Raikasta tuulta päätöksentekoon

Seurakunta on olemisyhteisö, jonka toiminta tarvitsee lukuisia tukitoimia. Päätöksenteko ja hallinto eivät ole siis seurakunnassa olemassa itsensä vuoksi, vaan niiden tehtävänä on mahdollistaa varsinainen toiminta. Siksi erityisesti niiden on oltava (kustannus)tehokkaita, vain siten mahdollisimman paljon voimavaroja on suunnattavissa työhön seurakuntalaisten kanssa.

Päätöksenteossa keskeinen asema on seurakuntalaisten suoraan (kirkkovaltuusto) tai välillisesti (kirkkoneuvosto, johtokunnat, alueneuvostot) valitsemilla luottamushenkilöillä. Toiminnan sujuvuudelle on tärkeää, että päätösvaltaa ei pidetä yhtään sen ylempänä kuin toiminnan kannalta ja säädösten puitteissa on tarpeen. Toimivaltaa on siis uskallettava delegoida tehtävien kannalta mielekkäälle tasolle.

Suuri osa e.m. luottamuselinten työstä kohdistuu vuosittaiseen rutiiniin. Etenkin välillisesti valitut elimet voivat olla lisäksi suureksi hyödyksi toiminnalle kehittämällä keskusteluissa ideanpoikasia ja tarkempaa hahmottumista kaipaavia ajatuksia toiminnasta. Vielä kirkkoneuvostonkin tasolla päätetään asioista, joista on parempi muodostaa päätös keskustelun perusteella kuin äänestämällä valmiista päätösesityksestä.

Seurakunnan suuret linjat vuosikymmeneksi tai pidemmällekin ajalle määritellään strategiassa. Rovaniemen seurakunnalla ei ole nyt voimassa olevaa strategiaa. Kirkkoherrana aloittaisin jo ensi syksynä seurakunnan stretegian laatimisen – alhaalta päin. Jo toimivilta ryhmiltä, henkilökunnalta ja luottamushenkilöiltä kerättäisiin ajatuksia tarpeista, toiveista ja mahdollisuuksista ensi syksyn ja talven aikana. Kertynyt aineisto olisi sitten reformaation merkkivuoden 2017 keväällä johtokuntien ja kirkkoneuvoston käsittelyssä, ja ensi vuoden alkusyksystä kirkkovaltuusto vahvistaisi strategian. Näen tällaisen prosessin sitouttavan luottamushenkilöt ja henkilöstön strategiaan.

Hallinnon ja päätöksenteon tehostamiseen kuuluisi johdollani luonnollisesti myös asiakirjojen sähköinen jakelu ainakin välillisesti valituille luottamuselimille. Näin säästettäisiin työpanosta, aikaa ja luonnonvaroja sekä pystyttäisiin suuntaamaan työpanosta enemmän sisällön tuottamiseen, mikä puolestaan parantaisi valmistelun laatua.

Teologian tohtori Kalle Elonheimo

Mainokset

Raikasta tuulta työyhteisöön

Vaalinäytteiden kirkkokahvien yleisökysymyksissä on nostettu esille seurakunnan henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat, joihin liittyy myös johtaminen – erityisesti henkilöstön.

Olen hakenut rauhallisin mielin suuren seurakunnan johtajan virkaa. Minulla on siihen riittävästi elämänkokemusta, työkokemusta ja kirkon johtamiskoulutusta. Jatkuvasti päivitän osaamistani – viimeksi alkukuusta hiippakunnallisessa johtamisen koulutuspäivässä. Luotan myös Oulun tuomiokapitulin arvioon siitä, että juuri minulla on parhaat edellytykset hoitaa Rovaniemen seurakunnan kirkkoherran virkaa. ­

Valintani jälkeen Rovaniemen seurakunnassa alkaisi ensi syksynä strategiatyön rinnalla työhyvinvoinnin parantaminen. Jokaisen tehtävät, työn kuormittavuus ja henkilökohtaiset edellytykset selvitettäisiin. Näin tehtävät ja niiden jakautuminen päivitettäisiin oikeudenmukaisesti vastaamaan seurakunnan todellisia tarpeita. Luonnollisesti haluaisin myös selvityksen työtiloista, sillä valitettavan moni työkyvyttömyys maassamme johtuu sairaista tiloista.

Tavoitteenani on kehittää Rovaniemeä seurakuntana, johon mielellään tullaan töihin, jossa jaksetaan työskennellä ja jossa voi kehittyä ammatillisesti. Haluan henkilöstön kehittävän itseään ammatillisesti, jotta kenenkään ei tarvitse työskennellä koko ajan osaamisensa äärirajoilla. Innostan ja kannustan opiskeluun ja pätevöitymiseen – jo sitäkin varten, että runsaan vuosikymmenen päästä joku seurakunnan nuoremmista papeista voisi edes saada vaalisijan seuraajakseni.

Työhyvinvointi kytkeytyy johtamiseen. Rovaniemen seurakunta on niin suuri, että tarvitaan useampi johtamisen taso. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa, mutta hän ei voi olla kovin runsaan joukon lähiesimies. Vastaavasti seurakunnan jokaisen työntekijän tulee tuntea oma lähiesimiehensä ja tuntea häneen luottamusta. Kirkkoherrana haluan huolehtia, että johtamisen joka tasolla toteutuvat hyvän johtamisen viisi E:tä – empatiakyky, ennustettavuus, elastisuus, energisyys ja eettisyys.

