pyytää jopa monta kertaa päivässä Jumalan kaikinpuolista siunausta ja varjelusta.

 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. – Ef. 1: 3

Näin alkukesästä lauletaan paljon suvivirttä. Sen alkusäkeistöt sisältävät kiitosta luomakunnasta Luojalle. Vasta neljäs säkeistö rukoilee Vapahtajaa. Niinpä laulatan siitä yleensä ainakin neljä säkeistöä, tai ensimmäisen ja neljännen.

Neljäs säkeistö sisältää itse asiassa myös rukouksen Jumalan kolmannelle persoonalle pyytäessään Jeesuksen asumista luonamme, rakkauden liekin syttymistä ja uuden mielen luomista.

Pyhän Hengen vaikutusta on, että tunnemme Vapahtajan olevan elämässämme mukana, ikään kuin meissä asuvana. Pyhä Henki voi sytyttää meissä Jumalan rakkauden liekin. Pyhä Henki uudistaa mielemme.

Kaikesta siitä kiitos Kolmiyhteiselle Jumalalle!

Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. – 2. Kor 8:5

Paavali kertoi yllä olevilla sanoilla Makedonian kristittyjen innosta jakaa saamaansa aineellista hyvyyttä jopa yli voimiensa hädässä oleville kristityille toisaalla.

He eivät kiinnittyneet aineelliseen hyvään, vaan jakoivat sitä apua tarvitseville, ja lisäksi he siis antoivat itsensä Jumalalle. He eivät jääneet säilömään katoavia aarteita – ja tulivat siten jakaneeksi katoamattomia.

Jumalan rakkaus on näet katoamaton aarre. Se on meille ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa. Kun sitä jaamme, kun teemme lähimmäistemme elämän paremmaksi ja saamme yhä uudet ihmiset tuntemaan Jumalan kosketuksen, se enenee niin vastaanottajalleen kuin jakajalleen.

Seuratkaamme Makedonian kristittyen esimerkkiä.

Päivän sanat Turun Sanomissa 8.-14.6.2020

Etäläsnäoloa

”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” – Joh. 17:24

Miten olla läsnä, kun on fyysisesti erillään, jopa kaukana? Sitä olemme pohtineet ja opetelleet tänä coronakeväänä. Teknologian ansiosta olemme voineet pitää yhteyttä toisiimme ajantasaisesti ja jopa nähdä toinen toisemme matkojenkin päästä. Olemme voineet olla läsnä etäältä, muttemme kuitenkaan täysin. Etäläsnäolomme on toteutunut kuulemisen ja näkemisen kautta, mutta esimerkiksi kosketus on jäänyt puuttumaan henkilösuhteistamme.

Yhdessä tärkeässä henkilösuhteessamme kristikunta on jo kahden vuosituhannen tottunut etäläsnäoloon. Vapahtajamme oli läsnä oppilaittensa elämässä ylösnousemusruumiissan, kaikkien aistien havaittavasti. Tuomas jopa kosketti hänen haavojaan. Tuota kesti 40 päivää. Sitten hän astui taivaaseen – kuitenkin hän on yhä läsnä täällä, elämässämme.

Kristus on läsnä siellä, missä hänen elämästään, kuolemastaan ja ylösnousemuksesta kertovia tekstejä luetaan, kuunnellaan ja julistetaan. Pyhän Hengen toiminnan ansiosta Raamattu on lukijalleen ja kuulijalleen paljon enemmän kuin kokoelma kertomuksia vuosituhansien takaa. Se on elävää ja eläväksi tekevää sanaa ja todellisuutta. Se välittää käyttäjälleen Vapahtajan opetukset, ristinkuolemassa toteutuneen pääsyn Jumalan yhteyteen ja ylösnousemuksessa aueneen iankaikkisen elämän.

Sakramentit ovat erityisiä Jumalan läsnäolon merkkejä, joissa Vapahtajamme on liittänyt sanansa aineeseen. Näinä kuukausinakin on toki kastettu, mutta ehtoollisesta olemme joutuneet pidättäytymään. Niin meillä on ollut suhteessamme Jumalaankin tänä keväänä ollut myös tässä suhteessa sama kosketuksen puuttumisen ongelma kuin monissa ihmissuhteissamme. Toivottavasti ensi kuussa pääsemme jälleen myös Herran pöytään.

Kristus on läsnä myös siellä, missä hänen osoittamansa Jumalan rakkaus eletään todeksi. Siis siellä, missä me, hänen kansansa rakastamme lähimmäisiämme Jumalan rakkaudella. Meidän, Jumalan kansan kautta Maailman Vapahtaja on läsnä tässä maailmassa siten, että yhä uudet ihmiset saavat tuntea olevansa tärkeitä, hyväksyttyjä, rakastettuja.

