Erään viranhaun tilinpäätös

Runsaan 50 viikon prosessi päättyi maanantai-iltana, kun sain tiedon tulleeni toiseksi Rovaniemen kirkkoherran vaalissa. On aika kiittää tukijoitani ja äänestäjiäni – Kiitos! – ja laatia jonkinlainen tilinpäätös.

Tapahtumakertomus

Toissa keväänä sukujuhlissamme serkkuni Mirka pyysi minua harkitsemaan Rovaniemen kirkkoherraksi hakemista, kunhan virka avautuu eläkkeelle siirtymisen vuoksi, Viime vuoden marraskuussa virka sitten julistettiin haettavaksi, mutta hakemusta en kirjoittanut ennen kuin Mirka uudisti pyyntönsä.

Viran hakuajan viimeisenä päivänä kävellessäni Sauvon kirkosta muistotilaisuuteen tapani mukaan vilkaisin äänettömällä olleeseen puhelimeen ja huomasin Mirkan soittaneen. Soitin takaisin ja siinä muutaman sadan metrin matkalla hän selitti tilanteen ja pyysi minua hakemaan. Soitin Katrille ja sain häneltä suostumuksen hakuun. Muistotilaisuudessa poistuin hetkeksi pöydästä ja lähtetin Oulun tuomiokapitulille lyhyen sähköpostin, jossa ilmoitin hakevani Rovaniemen kirkkoherran virkaa ja toimittavani nimikirjaotteen jälkikäteen. Kello oli hieman yli kolmen iltapäivällä.

Illansuussa katsoin, miten viranhausta uutisoitiin. Tuomiokapituli oli ilmoittanut, että virkaan oli kahdeksan hakijaa – minun nimeäni ei joukossa näkynyt. Viikonvaihteen aikana tutkin hieman säädöksiä ja maanantaiaamuksi läherin tuomiokapitulille sähköpostitse ihmettelyni siitä, että en ollut saanut kuittausta perjantaiseen hakemukseeni. Jo aamupäivällä tuomiokapitulin sivuille oli ilmestynyt korjaus hakutietoihin, ja Lapin Radio taisi otsikoida: #Yhdeksäskin hakija#. (Kirjoitan tätä muistinvaraisesti.) Tilasin arkkihiippakunnan tuomiokapitulista nimikirjaotteen, jonka pyysin lähettämään suoraan Ouluun.

Sitten saikin odotella pitkään. Vasta tammikuun lopulla tuli ensimmäinen yhteydenotto Oulusta: Haastattelu tuomiokapitulissa helmikuun lopulla. Niinpä sitten jyryttelin junalla Ouluun ja takaisin noin 27 minuuttia kestäneeseen haastatteluun.

Seuraava vaihe oli päivän kestävä soveltuvuustesti maaliskussa. Sen teki onneksi firma, jolla on toimipiste myös Turussa, joten kovin pitkälle ei tarvinnut matkustaa. Ja sitten taas odoteltiin. Toukokuun alussa tuomiokapituli sai aikaiseksi vaaliehdotuksen, johon minulla olisi ollut täysi syy pyytää muutosta, En kuitenkaan pyytänyt oikaisua, pari muuta kylläkin pyysi – kapitulista en tietoa saanut vaan lehdistä. Kesäkuussa uudelleen käsitelty vaaliehdotus tuli lainvoimaiseksi heinäkuussa, joten vaalin aikataulun laadinta venyi syksyyn. Vaalinäytteet osuivat marraskuulle, vaalin alku ensimmäiseen adventtiin.

Oman aikansa vei Rovaniemen seurakunnan pyytämä julkisuustyö. Seurakuntalehti Pääsky esitteli kaikki hakijat talvella, vaalisijoille asetetut lokakuun lopulla ja kaikki ehdolla olevat juuri ennen ennakkoäänestyksen alkua. Samoin ennen ennakkoäänestystä avattiin vaalikone. Vaalipaneeli viikko ennen varsinaista vaalia edellytti matkan Rovaniemelle.

