Talvilomalla kotimaisemissa

Lomapakkaamisista selviää vähimmällä, jos viettää loman kotona, totesimme työpaikallani viikko sitten. Siis juuri ennen lomaani. Tänään olen tosin kaukana kotimaisemista, aivan Uudessakaupungissa asti, mutta kaikkiaan Sauvo on osoittautunut erinomaiseksi talvilomapaikkakunnaksi.

Lomaani edeltävän vapaapäiväni aamupuolen vietin Suojalassa, jossa Sauvon alakoulu pyrki keräämään ainakin tuhat hiihtokilometriä. Minun suksillani niistä kertyi 12, perheen alakoululainen ehti ja jaksoi kiertää pari kierrosta enemmän kahden kilometrin lenkkiä. Välillä väkeä oli niin, että mäen päällä piti odotella kymmenkunta minuuttia laskuvuoroaan, mutta ensimmäisen ja viimeisen kierrokseni jouduin hiihtämään ilman pakollisia taukoja.

Sunnuntaiaamuna laitoin luistot pohjiin. Nuoruuden pujotteluharrastuksen peruina minulla on vieläkin luistovoiteita, siis 80-luvun alkupuolelta. Yhä toimivat, niin hyvin, että J, 11-v. soitti hiihtokilpailun lähtöpaikalta suksien olevan liian luistavat. Kerroin, että sellaisia suksia ei ole olemassakaan, mutta pitoa voi olla liian vähän – ja silloin pitää lisätä pitovoidetta. Itse lähdin iltapäivällä hiihtelemään seurakuntatalon edestä Suojalaan vievää latua. Ajattelin lähteissäni sujuttelevani puolisen tuntia menosuuntaan ja sitten kääntyväni takaisin. Mutta hiihtohalu kasvaa lykkiessä: puolen tunnin jälkeen olin jo niin pitkällä, että tuntui tarpeettomalta kääntyä takaisin. Niinpä soitin kotiin ja pyysin noutamaan minut Suojalasta sitten kun kyyti palaamassa Karunasta. Yhden kierroksen ehdin Suojalassakin hiihtää. Luisto oli loistava, tämän talven paras (pitoa olisin kaivannut hieman enemmän, mutta kun se pitovoide oli vielä kilpailumatkalla…)

Maanantaina iltapäivän jo ollessa kääntymässä iltaan lähdimme J:n kanssa hieman hiihtelemään. Pappilanmäen kärjestä lähdimme hiihtämään ylämäkeen. Aikamme hiihdettyämme huomasimme Liivalan suuntaan menevän ladun, jota jatkoimme. Liivalasta myllylle sujuttelimme tietä pitkin, sitten ryhdyimme aukomaan omaa latua pellolle. Jokirannasta Pappilantielle tein ylämäkeen kauniin kaarteen, että olisi sitten mukava laskea, kun hiihtää saman lenkin toisinpäin. Samalla lenkillä kävimme vielä avaamassa seurakuntatalon eteen pellolle ajetun ladun ja tein vielä oman serpentiinin ylös kotiin.

Tiistaina otin J:n kaverikseni hiihtämään kotoa Suojalaan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia jouduimme avaamaan latua yön lumisateen jäljiltä, mutta sitten latukone ohitti meidät. Hienot ladut ja hienot maisemat – kuvia laitan tähän myöhemmin. Milloin peltoaukeita, milloin metsän siimeksessä tai reunassa, milloin metsätietä pitkin, tai kasvihuoneen seinustaa. Ja perillä Suojelan lenkki mukavani mäkineen. Keli oli vain lumisateen jäljiltä nihkeä – piti siis hiihtää paljon enemmän kuin sunnuntaina 😉

Ei siis ole juuri tarvinnut pakkailla tätä lomaa varten – oikeastaan vasta tänään uimahallivarusteet. Ajoa on tullut jonkin verran, mutta osaksi se on onnistuttu yhdistämään joka tapauksessa olleisiin ajotarpeisiin, kuten tänään.

Joten: kiitokset Sauvon Urheilijoille laduista Suojalassa ja Suojalaan. Ja hyvää talven jatkoa!

Paastovetoomus 2013

Paastosta tulee ensimmäisenä mieleen kieltäytyminen ja pidättäytyminen – ja nykyään, monelaisten terveyspaastojen viidakossa, jostakin kieltäytyminen itsensä parantamiseksi. Vaikka sellainen paasto on vaativaa, ainakin itsekuria vaativaa, se ei ole Jumalan mielen mukaisen paaston koko kuva, jos sen kuva laisinkaan.

 Profeetta Jesajan kautta Jumala on tuonut tiettäväksi, millaista paastoa Hän odottaa. (Jes. 58:6,7) Vapauta syyttömät. Irota ja murskaa ikeet. Murra leipää nälkäiselle. Avaa kotisi kodittomalle. Vaateta alaston. Älä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi – äläkä siskoasi äläkä lähimmäistäsi. Jumala siis odottaa paastoa, jossa pidättäytyminen ja kieltäytyminen tulevat toisten, etenkin tarpeessa olevien hyväksi.

 Monissa kirkoissa on nykyään tapana järjestää paastokeräys jonkin apua tarvitsevan kohteen hyväksi.Meillä ei. Mutta meillä on keräys, joka alkaa useimmiten jo ennen paastonaikaa ja jatkuu yli pääsiäisen – tänä vuonna lähes Herramme taivaaseen astumisen juhlaan: Yhteisvastuukeräys.

 Yhteisvastuukeräyksessä toteutuu Jesajan kautta ilmaistu Jumalan mielen mukainen paasto. Kolme viidesosaa tuotosta menee kansainvälisiin kohteisiin, maihin, joissa aineelliset elämän edellytykset ovat kovin kaukana meikäläisistä. Yksi kymmenesosa käytetään paikkakunnan apua tarvitsevien tarpeisiin ja loput lähes kolmasosa maassamme. Yhteisvastuun varoin moni saa kodin, moni vaatetta, moni ravintoa.

 Yhteisvastuukeräykseen voi osallistua antamalla rahaa, joko kotiovelle tulevan listakerääjän, vaikkapa kaupan sisäänkäynnillä päivystävän lipaskerääjän tai verkkopankin kautta. Keräykseen voi osallistua myös kerääjänä. Seurakuntien Yhteisvastuupäälliköt ilahtuvat jokaisesta, joka ilmoittautuu lista- tai lipaskerääjäksi. Omaa aikaansa antamalla voi laajentaa Yhteisvastuukeräystä omaan elinympäristöönsä – ja antaa yhä uusille ihmisille mahdollisuuden viettää Jumalan mielen mukaista paastoa.

 Toisen hyväksi omastaan luopuvan paaston esimerkkinä on itse Herramme. Hän luopui taivaallisesta vallastaan ja asettui maailman valtiaiden armoilla eläväksi ihmiseksi, jotta me tulisimme osalliseksi hänen taivaallisesta elämästään. Hän tuli ihmiseksi ja kuoli ihmisenä, jotta Jumalan rakkaus koskettaisi ihmisiä ja ottaisi heidät – meidät – valtaansa.

 Viettäessämme Jumalan mielen mukaista paastoa, luopuessamme jostakin omanamme pitämästämme – rahasta, ajasta – toisten hyväksi me tuomme tämän ajan maailmaan Jumalan rakkautta, joka ilmestyi meille Kristuksessa Jeesuksessa.

 Siunattua paastonaikaa

ja

riemullista Vapahtajamme ylösnousemuksen juhlaa,

kun sen aika on

 TD Kalle Elonheimo

Sauvo-Karunan kirkkoherra