Meidän tapamme ja mahdollisuutemme olla yhteydessä Jumalaan on rukous. Tänään rukoussunnuntaina on hyvä muistaa, että Vapahtajamme rukoilee Isää meidän kanssamme. Hänhän itse opetti ja opettaa meitä rukoilemaan: ”Isä meidän”.

Etäällä, taivaaseen astuneenakin, on Vapahtajamme siis läsnä. Hän on elämämme.

Hartauskirjoitus Salon Seudun Sanomissa 17.5. ja

Kristuksen taivaaseenastumisen saarna 21.5. Karunassa

Kaisa Huhtala piispaksi

Turun arkkihiippakunnan seuraavaksi piispaksi esitän Porin Teljän kirkkoherraa, pappisasessori TL, rovasti Kaisa Huhtalaa. Hän on jo osoittanut kantavansa huolta niin kirkon ykseydestä kuin hädässä olevien ihmisten oikeuksista. Hän tuntee niin nuorisotyön kuin kirkon hallinnon. Ja hänen seurakuntansa tavallisen sunnuntain jumalanpalvelus on ilmeeltään kuin erityinen kansainvälisen työn juhlamessu jossakin toisessa seurakunnassa.

Piispuus edustaa kirkon yhtenäisyyttä: piispan tehtävänä on pitää hänelle uskottu lauma koossa ja vaalia kirkon ykseyttä. Kaisa on aktiivisesti rakentanut ykseyttä kirkossamme pappisvirasta eri tavoin ajattelevien välille. Hän oli aloitteentekijänä vuonna 2019 kolmena seminaarina järjestetyssä virkateologisessa keskusteluprosessissa. Seminaarisarja tähtäsi tiedon lisääntymiseen siitä, millä teologisilla perusteilla eri tahot perustelevat virkaan liittyviä käsityksiään ja miksi ehtoollinen on kirkossamme kynnyskysymys virasta eri tavoin ajattelevien välillä, sekä kunnioittavaan keskusteluun teologisesta aiheesta, josta keskustelu kirkossamme on ollut viime aikoina vaikeaa. Seurakuntansa alueella hän on mahdollistanut täyteen jumalanpalveluselämään osallistumisen myös niille, joilla on rajallisempi käsitys pappisvirasta. Siihen hän on saanut työtovereidensa, seurakuntaneuvostonsa ja piispansa tuen.

Aivan erityisen hädänalaisia ovat maahamme turvaa etsimään tulleet nuoret ihmiset. Kaisan seurakunta on aktiivisesti tukenut heitä jo syksystä 2015 lähtien, ja hän tukee heitä nytkin, kun heitä yritetään pakottaa palaamaan kotimaahansa turvattomiin oloihin. Samalla hänen seurakuntansa on tullut tehneeksi myös lähetystyötä omalla paikkakunnallaan: Monet ovat kääntyneet kristityiksi.

Nuorisotyössä Kaisa oli pitkään mukana seurakuntansa nuorisopappina. Kirkon viranomaistehtävät tulivat hänelle tutuiksi Porin seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtajana. Arkkihiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina hän on toiminut kohta kolme vuotta. Hän on osoittanut käsittelevänsä asioita asiaperustein silloinkin, kun se merkitsee valtarakenteen vastaista kantaa. Tämä kävi ilmi jo heti hänen asessorikautensa alussa, kun hän ainoana tuomiokapitulin jäsenenä vastusti silloisen arkkipiispan kannattamaa Turun ja Kaarinan seurakuntien määrän vähentämistä.

Kaisa tuntee hiippakuntamme hyvin. Hän on vuosikymmenet toiminut pappina arkkihiippakunnassa ja ollut mukana monissa hiippakunnallisissa tehtävissä jo ennen asessorikauttaan.

Satuin talvilomallani aivan tavallisena sunnuntaina menemään messuun Porin Teljän kirkkoon. Oli ilo nähdä ja kuulla kirkkokansaa, jossa oli kaikenikäisiä ja useita eri kieliä puhuvia – niin taustaltaan suomalaisia kuin maahmme muuttaneita. Jossakin muualla tuollaista rikkautta saattaisi kohdata erityisessä kansainvälisen työn juhlassa, mutta Teljän kirkossa se oli ja on tavanomaista.

Olen tuntenut Kaisan 1990-luvun puolivälistä lähtien, jolloin toimimme Autuaan Hemmingin Apupapeissa. Jo silloin vaikutuin hänen ennakkoluulottomuudestaan tarkastella kirkkomme elämää. Kaksi vuotta sitten keväällä, hänen pappisvihkimyksensä 30-vuotisjuhlassa, pyysin häntä harkitsemaan, olisiko hän käytettävissä piispan virkaan. Puolen vuoden harkinnan jälkeen hän vastasi myöntävästi. Hän siis on suostunut ehdolle, ei asettunut.