Tilinpäätös

Oli hienoa huomata ihmisten arvostavan kykyjäni, taitojani ja ominaisuuksiani niin paljon, että laittoivat itsensä likoon saadakseen minut kirkkoherrakseen. Mirka keräsi tukiryhmän, jossa oli minut hyvin tuntevien (sisareni, serkkuni, tätini) lisäksi ihmisiä, joita en lainkaan tunne. Tukiryhmä piti kahtena lauantaina monituntisen vaalitilaisuuden kauppakeskuksessa sekä painatti ja julkaisi esitteitä ja mainoksia. Rahoituksessa oli paikallisten ihmisten lisäksi mukana sukuani eri puolilta maata. Kiitokset käytännön työhön osallistuneille ja rahojaan likoon laittaneille. Olin kirjoittaa ”puolestani likoon laittaneille”, mutta toivottavasti ne laitettiin likoon seurakunnan etua silmällä pitäen.

Minulle prosessin liikuttavin hetki oli vaalisaarnani jälkeisillä kirkkokahveilla, kun jo harmaantunut pariskunta kertoi, kuinka heille oli ainoan lapsensa hautajaisista jäänyt yhdeksi voimaa antavaksi hetkeksi nähdä sisareni ja minut laskemassa kukkia tuon tapaturmaisesti kuolleen urheilutoverimme arkun äärellä. Tapahtumasta on kulunut yli kolme vuosikymmentä, ja olin tulosluetteloissa loppusivuilla, sisareni toki kilpaili samassa sarjassa, mutta läsnäolomme oli ollut omaisille tärkeää. Yhäkin silmäni kostuvat tämän muiston äärellä,

Kolme pitkää junamatkaa kuului tähän lähes vuoden prosessiin. VR:n tarjoukset pienensivät matkojen taloudellisia rasituksia, ja vanhana interreilaajana tavallaan nautinkin matkoista.

Tuomiokapitulin haastettaluun matkasin siis päiväseltään – tai oikeastaan kahden yön matkan, sillä edeltävän ja seuraavan yön yövyin Espoossa. Kolmentoista junatunnin aikana ehdin mm. selvittää hyvän osan keväisistä pyhiinvaelluspassitilauksista.

Vaalinäytematkan tein kahdella päiväjunalla. Lauantaina aamulla pikajunalla Turusta Tampereelle, sieltä Pendolinolla Ouluun ja vielä pikajuna Rovaniemelle. Muuten palvelu toimi, mutta junan vessa ei toiminut kuin junan vessa, itse asiassa vaunussani ei toiminut lainkaan, ja langaton netti oli muuten hyvä, mutta sillä ei valtaosassa Tampere – Oulu matkaa ollut yhteyttä internettiin, mikä hieman laski käytettävyyttä. Muutaman asian olisin vielä tarkistanut vaalisaarnaani varten, mutta tarkistamattakin saarna valmistui hieman ennen Kemiä. Maanantaina aamulla nousin sitten Rovaniemeltä. Matka sujui hienosti aina niille main, missä saarnani oli valmistunut, ehkä hieman etelämmäs. Siinä sitten oli porotokka raiteilla. Heti vislattuaan juna ryhtyi voimakkaasti jarruttamaan, ja sen alta kuului – toisessa vaunussa kun olin – yläkertaan asti ropinaa. Lapin Kansan kuvien perusteella ainakin puolisen tusinaa poroa jäi raiteille, onnistuttuaan rikkomaan veturin. Runsaat kolme tuntia odottelimme uuden veturin saamista ja kiinnittämistä. Matka-aikataulu siis petti hieman.

Paneelissa kävin päiväseltään. Menomatkalla sijoitin Tampereelta eteenpäin makuupaikkaan ja sainkin koko hytin. Paluumatka sitten päivävaunuissa. Kyllä siinäkin nukkuu, kun tarpeeksi väsyttää.

