Kulki Veljemme kerran…

Betsaidan kylänraitin kiveystä Jeesuksen ajalta

Kulki Veljemme Jeesus, Nasaretilainen, kerran näillä Betsaidan kylänraitin kivillä – ja monilla muilla Galilean ja koko Pyhän Maan teillä, poluilla, turuilla ja toreilla. Voimme kulkea siellä mekin.

 Moni lähtee nykyään toivioretkelle Pyhään Maahan – itsekin olin siellä maaliskuussa. Pari pyhiinvaellustakin sinne on nettitietojen mukaan valmisteilla loka- ja marraskuussa. Pyhiinvaeltajia – omin voimin vaeltavia kristittyjä – sinne kuitenkin kaivataan enemmänkin, kertoi minulle tällä viikolla Suomessa vieraillut kristitty arabi Wadie Abunassar, The International Center for Consultationsin johtaja.

 Pyhän Maan pienen pienelle kristitylle vähemmistölle olisi tärkeää, että maassa vierailevat kristityt tapaisivat paikallisia kristittyjä. Abunassar hahmotteli, että kohtaaminen voisi tapahtua siten, että pyhiinvaeltajat yöpyisivät luostareissa, joiden työntekijät ovat pääosin paikallisia kristittyjä. Hinnat vastaisivat pikkuhotellien hintoja, yöpaikan mukavuus voisi olla jopa isomman hotellin tasoa ja samalla pyhiinvaeltajat tukisivat Pyhän Maan kristittyjä ja kirkkoja.

 Suomalaisten suosituin pyhiinvaellusreitti on Jaakontie, etenkin camino(t) Espanjassa. Sille voi lähteä yksin tai kaksin. Majapaikkoja löytyy varmasti, ja paikallinen väestö on tottunut pyhiinvaeltajiin. Pyhän Maan osalta on – ainakin vielä – hieman toisin. Abunassar ajattelee ensi sijassa ryhmiä, jotka olisivat maassa viikon tai kaksi.

 Kesäkuisella Tour de Henrikillä Pyhän Henrikin tien pysähdyspaikat edustivat Veljemme Jeesuksen elämän tärkeitä paikkoja. Pyhän Maan pyhiinvaelluksella todelliset tapahtumapaikat (tai ainakin kristillisen perinteen todellisina pitämät) voisi itse tavoittaa samalla vauhdilla kuin hän ne tavoitti.

 Viikon pyhiinvaellusmatkan ohjelma saattaisi näyttää tältä:

  • Päivä 1: Lento Tel Aviviin ja bussikuljetus Nasaretiin. Tulopäivänä tutustuminen Nasaretin pyhiin kohteisiin. Yöpyminen Nasaretissa.
  • Päivä 2: Ensimmäisenä aamuna päivän valjettua patikointi Kaanan kautta Kapernaumiin päin. Yöpyminen matkalla.
  • Päivä 3: Patikointi jatkuu siten, että Kapernaumiin saavutaan toisen patikointipäivän iltana. Yöpyminen.
  • Päivä 4: Patikointi Betsaidaan. Bussikuljetus nähtävyyksien kautta Jerusalemiin. Päivän mittaan mahdollisesti pari tunnin patikointijaksoa. Yöpyminen Jerusalemissa
  • Päivä 5: Patikointi Betlehemiin aamupäivällä. Pyhillä paikoilla käynti. Yöpyminen Betlehemissä.
  • Päivä 6: Patikointi (tai bussikyyti) Jerusalemiin. Via Dolorosa, Pyhän Haudan kirkko, Puutarhahauta yms. Yöpyminen.
  • Päivä 7: Lisää pyhiä paikkoja. Yöpyminen.
  • Päivä 8: Paluulento.

 Kahden viikon pyhiinvaellus olisi muuten samanlainen, mutta useimmat bussikuljetukset jäisivät pois. Galileasta Jerusalemiin siirryttäisiin Länsirannan läpi kulkevia vaellusreittejä.

 Abunassarin keskustelun aikana tekemän pikaisen arvion mukaan edellä kuvaillun kaltainen viikon pyhiinvaellus maksaisi noin tuhat euroa, jos ryhmässä olisi vähintään 30 pyhiinvaeltajaa. Hän toivoo, että Suomesta tulisi vuosittain useita ryhmiä.

Ajatus pyhiinvaelluksen ja Pyhän Maan kristittyjen tukemisen yhdistämisestä viehättää minua. Hengellisen ohjelman osalta avainsanana olisi ”tässä” – muistelisimme, mitä tapahtui tässä kaksi vuosituhatta sitten. (Vaikkei paikka aina olisikaan historiallisesti oikea – silloin voi todeta, että vaikkapa tässä…)

 Kiinnostaisiko? Jos riittävästi halukkaita löytyy, saattaisin ehkä ryhtyä järjestämään pilottipyhiinvaellusta.