Jos haluat ryhtyä julkisesti Kaisan kannattajaksi, ole hyvä ja ilmoittaudu minulle, mieluiten yksityissähköpostiini kalleelonheimo@gmail.com.

Ylösnoussut kanssamme

Resurrexit

Sauvon kirkon Ylösnousemusalttaritaulu, joka on nykyään lounaiskulmassa. R.W. Ekman 1854.

Kirkkomme alttaritauluun taiteilija on kuvannut näkemyksensä ylösnousemuksesta. Siitä, mitä oli tapahtunut ennen kuin Magdalan Maria oli tullut Jeesuksen haudalle.

Huomaatte, että hauta ei ole sellainen kuin nykyiset hautamme. Maalaukseen kuvattu hauta muistuttaa niitä hautakammioita, joita on vaikkapa Turun tuomiokirkon lattian alla. Ja myös Sauvon kirkon lattian alla. Kuvan haudan kantena on ollut suuri kivi, joka on nyt osaksi siirretty syrjään. Jeesus nousee ylös haudastaan, ja haudalle määrätyt vartijat ovat maassa hämmästyksissään.

Nuo vartiosotilaat olivat siis ylösnousemuksen silminnäkijöitä, mutta heistä ei ollut todistamaan ylösnousemuksesta eikä Ylösnousseesta Jeesuksesta. He kyllä menivät kertomaan esimiehilleen tapahtuneesta, mutta nämä lahjoivat heidät kertomaan aivan muuta tarinaa.

Niin ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia olivatkin ne, jotka olivat nähneet tyhjän haudan ja sitten kohdanneet Ylösnousseen Jeesuksen. Magdalan Maria sai ensimmäisenä kohdata Ylösnousseen. Pietari ja Johannes muistivat tyhjän haudan nähdessään, että Jeesus oli luvannut nousta kuolleista.

Tyhjä hauta kertoi Pietarille ja Johannekselle Jeesuksen lupauksen täyttyneen. Paikka, jonka viestinä on ”Hän ei ole täällä”, kertoi heille, että Hän on heidän elämässään, heidän kanssaan. Ja jo myöhemmin samana päivänä he saivat kohdata hänet, Mestarinsa, Vapahtajamme.

Pääsiäisen tyhjä hauta kertoo meillekin, että Jeesus on meidän elämässämme, meidän kanssamme. Kasteessa me tulimme osallisiksi, saimme hyväksemme hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Hänen ansiostaan me pääsimme Jumalan yhteyteen, Hänen ansiostaan me elämme jo nyt iankaikkista elämää.

Hän, Vapahtajamme Jeesus nousi kuolleista, totisesti nousi. Hän voitti kuoleman vallan. Hän elää. Hän elää ikuisesti, ja me elämme hänessä!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

  • Paimion seurakunnan pääsiäismaanantain 2020 verkkoperhekirkon saarna

Herran aterian kaipuu

Kertoessaan korinttilaisille ja meillekin ehtoollisen asettamisesta (1. Kor. 11:23-29) apostoli Paavali varoittaa nauttimasta Herran ateriaa arvottomalla tavalla ja kehottaa jokaisen ennen Herran pöytään käymistä tutkimaan itseään.

Menneinä aikoina meilläkin itsensä tutkiminen ja arvollisuuden arviointi estivät monia tulemasta ehtoolliselle, Herran pöytään taajaan. Ajateltiin, että Herran pöytä on tarkoitettu vain hyville ihmisille, nuhteetonta elämää eläneille. Niinpä monille rippijuhlan ensimmäinen ehtoollinen jäi myös elämän viimeiseksi – tai ainakin viimeiseksi vuosikymmeniin.

Sivuun oli jäänyt ajatus, että kelvollinen ehtoollisvieras on jokainen Jumalaa kaipaava syntinen ihminen. Jumalan kaipuu ja oman syntisyyden tunnistaminen ovat siis edellytyksiä käydä Herran pöytään.

Kun minä kävin rippikoulun, oli kirkossamme ja protestanttisissa kirkoissa yleisemminkin orastamassa ehtoollisherätys. Ehtoollisen nähtiin olevan osa kristityn säännöllistä elämää. Ensimmäisen kerran pääsin osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä konfirmaatiossani Jyväskylän kaupunginkirkossa 1. elokuuta 1975. Siitä lähtien ehtoollispöytä on ollut hyvin tärkeässä osassa elämääni kristittynä. Aivan erityinen merkitys ehtoollisella on ollut muutaman kerran vierailla mailla, jumalanpalveluksissa, joiden kieltä olen ymmärtänyt vain hieman tai en lainkaan. Vaikka en ole ymmärtänyt lukukappaleista, saarnasta enkä rukouksista mitään, olen voinut tuntea Jumalan läsnäolon saadessani leivässä Kristuksen ruumiin ja viinissä Kristuksen veren.

