Liikkeelle Herran käskystä

Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan. – 1 Moos 12:4

Jumalan kansan historia on lähtemisen ja kulkemisen historiaa. Ei minkä tahansa lähtemisen vaan Herran käskyn mukaan lähtemisen.

Kaikkien Herran käskystä lähtijöiden esikuvana on Abraham, alkujaan Abram. Hänelle, vanhalle lapsettomalle miehelle, Herralla on lähdön kimmokkeeksi houkutteleva lupaus: Hän on saava jälkeläisen ja hänestä on saava alkunsa suuri kansa.

Abrahamin kansasta syntynyt Jeesus Nasaretilainen antoi uuden sisällön Jumalan kansan liikkeelle lähtemiselle. Ihmisiä kutsuessaan hän sanoi yksinkertaisesti: ”Seuraa minua!” Oppilaansa kaikkeen maailmaan lähettäessään hän ei luvannut heille jälkeläisiä, mutta hän lupasi olla heidän kanssaan kaikki päivät maailman loppuun asti.

Ja oppilaat lähtivät, perimätiedon mukaan aina Euroopan länsilaidalle, Moselille ja Etelä-Intiaan asti. Heidän jälkeensä lähtijöitä on ollut sukupolvesta toiseen. Muuan englantilainen Henrik kulki ensiksi Ruotsiin ja sieltä Uplannin kuninkaan kanssa itäiseen maahan, jossa hän runsaan puolen vuoden työskentelyn jälkeen sai surmansa. Inkeriläisen maaorjan poika Martti Rautanen otti vaivakseen pitkän merimatkan Lounais-Afrikkaan ja siellä vaivalloisen matkan Ambomaalle. Esimerkkejä löytyy eri ajoilta ja eri kansojen parista lukemattomia.

Kristuksessa liikkeelle lähdemme todistamaan armollisesta ja rakastavasta Jumalasta. Jumalan suuren rakkauden koskettamina haluamme, että toisetkin saisivat tuntea hänen rakkauttaan. Kyse ei siis ole omasta eikä omien jälkeläisten menestyksestä. Kyse on hyvän jakamisesta, Jumalan valtakunnan leviämisestä. Kyse on myös tämän maailman muuttamisesta edes hieman paremmaksi paikaksi elää ja taivaan esimausta. Sillä missä ikinä Jumalan rakkaus ihmisiä koskettaa, taivas, Jumalan todellisuus on jo läsnä.

– Hartauskirjoitus Salon Seudun Sanomissa 30.6.2013