 Olen kirjoittanut tämän välittömästi Abunassarin tapaamisen jälkeen. Sen vuoksi ohjelmahahmotelma on vielä kovin ylimalkainen. Tarkennan sitä myöhemmin.

Mainokset

ICT-invalidina

Silloin tällöin olen aivan vapaaehtoisesti päiväkausiakin käyttämättä informaatio- ja viestintäteknologiaa. Silloin kyse on yleensä lomasta tai monen vapaapäivän jaksosta.

Työssä ICT on tarpeen, jopa rippikoululeirin aikana. Vaikka olenkin pitkin päivää ohjelmavastuussa, minulla on noihin työpäiviin aina yhtä jos toistakin kirjallista tai viestittävää. Niin päättyvällä viikollakin Taivassalon Tippsundissa.

Leiri alkoi tiistaina ja päättyi muutama tunti sitten, perjantaina iltapäivällä. Paikka oli tuttu, olimmehan jo aiempina kesinä pitäneet rippikoulun leirijakson siellä. Muistelin nettitikkuni yhteyden toimivan aivan kelvollisesti.

Tiistaina nettitikkuni ei kuitenkaan saanut minkäänlaista yhteyttä aikaiseksi. Keskiviikkoiltana aukeni nykypäivänä kovin hitaalta tuntuva GPRS-yhteys – joka aika ajoin katkeili. Olin kertakaikkiaan ICT-invalidi, vastoin tahtoani.

Torstai-iltana kokeilin vielä kerran. Nyt aukesikin ongelmitta 3G-yhteys. Aikaa vain oli niin kovin vähän. Pikaisesti minun piti harkita, mikä on kiireisintä saada eteenpäin tällä viikolla, ja ryhtyä niitä sitten viestittämään. Tänään ehdin myös pariin otteeseen käväistä katsomassa, mitä uutta on tullut.

Niin, rippikoululeiri sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Sen suhteen en ollut invalidi;)

 

Maan korvessa kulkevi

Tapaninmyrskyn tuhoja näkyy vielä kesäkuussa P. Henrikin tiellä Säkylän korvessa

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” alkoi soida mielessäni tänään Pyhän Henrikin tiellä.

Meneillään on Tour de Henrik, varhaisnuorten polkupyöräpyhiinvaellus. Aamukymmeneltä lähdimme Pyhän Henrikin saarnahuoneelta Kokemäeltä.

Pyhiinvaelluksen hengellisen ohjelman olen tänä vuonna rakentanut matkaksi Kirkastusvuorelta Jerusalemiin, onhan matka Kokemäeltä Turkuun samaa luokkaa kuin Hermon-vuorelta Jerusalemiin. Pyhän Henrikin tien maisemat saavat siis olla meille näinä päivinä Hermon, Tyroksen ja Sidonin seutu, Galilea, Gennesaretin järvi, Jordanin laakso, Samariakin ja Juudea.

Mutta Pyhäjoen ja Kristelinportin väli vei ajatukseni paljon kauemmas historiaan, valitun kansan korpivaellukseen. Ja samalla lasten virteen. Tapaninmyrskyn jäljet olivat vielä paljolti raivaamatta. Kerta toisensa jälkeen pyöräily metsäpolulla vaihtui patikointiin ja pyörien nosteluun kaatuneiden puiden ylitse. Maan korvessa kulki lapsosten tie. Hitaasti ja vaivalloisesti.

Lopulta pääsimme Kristelinportille. Virsikirjasta lähinnä sopiva virsi  oli ”Nyt kulkee halki korpimaan”. Lukukappale oli Johanneksen evankeliumin 14. luvun alusta: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei vain ihana enkeli vierellämme käy, vaan itse Herra. itse Tie. Itse Totuus. Itse Elämä.

Loppumatka olikin sujuvampaa hiekkatietä. Juuri ennen päätielle tuloa vielä yksi yllätys – molemmin puolin: Valmiusjoukkoharjoitus ottamassa kiinni rettelöijäporukkaa. Yhtäkkiä pyrähtää rynnäkkökivääreiden ja pasien keskelle pyöräilevä joukko, sujahtaa välistä ja pysähtyy tien reunaan valmistautumaan vaaralliseen tienylitykseen.

Sitten jo saavuimmekin Kalikkaan – Galileanmeremme rannalle, Kapernaumiimme. Kuulimme muutaman kalastajan kutsumisesta Jeesuksen seuraajiksi ja roomalaisen sadanpäämiehen lujasta uskosta.

Aamulla jatkamme, vielä hyvän matkaa Galileassamme, sitten Jordanin laaksossamme. Matkaamme Jeesuksen kanssa.