Kohta 45 vuoden ajan olen käynyt ehtoollisella vähintäänkin pari kertaa kuukaudessa, lukuun ottamatta yhtä elämäni jaksoa. Olin nuorisovaihdossa katolisella seudulla, lähin luterilainen kirkko oli tuntien ja monen viikon taskurahat vievän matkan päässä. Isäntäperheeni kanssa olin kyllä joka sunnuntai messussa, mutta en voinut olla osallinen Kristuksen ruumiista enkä verestä, en aineellisesti. Kuukausien ajan kaipasin aineellista yhteyttä Jumalaan Kristuksen ruumiin ja veren kautta.

Nyt olemme kaikki samankaltaisessa tilassa kuin minä olin tuolloin nuoruudessani muutaman kuukauden. Tai vieläkin hankalammassa: Emme saa edes kokoontua. Emme halua ehdoin tahdoin asettaa ketään vaaraan saada tautia, joka voi olla hengenvaarallinen. Emme halua vaarantaa toisiamme.

Tänä keväänä joudumme kaikki vain kaipaamaan ehtoollista. Tai aivan kaikki eivät joutuisi, sillä piispat ovat antaneet ohjeen, että tänään kiirastorstaina ja edessä olevina pääsiäispäivinä olisi mahdollista viettää ehtoollista, mutta vain vielä pienemmällä joukolla, kuin oli koolla ensimmäisellä ehtoollisella.

Päädyimme siihen, että solidaarisuudesta suurta enemmistöä kohtaan, että emme täällä Paimion kirkossa vietä tänään ehtoollista, vaan vietämme ehtoollisen kaipuuta. Alttari on katettuna kuin ehtoollisenviettoa varten, mutta tänä aikana, jona meidän ihmisten täytyy pitää fyysistä etäisyyttä toisiimme, pidämme fyysistä etäisyyttä myös Jumalaan. Kaipaamme. Kaipaamme aineellista yhteyttä Häneen.

Onneksemme Jumalan läsnäolo ei rajaudu aineelliseen. Tällaisina aikoinakin Hän on läsnä. Hän on läsnä sanassaan, hän on läsnä kansansa elämässä. Tai toisinkin voi ajatella: Jumalan aineellinen läsnäolo ei rajaudu ehtoollisen leipään ja viiniin. Jaakko Haavion virren sanoin: ”Rakkaalla läsnäolollasi / kirkasta päivä jokainen. / Pyhästä ehtoollisesta / suo ilo ylimaallinen. / Leivässä saavu siinäkin, / jota me syömme arkisin.” (VK 465:3)

Jumala on meidän kumppanimme näinäkin aikoina. Sanan ’kumppani’ taustalla ovat latinan sanat ’cum’ ja ’panis’ – ’yhdessä’ ja ’leipä’. Kumppani on siis se, jonka kanssa olemme osalliset samasta leivästä, se, joka murtaa kanssamme leipää. Varhaiset kristityt puhuivat ehtoollisesta ’leivän murtamisena’. Luukkaan evankeliumissa meille on säilynyt kuvaus Ylösnousseen ensimmäisestä aterioinnista oppilaidensa kanssa, eräällä tavalla ensimmäisestä ehtoollisesta Vapahtajamme kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Emmaukseen kulkeneet opetuslapset tunnistivat mukaansa liittyneen muukalaisen Kristukseksi, kun tämä mursi leivän. Silloin heidän silmänsä ja ymmärryksensä avautuivat tajuamaan, että Vapahtaja oli heidän kanssaan, oli heidän kumppaninsa!

Nyt me emme voi murtaa leipää muuta kuin samaan ruokakuntaan kuuluvien kanssa emmekä murra alttain leipää. Silti meillä on sama elämän matkan kumppani, kuin oli Emmauksen tien opetuslapsilla: Ristiinnaulittu ja Ylösnoussut Vapahtaja.

Kaipauksessammekin Jumala on meidän kanssamme, on meidän kumppanimme.

  • Saarna kiirastorstaina 9.4.2020 Paimion seurakunnan ruutujumalanpalveluksessa.

Suurempi siunaus kuin virpomisesta

Tänä vuonna vietämme hyvin erikoisella tavalla palmusunnuntaita, virpomissunnuntaita. Monella on virpomisoksa tehtynä, tai useitakin. Mutta tänään ei saa mennä ihmisten oville virpomaan.

Onneksi on mahdollista virpoa kännykän, tabletin tai tietokoneen kautta – aivan kuten tätä jumalanpalvelusta seuraatte verkon kautta. On siis mahdollista olla yhteydessä isovanhempiin, kummeihin ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Itse asiassa tänä vuonna voi virpoa kauempanakin asuvia aivan samoin kuin lähellä asuvia.