Yksi Rovaniemen haun tulos oli, että sain lausunnon, jonka mukaan sovellun nykyiseen työhöni eli kirkkoherraksi.

Lapin Radion haastattelussa vaaliviikolla totesin, että prosessin venähtäminen liki vuoden mittaiseksi oli osaksi Oulun tuomiokapitulin aikaansaannosta. Kerroin jo edellä, kuinka hitaasti siellä lähdettiin liikkeelle.

Tuomiokapitulin toiminnasta minulle tuli muutenkin jotenkin harrastelijamainen vaikutelma. Haastattelu oli hyvin pinnallinen. Esittelyissä oli selviä virheitä, ainakin minun osaltani. Oikaisuvaatimuskäsittelystä sain tietoa vain julkisesta sanasta. Ja sähköpostilaatikko oli siis jäänyt tarkastamatta hakuajan päättyessä.

Mutta sattuihan järjestävälle seurakunnallekin: Kuulemani mukaan vaaliliput piti painattaa uudelleen, kun satuin ennakkoäänestystä edeltävänä torstaina sähköpostitse kysäisemään, onko niihin Kirkon vaalijärjestyksen mukaisesti painettu vaalisijoilla olevista myös arvo. Ei siis ollut, alunperin.

Mielenkiintoista oli myös, miten kirkollinen viranomainen jätti arvostamatta kirkon omaa koulutusta. (Saman olin kyllä kokenut arkkihiippakunnassakin.) Ylempi pastoraali ja KIRJO III eivät tuntuneet painavan mitään vaaliehdotuksessa.

Ehkäpä kapituli liikaa arvio, mitä hakija on sattunut tekemään, ja liian vähän, mihin hänessä olisi mahdollisuuksia. Onnistuneessa rekrytoinnissa pitäisi kuitenkin arvioida tulevaa eikä mennyttä.

Rovaniemen seurakunta edellytti ehdokkailta hyvinkin täyspäiväistä ehdokkuutta. Pahin oli vaalikone: kysymykset tulivat maanantaina illansuussa ja niihin piti vastata tiistai-iltaan mennessä. Viimeisiin Pääskyn esittelyihin oli sentään hieman pidempi kirjoittamisaika. Lisäksi vaalikoneen kysymykset oli mielestäni laadittu ennakkoasenteella, joka teki niihin vastaamisen vaikeaksi. Toisaalta oli hyvinkin lähellä toisiaan olevia vastausvaihtoehtoja, sitten pitkä aukko ja kutakuinkin vastakkainen vaihtoehto.

Vaalipaneeli oli huomattavasti paremmin järjestetty kuin taannoin Salossa. Tilaksi oli valittu kirkko, johon kaikki halukkaat kuulijat mahtuivat ongelmitta. Kysymykset olivat sisällöllisiä eikä tosi-Tv -tyyppisiä ”Miten tämä virsi jatkuu?” -tehtäviä ollut. Miinuksena oli, että juontaja ei määrännyt puheenvuoroja, vaan jakoi pyyntöjen mukaan.

Minulle muodostui siis tukiryhmä, joka teki vaalityötä. Hieman minun piti tietenkin itsekin myös etätyöskennellä. Viimeisen viikon toimitin joka päiväksi tekstiviestin mittaisen viestin julkaistavaksi lehdessä. Pitäisi ehkä jatkaa tuollaisten lyhyiden, tiiviiden sanomien laatimista, vaikka seurakunnan sivuille viikon mietteeksi. Laatimani julkaisin myös Twitterissä ja sen kautta Facebookissa.

Mielenkiintoista oli, loppua kohden tiivistyen, mutta onhan sekin hienoa, ettei tarvitsee ryhtyä valmistelemaan muuttoa.

Mainokset