Kasteen lahja

IMG_2567

Kastepaikka Jordan-virrassa, aivan Genesaretin järven eteläpuolella

Meidän ajatuksissamme kaste on jotakin aivan erityisesti kristillistä, mutta niin ei ole. Uskonnollisena ilmiönä kaste esiintyy muissakin uskonnoissa.

Kun Johannes kastoi Jordanissa kaksi vuosituhatta sitten, hän ei ollut ainoa, joka kastoi. Muusta uskonnosta juutalaisuuteen kääntyvän piti sanoutua irti pahasta, hänen tuli upottautua kokonaan veteen ja sitten pukeutua uuteen vaatteeseen, joka osoitti hänen tulleen lain noudattajien pyhän yhteisön jäseneksi. Ja tuolloin, ja vielä myöhemminkin, juutalaisuuteen kuului rituaalista peseytymistä, siis myös jonkinlainen toistuva kaste, johon käytettyjä altaita on löytynyt niin Jerusalemista kuin Kuolleen Meren rannan Qumranista kuin myös vaikkapa Saksasta.

Kun Johannes, Sakariaan poika, kastoi, ei suurin ihmetyksen aihe ollut se, että hän kastoi vedellä. Hänhän myös julisti, ja väkevästi julistikin! Kääntykää! Tehkää parannus! Kirves on jo asetettu puun juurelle, jotta hedelmää tuottamattomat puut kaadettaisiin tuleen heitettäviksi! Hän julisti ankarasti, mutta silti hän julisti Evankeliumia, ilosanomaa ja vetosi ihmisiin, jotta nämä kääntyisivät takaisin Jumalan puoleen. Sen vuoksi ihmiset alkoivat kysellä, oliko hän Messias, se kauan odotettu. Saihan hän monet kääntymään oikeuden ja vanhurskauden tielle.

Mutta kastaessaan Johannes kastoi vain vedellä. Hänen kasteensa oli siis jotakin aivan muuta kuin kristillinen kaste, jolla meidätkin on kastettu. Apostolien teoissahan kerrotaan, kuinka ensimmäiset kristityt ymmärsivät Johanneksen kasteen ja Ylösnousseen kasteen välillä vallitsevan eron: Paavali tapasi Efesoksessa miehiä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella ja jotka ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimessä kuultuaan Paavalilta Johanneksen kehottaneen uskomaan jälkeensä tulevaan suurempaan, Jeesukseen. (Ap.t. 19) Johanneksen toimittama parannuksen ja kääntymyksen kaste oli enimmilläänkin vain valmistava kaste. Siihen olisi sopinut säveleltään kauniin, mutta sanoiltaan hieman ongelmallisen kastevirren (217) luonnehdinta “lupauksen kaste”, sillä se ennakoi ja lupasi Pyhän Hengen.

IMG_2574Herramme, Lihaksi tullut Sana, ihmiseksi syntynyt Jumala, aloitti julkisen toimintansa menemällä Johanneksen kastettavaksi. Siten hän asettui syntisten ihmisten joukkoon, yhdeksi heistä, yhdeksi meistä, jotka tarvitsemme Jumalaa. Mutta toisin kuin muut Johanneksen kastamat, hän sai päällensä Pyhän Hengen tuolla Jordanin rannalla. Samalla kun hän liittyi tavallisten ihmisten joukkoon, hänessä ilmestyi Jumala tähän maailmaan. “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Kun ihminen ja Jumala Jeesus Nasaretilainen sitten kolme vuotta myöhemmin oli kuollut ristillä ja noussut kuolleista ja elänyt 40 päivää Ylösnousseena opetuslastensa kanssa, hän juuri ennen taivaaseen astumistaan asetti pyhän kasteen uuden liiton merkiksi ja alkukohdaksi jokaista seuraajaansa varten.

Kasteen sisällön ja merkityksen ilmaisee suurenmoisimmin apostoli Paavali kirjeessään Rooman kristityille: kasteessa olemme tulleet osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta; kasteessa olemme tulleet osallisiksi syntien anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä; kasteessa vanha, langenneen ja rikkonaisen luomakunnan elämä on haudattu, ja olemme alkaneet elää uutta elämää, iankaikkista elämää jo nyt, langenneen ja rikkonaisen luomakunnan keskellä.

Kasteessa olemme siis saaneet Jumalan valtakunnan täydet kansalaisoikeudet: pääsyn Jumalan yhteyteen, iankaikkisen elämän ja Pyhän Hengen sekä Pyhän Hengen lahjoista suurimman, uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Ja tämän kaiken yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, aivan kuten Herramme antoi itsensä yhdellä kertaa kertakaikkiseksi uhriksi kaikkien syntien sovittamiseksi. Eikä meidän Kristukseen kastettuina enää tarvitse jäädä Pyhän Hengen lupauksen varaan, vaan saamme uskoa ja rukoilla, että Pyhä Henki on ja vaikuttaa meissä.

Mikä on sitten ihmisen, kristityn osa kasteessa? Meidän, jotka on kastettu vuosia ja vuosikymmeniä sitten?

Meidän osallemme on jäänyt jotakin jo Johanneksen Kastajan julistukseen kuulunutta. Hänhän kehotti parannukseen ja kääntymykseen. Me pidämme osaltamme kasteen, kun päivittäin käännymme pois niiltä omilta teiltämme ja niistä omista ajatuksistamme, jotka eivät ole Jumalan teitä eivätkä ajatuksia. Tällainen päivittäinen parannuksenteko on päivittäistä paluuta kasteeseen, niin paljon kuin meidän on osaltamme mahdollista raivata Jumalan toiminnalle tietä itsessämme.

Kasteessa Jumala on siis ottanut meidät kansansa, uuden liiton kansan jäseniksi ja samalla kutsunut meidät työtovereikseen tuomaan langenneeseen ja rikkonaiseen luomakuntaan Hänen rakkauttaan. Omalta osaltamme otamme kantaa kasteeseemme myös elämän arjen teoissa ja sanoissa, ajatuksissa ja ratkaisuissa. Kasteen liittoa toteutamme toteuttaessamme Hänen tahtoaan ja käskyään rakastaa Häntä yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Mutta silloinkin, kun olemme epäonnistuneet Hänen tahtonsa noudattamisessa tai jopa tietoisesti rikkoneet sitä vastaan, silloinkin saamme turvautua kasteeseen, silloinkin saamme kääntyä takaisin hänen puoleensa ja jättää laiminlyöntimme ja rikkomuksemme Kristuksen ristin juurelle; olemmehan kertakaikkisesti osallisia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, koska olemme Kristukseen kastettuja.

Rukoilkaamme.

Ikuinen Isä, Sinä ilmoitit Nasaretin Jeesuksen rakkaaksi Pojaksesi Jordanin kasteessa.

Auta meitä Kristukseen kastettuja pysymään uskollisina  kutsumuksellemme sinun lapsinasi.

Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.

  • saarna Sauvon kirkossa 10.1.2016