Monen virpojan mielessä on ehkä kuitenkin kysymys, miten sen virpomispalkan kanssa käy. Ainakaan heti sitä ei saa – eikä ole tarkoitustakaan saada: vanhan perinteen mukaan palkan sai viikon päästä, pääsiäisenä. Ehkäpä nytkin postin kautta tulee jotakin. Tai ei sitten tule mitään.

Tämän vuoden erityistilanne muistuttaakin meitä hyvin siitä, että virpomisen päätarkoitus ei ole siitä saatava palkka, vaan siinä toivotettava siunaus. ”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks”. Tai, näin kauniin ja ajankohtaisen virpomislorun löysin googlaamalla: ”Tuoreeks terveeks. / Terveys enenemähän, / lääkkeet vähenemähän, / tauti häviämähän. / Oma jalka kapsakka, / leipä suussa napsakka. / Jumala Sinua siunatkoon.”

Näin virpominen – ja koko kristityn elämä – liittyy kuulemaamme apostolin meillekin antamaan kehotukseen olla niin kuin Jeesus Kristus (Fil. 2:5).

Millainen hän sitten oli ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin? Hänet otettiin vastaan kuin kuningas, mutta tuolloin hän tiesi, että hänen tehtävänsä ei ollut toimia hallitsijana. Hän tuli ottamaan kantaakseen rangaistuksen, joka ei millään muotoa hänelle kuulunut. Hän tuli pelastamaan meidät. Hän tuli tuomaan meille suuremman siunauksen, kuin voimme mihinkään virpomisloruun sisällyttää. Eikä hän halunnut mitään palkkaa siitä. Ei hänelle ollut tärkeää sekään, että hänet otetaan niin juhlallisesti vastaan.

Jeesus tuli tuomaan meille pääsyn Jumalan yhteyteen ja avaamaan meille iankaikkisen elämän. Siitä hän ei vaadi eikä vaatinut mitään palkkaa, vaan hänelle riitti ja riittää, että otamme vastaan kaiken sen hyvän, mitä hän on meille tehnyt.

Että otamme vastaan hänet, elämäämme, sydämeemme.

Kolehti poikkeusoloissa

Monille kirkollisille järjestöille seurakuntien tilittämät kolehtituotot ovat huomattava osa niiden toiminnan rahoitusta. Kolehtituotoilla ne avustavat ja vievät evankeliumia eteenpäin niin eri puollla maailmaa kuin kotimaassamme. Suuren osan kolehtikohteista määrää Kirkkohallitus, muutaman hiippakunta ja osan seurakunta kirkkoneuvoston vahvistamassa kolehtisuunnitelmassa.

Meneillään olevissa poikkeusoloissa moni hiljaisen viikon ja pääsiäisen suunnitelmissa ollut jumalanpalvelus jää toteutumatta ja loputkin toteutetaan ilman seurakuntalaisten läsnäoloa. Määritelmän mukaan kolehti on tilaisuudessa sen aikana ja sen paikassa käteisenä tai sähköisesti kerättävä rahalahjoitus. Siten kolehtituotot ovat käytännössä olemattomat.

Moni kuitenkin haluaisi osallistua aineelliseen ja hengelliseen auttamiseen. Sen vuoksi tässä esitellään nyt tiedossa olevan poikkeusajan (13.4. asti) kolehtikohteet tai kolehdinsaajat Paimion seurakunnassa sekä se, miten niihin voi osallistua.

Poikkeusajan kolehtikohteet Paimion seurakunnassa

Marianpäivän 22.3. valtakunnallinen kolehti oli määrätty kirkon rakentamiseen Faticissa ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisryhmien voimaannuttamiseen Senegalissa Herättäjä-Yhdistyksen kautta. Herättäjä-Yhdistys on yksi kirkkomme herätysliikkeistä. Lähetystyössä se toimii yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa, tässä tapauksessa Senegalin luterilaisen kirkon kanssa ja hyväksi. Kohteesta on tietoja ja osallistumisohje tämän linkin sivulla.

Sunnuntaina 29.3. vietetään arkkihiippakunnassa Salvador-sunnuntaita, jolloin kolehtikohteena on El Salvdorin luterilaisen kirkon palkkausrahasto. Se nimensä mukaisesti avustaa sisarkirkkomme työntekijöiden palkkausta. Hieman tietoa sisarkirkosta on arkkihiippakunnan sivulle tämän linkin takana. Sisarkirkon tukemiseen ei ole tällä hetkellä menossa keräystä, joten tukihaluisen pitää odottaa uutta kolehtitilaisuutta.

Palmusunnuntain 5.4. valtakunnallinen kolehti on nimetty ”Puolustamalla vahvemmaksi” – Kolehti menee nuorten koulutukseen ja henkiseen tukeen mm. Senegalissa Suomen Lähetysseuran (SLS) kautta. Lähinnä tätä oleva SLS:n meneillään oleva keräys on Lasten pankki, jonka sivulle pääsee tästä linkistä.

