Minulla on neljä kummilasta. Pienessäkin seurakunnassa kastan vuosittain parikymmentä lasta, joilla on yhteensä useita kymmeniä kummeja. Lapsiperhevoittoisessa seurakunnassa yhdelle papille voi tulla vuodessa puolenkinsataa kastetta ja sen myötä jopa kolmatta sataa kummia selvitettäväkseen – jos nimittäin toteutuu Kirjuri-järjestelmästä kuulemani huhu, että kummeja ei saa kirjatuksi Kirjuriin ilman henkilötunnusta ja että henkilötunnusten selvittäminen on kastajan vastuulla.
Huhu kummastuttaa ja kammoksuttaa minua monestakin syystä. Miten ne käytännössä kerätään? Miksi henkilötunnuksia kerätään? Kenen työ lisääntyy? Onko mietitty vaihtoehtoisia menetelmiä?
Jatkan pohdintaa lopusta alkuun.
Vaihtoehto
Minä olen miettinyt vaihtoehtoa. Keväällä 2007 tein Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuustolle esityksen, että kummin tulee esittää kastajalle oman seurakuntansa antama todistus siitä, että hän on oikeutettu toimimaan kummina. Nyt täydentäisin esitystäni siten, että todistus tulee antaa kastajalle ja että sitä ei tarvitse arkistoida, vaan se voidaan hävittää sitten kun kaste on kirjattu Kirjuri-järjestelmään.
Lisätyö
Juuri pohdiskelin toimistonhoitajani kanssa (työ)ajankäyttöä. Hänen on nopeampi tulostaa henkilön A itsestään pyytämä virkatodistus kuin selvittää – edes henkilötunnuksen perusteella – henkilön A tiedot järjestelmistä. Vaikka kyseessä olisi muutaman minuutin ero, se kertautuu kirkossamme vuosittain kymmenintuhansin kirkkoherranvirastoissa, ja edellä mainitsemani lapsiperhevoittoisen seurakunnan pappi saa jokaisena työpäivänään selvittää yhden kummin henkilötunnuksen. Siis sen sijaan, että seurakuntalainen A olisi kolme tai neljä kertaa elämässään yhteydessä kotiseurakuntaansa saadakseen virkatodistuksen kummina toimimista varten.
Henkilötunnuksen tarve
En tiedä, miksi Kirjuri on rakennettu niin, että kummeista tarvitaan henkilötunnus. Väestötietojärjestelmän syntyneistä toimittamissa ilmoituspohjissa kysytään kummien täydelliset nimitiedot ja seurakunnat, mutta viitisen vuotta sitten esim. Turun ja Kaarinan keskusrekisteri lisäsi niihin sarakkeen henkilötunnukselle, jota kuulema tarvittiin, jotta voitaisiin selvittää kummin kelpoisuus.
Jos henkilötunnus tarvitaan kummikelpoisuuden selvittämiseen, järjestelmään jää aukko, johon oman poikani yksi kummi olisi pudonnut. Hän ei ole missään elämänsä vaiheessa ollut Suomen väestötietojärjestelmässä, joten hänellä ei ole meikäläisten järjestelmien mukaista henkilötunnusta.
En siis ymmärrä, mihin henkilötunnusta tarvitaan, kun sen vaatiminen jopa tekee mahdottomaksi syöttää ulkomaiset kummit järjestelmään. Virkatodistuksella tai ulkomaisen kummin kotiseurakunnan antamalla vastaavalla todistukselle kummikelpoisuudesta tulisi uskon ja opin kannalta merkityksellinen puoli hoidetuksi.
Henkilötunnusten kerääminen
Mielestäni henkiötunnusten keräämistä ei voi sälyttää vanhemmille. Mutta miten pappi sitten saa ne tietoonsa? Kenties Kirkkohallitus on suunnitellut jonkin kummikaavakkeen, joka jokaisen kummiksi ehdotetun tulee täyttää ja jossa hän vakuuttaa olevansa kummiksi kelpoinen ja antaa henkilötunnuksensa. Samalla tulee varmaankin ohjeet näiden papereiden arkistoinnista.
Vai ryhdytäänkö kastekeskustelut järjestämään niin, että kummienkin tulee olla paikalla? Siis vasta puolisen tuntia ennen kastetta, jotta pitkämatkaisten ei tarvitse tehdä ylimääräistä matkaa.
Käytännössähän nykyäänkin kummien tarkat tiedot saadaan usein vasta kastetilaisuudessa, koska vasta kastekeskustelun jälkeen vanhemmat ovat voineet kysyä täydelliset nimet ja kotiseurakunnan, jota muuten yllättävän moni ei itsekään tiedä.
Saksan evankelisissa kirkoissa on säädöksenä, että oman seurakuntansa ulkopuolelle kummiksi pyydetyn tulee hankkia omasta seurakunnastaan todistus oikeudestaan kummiksi. Näiden todistusten tilaamisen yhteydessä on mahdollista selvittää kummiuden merkitystä ja kummin tehtäviä. Samalla syntyy yhteys omaan seurakuntaan, jos sitä ei ole aiemmin ollut. Kastajan on puolestaan helppo tarkistaa kummien kelpoisuus, ja kummien tarkat tiedot välittyvät kasteilmoitukseen liitettävillä todistuksilla myös kasterekisteriin. Itselläni on tapana pyytää todistus ulkomaisilta kummeilta.
Käsittääkseni Saksassa näkemäni edut voisivat toteutua myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kirkomme seurakuntien osalta se toki merkitsisi annettujen virkatodistusten määrän lisääntymistä, mutta koska kyse on ajantasaisesta tiedosta, työmäärä ei merkittävästi kasvaisi.
kallelta 
Tytti Juntumaa
/ 14.9.2012Suomessa kirjoilla olevan kummin kelpoisuuden saa Kirjurissa näkyviin syöttämällä pelkän henkilötunnuksen sille tarkoitettuun ruutuun, Järjestelmä tunnistaa kaikki kirkkomme jäsenet, mitään virkatodistuksia ei pitäisi enää tarvita. Kummikelpoisuuden tarkistus käy nopeammin kuin virkatodistuksen laatiminen Statuksen Papinkirjasta, Siriuksesta en tiedä.
Uudet lapsen tietojen ilmoittamislomakkeet, jotka toimitetaan Kirjurista äidille, on laadittu niin, että kummin henkilötunnuksellekin on ruutunsa. Vanhempien pyytäessä ystävää kummiksi, sopii siinä yhteydessä pyytää myös hekilötunnukset. Tämä on aiheellista etenkin suurissa seurakunnissa, joissa samassa seurakunnassa voi olla samannimisiä seurakunnan jäseniä kaksittain. Itse olen törmännyt tähän. Silloin ei ollut paha, että identifiointi saatiin kirjatuksi henkilötunnuksen avulla.
Ulkomaalaisilta on ihan viisasta pyytää todistus tai vakuutus.. Tällaisenkin kummin tiedot pitää joka tapauksessa tallentaa kastetta rekisteröitäessä. Näiden osuus kummeista tuskin on kovin suuri, joten työllistävä vaikutuskin on melko pieni.