Apostolien ääni

Room. 10: 18. Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.

Rippikoululaiseni saavat pohtia, miten ensimmäisen seurakunnan kuvauksen maininta elämisestä apostolien opetuksessa toteutuu nykyään. Usein ensiksi on hiljainen hämmennys – eiväthän apostolit enää elä keskuudessamme, hehän ovat kaikki kuolleet jo lähes kaksi vuosituhatta sitten.

Mutta tarkemmalla pohdinnalla löytyy mahdollisuuksia tavoittaa heidän opetuksensa. Se elää Uudessa testamentissa sekä kirkon historiassa, elämässä ja opetuksessa. Se elää kirkon julistuksessa.

Apostolien maan ääriin kaikuneet sanat ovat sanoja Jumalan Sanasta, Maailman Vapahtajasta. Ne ovat sanoja vapaudesta, joka on koittanut kaikille kansoille. Ne ovat sanoja toisesta todellisuudesta, jota voimme elää jo tämän todellisuuden keskellä.

Ne ovat Jumalan ilosanoma meille! Ja meidän kauttamme ne kaikuvat yhä edelleenkin.

– Päivän sana Turun Sanomissa 8.7.2012

Rauhantekijöiksi kutsutut

Jumala lähetti profeetta Joonan julistamaan suurkaupungin asukkaille, että heidän tulee tehdä parannus välttääkseen tuhon. Joona oli kovin inhimillinen: julistettuaan parannusta hän jäi odottamaan tuomion täytäntöönpanoa eli suurkaupungin täydellistä tuhoa. Jumala ei kuitenkaan ollut lähettänyt häntä julistamaan tuomiota. Eikä tuomiota tullut, sillä vastoin Joonan odotusta hänen julistuksensa johti Jumalan tahtomaan tulokseen: ihmiset tekivät parannuksen ja välttivät tuhon.

Meissä ihmisissä on paljon Joonaa. Kun näemme toimintaa, joka ei täysin vastaa omia käsityksiämme tai joka voi olla jopa vaaraksi toiselle, helposti ryhdymme tuomitsemaan. Ikään kuin omistaisimme koko totuuden ja ikään kuin kukaan toinen ei voisi muuttaa elämäänsä. Tai kuin Jumala ei voisi muuttaa kenenkään elämää.

Apostoli Paavali lisää pohdintaan ja tulkintaan vielä yhden ulottuvuuden: ”Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. … Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.” (Room.14:13-19)

Jumala siis kutsuu kansaansa elämään siten, että toinen tukee ja auttaa toistaan elämään Jumalan mielen mukaisesti.

Se puolestaan edellyttää tiettyä avaruutta suhtautumisessa elämään. Pitää ymmärtää, että vaikka Raamattu on Jumalan erityinen ilmoitus ja tahdon ilmaus, siitä ei voi löytää yksityiskohtaista toimintaohjetta jokaiseen elämäntilanteeseen. Eri tilanteita tulee tarkastella Jumalan tahtoman rakkauden näkökulmasta: Miten siinä toteutuu Jumalan rakkaus, joka tekee arvottomasta arvokkaan.

Miten opastaa toista siten, että hän ei tunne tulevansa tuomituksi vaan autetuksi? Miten osata ottaa vastaan huomiot omasta toiminnasta ja elämästä? Miten rakentaa rauhaa ja vahvistaa toisia? Näihinkään kysymyksiin ei ole yksioikoisia vastauksia. Järkeä tarvitaan, ja Jumalan armoa.

Pyrkikäämme siis, Jumalan armon avulla, rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

– hartauskirjoitus Salon Seudun Sanomiin 1.7.2012