Kiirastorstain 9.4. kolehti oli päätetty Yhteisvastuukeräyksen (YV) hyväksi. Tämän vuoden YV tukee vanhemmuutta Suomessa ja maailmalla. Keräystuotosta 60 % menee Kirkon Ulkomaanavun kautta kansainvälisiin kohteisiin, m.m. Nepaliin ja pakolaisleireille, 20 % kotimaisten kumppanuusjärjestöjän kanssa tehtävään työhön ja 20 % oman seurakunnan toteuttaamaan työhön. Oman seurakunnan osuuden saaminen käyttöön edellyttää tietenkin tietoa kohdentamisesta, joten jos osallistut pankin kautta, muista laittaa Paimion seurakunnan viitenumero 301615! Yhteisvastuukeräyksen verkkosivuille ja lahjoitusohjeisiin pääset tästä linkistä. YV:n hyväksi oli tarkoitus kerätä kolehti myös hiljaisen viikon tiistaina ja keskiviikkona.

Pitkänperjantain 10.4. aamun jumalanpalveluksen kolehtikohteeksi oli valittu vähemmistöasemassa olevien kristittyjen ja erityisesti nuorten kristillisen identiteetin vahvistamiseen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa yhteistyössä Egyptin, Israelin, Palestiinan itsehallintoalueen, Jordanian ja Pohjois-Afrikan Pipliaseurojen kanssa, Suomen Pipliaseuran kautta. Pipliaseuran tukemiseen pääsee tästä linkistä.

Pitkänperjantain 10.4. iltapäivän Jeesuksen kuolinhetken rukoushetken kolehti oli ajateltu Kirkon Ulkomaanavulle, sen mitä moninaisimpiin tarpeisiin hädän lievittämiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi eri puolilla maailmaan. Kirkon Ulkomaanavun sivustolla on ohjeet, miten sen työtä voi tukea. Sivustoon pääsee tästä linkistä.

Pääsiäisyön toteuttamatta jäävän messun kolehdilla oli ajateltu tukea seurakuntamme nimikkolähettejä ja työtä seurakuntamme nimikkokohteissa. Koska kyse on nimenomaan tiettyjen ihmisten ja toimintojen tukemisesta, yhteistyöjärjestöjen tukeminen pankkilahjoituksilla ei välttämättä kohdennu näihin. Nimikkolähetystyötämme voit kuitenkin tukea lähetyksen kirpputorin asiakkaana tai (toivottavasti) juhannusaaton kolehdissa Karunassa.

Pääsiäispäivän 12.4. valtakunnallinen kolehtikohde on naisten toimeentulon parantaminen kehitysmaissa tarjoamalla muun muassa ammatti-, viljelys- ja yrittäjyyskoulutusta Kirkon Ulkomaanavun kautta. Kirkon Ulkomaanavun sivustoon pääsee tästä linkistä.

Pääsiäismaanantain 13.4. perhekirkon kolehti oli päätetty lasten ja perheiden kasvun tukemiseen Suomen Pyhäkoulun Ystävät -järjestön kautta. Vuonna 2020 Suomen Pyhäkoulun Ystävät tarjoaa seurakunnille Pop up -pyhäkouluja, pyhäkoulutoiminnan organisointityökalun sekä sisältöjä Lastenkirkkoon. Suomen Pyhäkoulun Ystävillä ei ole keräystä, mutta sen työtä voi tukea esim. liittymällä jäseneksi tai ostamalla sen tuotteita. Yhdistyksen verkkosivulle pääsee tästä linkistä.

Toivon, että tätä listaa ei tarvitse jatkaa pidemmälle pääsiäisaikaan. Mutta jos tarve jatkuu, jatkan listaa.

Työaika-autonomiasta

”Minullahan on virka”, toteaa vanha venäläinen sanonta. Toimikoon se johdantona työaika-autonomiaa koskeviin huomioihini.

Tarkastelin varausjärjestelmästämme kuluvan vuoden alun 10 työviikkoni tekemisiä: 5 messua, 6 muuta jumalanpalvelusta tai hartautta, 3 muuta seurakunnallista tilaisuutta (sekä parit kirkkokahvit), 5 hautaan siunaamista, 1 kaste, 7 kokousta, 2 koulutusta ja 8 onnittelukäyntiä sekä 8 päivystystä. Kaikkiaan merkintöjä oli siis 45 sekä toimituksiin liittyvät keskustelut.

Toimituskeskustelut jätän tarkastelun ulkopuolelle, koska niiden ajankohdat ja paikat olen joka kerta sopinut erikseen. Myös onnittelukäynnit sisältyvät selvästi työaika-autonomiaan, sillä niiden tarkan ajankohdan sovin (tai päätän) joka kerta erikseen. Kokouksista ainakin 2 oli sellaisia, että olin joko sopinut tai esittänyt ajankohdan.

Tarkasteltavaksi jää näin 35 tapahtumaa 10 viikon ajalta – siis keskimäärin 3 tai 4 viikossa. Oman harkintani ulottumattomissa olevaa työaikaa niihin on mennyt arvioni mukaan enintään 75 tuntia. Tarkoitan siis aikaa, joka on mennyt itse tilaisuuksissa.

Laskelma ei siis suinkaan tarkoita, että olisin alkuvuonna tehnyt töitä vain 75 tuntia eli 7,5 tuntia viikossa, vaan se osoittaa, että suurimman osan työajastani voin itse sovittaa minulle sopiviin hetkiin (ja paikkoihin). Keskimäärin noin yhden työpäivän osalta viikossa työaikani sijoittuu siten, etten voi sen ajankohtaan oleellisesti vaikuttaa.

Edellä olen tarkastellut seurakuntapapin työaikaa. Monilta osin vastaava jakauma tulisi varmaankin kanttorilta, onhan hän mukana jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Diakoniassa ja nuorisotyössä jakauma voi olla erilainen – niissä on käsittääkseni vielä vähemmän sellaisia tilaisuuksia, joiden pitämisen, ehkä jopa ajankohdan tarkkuudella, jokin säädös määrittää. Vaikkapa nuortenillan tai eläkeläispiirin tarkka ajankohta perustunee nuorisotyön päätökseen tai on sen päätöksellä muutettavissa.

Vanhastaan viran olemukseen on kuulunut se, että virka on olemassa joidenkin tehtävien hoitamista varten ja että viranhaltijan tulee hoitaa virkaansa kuuluvat tehtävät. Jotkin tehtävät voivat olla sellaisia, että niiden ajankohta määräytyminen on viranhaltijan päätösvallan ulottumattomissa. Tällainen on vaikkapa seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus: jotta se voisi olla yhteinen, sillä pitää olla jokin yhteisön määrittämä ajankohta. Toiset ovat sellaisia, jotka voidaan sopia: vaikkapa laitoshartaudet tai jo edellä mainitsemani onnittelukäynnit.

Työaika-autonomiaani ei mielestäni loukkaa se, että kirkkoherranvirasto sopii minulle kirkollisen toimituksen päivään, jona olen joka tapauksessa töissä. Kyseessähän on sen toteuttaminen, miksi olen virassa ja seurakuntalaisten käytettävissä silloin, kun he minua tarvitsevat. Autonomiaa ei vie myöskään se, että kalenterissa on paljon merkintöjä, vaikkapa diakonian viranhaltijalla kotikäyntejä tai vastaanottoaikoja, jos niiden tarkkaa ajankohtaa ei esimiestaho määrää.

Oma juttunsa on sitten vuoroista sopiminen. Se kuitenkin onnistunee edelleenkin vapaa-aikaa koskevien säädösten avulla. Tarkoituksella käytin sanaa ’sopiminen’, sen osalta olisi kylläkin parannettavaa varmaankin useimmissa työyhteisöissä.

Kalle 60

Exif_JPEG_PICTUREJos Luoja suo ja minä elän, täytän tammikuussa 60 vuotta.

Will Gott, werde ich im Januar meinen 60. Geburtstag feiern – mehr dazu unten. / Deo volonte I shall celebrate my 60th birthday in January – something more about it at the end of this page. / Vill Gud, ska jag bli 60 i januari – lite mera om festligheterna i slutet.

Merkkipäiväkeräys

Lahjat ja kukat pyydän antamaan polkupyörinä kehitysmaiden koululaisille: Kirkon Ulkomaanapu;  FI33 1572 3000 5005 04; viesti ”Kalle Elonheimo 60 v.

Kolme juhlapäivää

Varsinaisen syntymäpäiväni 11. tammikuuta aion viettää läheisteni ja liikuntaharrastusteni parissa, joten silloin ei ole vastaanottoa.

Juhlamessu ja seurat 12.1.

Sunnuntaina 12.1. on avoin juhla Sauvossa: messu Sauvon kirkossa klo 12.30, sen jälkeen kirkkokahvit ja seurat Sauvon seurakuntatalossa.

Seuroissa lauletaan virsikirjasta Geneven psalttarin ja Siionin virsien sävelillä. Tähän mennessä olen vasta yhden puhujan sopinut, joten puhehalukkaat voivat ilmoittautua minulle.

Juhlaseminaari 13.1.

Maanantaina 13.1. järjestetään Turun kristillisen opiston, Jaakontien ystävien ja Hiljaisuuden ystävien voimin pyhiinvaellusteologinen päivä Tielle lähteneet / de som hör till Vägen. Minun lisäkseni seminaarissa alustavat pyhiinvaelluspappi Hans-Erik Lindström Ruotsista ja TT Panu Pihkala.

Pyhiinvaellusteologiseen päivään tulee ilmoittautua viimeistään 7.1.2020. Turun kristilliselle opistolle. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumislinkki löytyvät tästä linkistä napsauttamalla.

Zu meinem 60. Geburtstag

Ich werde meinen Geburtstag (11. Januar) mit meiner Familie und Hobbys verbringen. Am Sonntag, 12. Januar, werde ich dann in Sauvo mit einem Gottesdienst (um 12.30), Kirchenkaffee und  seurat (eine Veranstaltung mit kurzen Ansprachen und Kirchengesangen) feiern. Am Montag, 13. Januar findet dann ein Festseminar über Pilgerwanderungstheologie in Turku statt.

Ich möchte weder Blumen noch Geschenke bekommen, sondern Fahrräder für SchülerInnen in der dritten Welt, durch den FinnChurchAid: Kirkon Ulkomaanapu; IBAN: FI33 1572 3000 5005 04; BIC: NDEAFIHH; Anmerkung ”Kalle Elonheimo 60 v”.

About my 60th birthday

My birthday January 11 I’ll stay with my family. On Sunday, Januar 12, there will be a service in the church in Sauvo (at 12:30) and  after the service church coffee and seurat (short speeches and psalm singing) at the parisch hall. On Monday Januar 13 there will be a seminar on the theology of pilgrimages, in Finnish and Swedish, in Turku.

I don’t want any flowers nor gifts, but bicycles for school children in Africa, through the FinnChurchAid: Kirkon Ulkomaanapu; IBAN: FI33 1572 3000 5005 04; BIC: NDEAFIHH; note ”Kalle Elonheimo 60 v”.

Min födelsedag i januari

Min födelsedag den 11 januari ska jag fira med min familj, men på söndag, den 12 januar, vill jag fira med så många människor som möjligt i Sagu: högmässa kl 12.30, därefter kyrkokaffe och seurat. Firandet går vidare på måndag, den 13 januari, med en pilgrimsteologisk dag i Åbo.

Jag vill få varken blommor eller gåver, men jag önskar kunna få några cycklar för skolbarn i Afrika, genom Kyrkans Utlandshjälp: IBAN: FI33 1572 3000 5005 04; BIC: NDEAFIHH; meddelande  ”Kalle Elonheimo 60 v”.

Tervetuloa ja kiitos! / Willkommen und Danke! / Welcome and thanks! / Välkommen och tack!

 

Kenen usko pelastaa?

Saarnapohjani Ähtärin kirkkoon 27.10.2019

Saarnateksti Markus 2:1-12 (20. sunnuntai helluntaista, I vuosikerta)

Kapernaum
raunioina
talot olleet hyvin lähellä toisiaan, kujat hyvin kapeita
talosta toiseen oli mahdollista kulkea jopa katolta katolle
toisaalla Galileassa, itse asiassa Golanin kukkuloilla rekonstruoitu 2000 vuoden takainen kylä
katot samalla oleskelutiloja, kattoterasseja

Jeesus oli ottanut Kapernaumin tukikohdakseen, kotipaikakseen
oli jo tehnyt tunnustekoja – parantanut riivatun ja Pietarin anopin
väkeä kokoontui paranemisen toivossa

neljä miestä vakuuttuneita siitä, että Jeesus voi parantaa heidän halvaantuneen ystävänsä
uskoen!
valmiit näkemään vaivaa uskonsa toteutumiseksi
kenties naapuritalojen kattojen kautta Jeesuksen kohdalle, sitten alkoivat tehdä reikää kattoterassin lattiaan, siis talon kattoon
laskivat ystävänsä Jeesuksen eteen

aivan todella kantoivat ystävänsä Jeesuksen luo saamaan avun
apu ensiksi aivan muuta kuin heidän odottamassa
synnit anteeksi!

syntien anteeksi saaminen kuuluu usko elämään
uskoa pidämme mitä henkilökohtaisimpana asiana
tässä toisten usko toi pelastuksen.
voisiko siis yhä tapahtua näin?

Ketkä nykyään kantavat toisia Jeesuksen luo?
suurin osa meistä on saanut siihen erityisen kutsun
kummit

olen täällä saarnaamassa kummitätini Kaijan kutsusta, hänen merkkipäivänsä, 80 -vuotispäivänsä johdosta
nähdäkseni evankeliumin neljä miestä toimivat mitä parhaimpina kummeina halvaantuneelle miehelle: he kantoivat hänet Jeesuksen luo!

kummin tehtävistä monia ajatuksua
tärkein kantaa kummilasta Jeesuksen luo!
sitä voi tehdä aivan erityisesti rukoilemalla

voimme kantaa myös muita ihmisiä Jeesuksen luo, ainakin rukouksella
pelastus voi koittaa siten sellaiselle, joka ei ole osannut sitä kaivatakaan