Teologian tohtori Kalle Elonheimo

”jotta eläisitte Jumalan tahdon mukaisesti”

Apostoli Pietari asettaa kirjeessään Kristuksen inhimillisen kärsimyksen meille, Kristuksen seuraajille, esikuvaksi Jumalan tahdon noudattamisesta: ”Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.” (1.Pt 4:1)

Aloitimme tänään paastonajan. Runsaan kuuden viikon päästä elämme uudestaan Herramme inhimillisen kärsimyksen päiviä. Hänet vangittiin, häntä kidutettiin, hänet teloitettiin julmalla ja häpeällisellä tavalla. Kuten julkisen toimintansa alussa, ei hän noina viimeisinä päivinäkään pyytänyt avukseen taivaallisia sotajoukkoja, vaan hän alistui kipuun, tuskaan, häpeään, rangaistukseen ja kuolemaan. Hän alistui häpeään, jotta me, ihmiset, tuntisimme, että Jumala hyväksyy meidät. Hän alistui rangaistukseen, jotta me olisimme rangaistuksesta vapaat. Hän alistui kuolemaan, jotta meillä olisi elämä. Hän kärsi ruumiissaan, jotta hän tulisi täyttäneeksi Jumalan tahdon.

Jumalan tahdon mukaisesti eläminen voi edellyttää meiltäkin kärsimystä – luopumista, kieltäytymistä. Mutta mikä on Jumalan tahto? Miten sitä voisi toteuttaa elämän arjessa?

Jumalan tahto, siinä määrin kuin Hän edellyttää meidän ihmisten sitä tuntevan, on kaikkein suppeimmin sanoin ja kattavimmin ajatuksin ilmaistu rakkauden kaksoiskäskyssä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on Lain kaksi taulua. Siinä on koko elämä. Siinä on koko paasto.

Elämme Jumalan tahdon mukaan, kun meillä on tasapainossa ja painavana elämässämme Hänen rakastamisensa ja lähimmäistemme rakastaminen. Silloinhan yhtäältä säännöllisesti ja taajaan etsimme yhteyttä Häneen – rukouksessa, Hänen sanansa lukemisessa ja kuulemisessa, Hänen kansansa kokoontumisessa, Hänen ateriallaan. Toisaalta etsimme taajaan ja säännöllisesti, miten voimme lähimmäisiämme, lähellä ja kaukana, läheltä ja kaukaa, rakastaa. Miten saisimme heidät tuntemaan, että he ovat arvokkaita ja arvostettuja juuri nyt, juuri täällä.

Viime paastonajan jälkeen  maamme on muuttunut monella tavalla. Ei pelkästään siten, että juhannusta ja tuhkakeskiviikkoa vietetään lähes samassa lämpötilassa. Esivaltamme on saanut, kansamme tahdosta, uuden muodon. Maahamme on tullut pienessä ajassa paljon ihmisiä, joita emme osanneet odottaa etsimään turvaa ja elämän uudelleen aloittamisen mahdollisuutta juuri meidän keskuudestamme. Täällä Sauvossa ja Peimarin alueella heitä ei juuri ole, mutta voisi olla. Täällä olisi mahdollisuuksia antaa joillekuille heistä tilaisuus päästä kiinni työhön ja elämään, tuleehan tänne satoja kausityöläisiä joka kesä maatalouteen. Jospa tänä vuonna uusia työntekijöitä haettaisiinkin maahamme jo saapuneiden joukosta.  Se olisi yksi tapa elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Tänä paastonaikana kehotan meitä kaikkia tarkkaamaan, miten elämme, miten juuri itse elät, Jumalan tahdon mukaisesti – Häntä ja lähimmäisiämme rakastaen.

Paastokehotus Sauvon kirkossa tuhkakeskiviikkona 10.2.2016

Raikasta tuulta Rovaniemelle

Olen Kalle Elonheimo ja toivon Sinun äänestävän minut Rovaniemen kirkkoherraksi 28. helmikuuta.Kalle00784SquareSuuri

Haluan, että usko Kristukseen on voima ja turva jo tässä elämässä sekä kannustaa tekemään paremmaksi paikaksi elää niin Rovaniemeä kuin koko maailmaa.

Haluan tuoda uusia näkökulmia Rovaniemen seurakuntaan, jotta se koskettaisi seurakuntalaisia yhä syvemmin ja muuttuisi yhä elävämmäksi Jumalan kansan ilmentymäksi.

Haluan käyttää kaiken taitoni Rovaniemen seurakunnassa ja todistaa Kristuksessa ilmestyneestä Jumalan rakkaudesta runsaan vuosikymmenen ajan.

Pappi ja kirkkoherra

Olen toiminut pappina runsaat 30 vuotta, puolet ajasta kirkkoherrana tai muuten seurakunnan toiminnasta vastaavana.

Pappiskokemusta minulla on kaupungista ja maaseudulta, Suomesta ja ulkomailta, suomeksi ja muilla kielillä. Kirkollisia toimituksia olen hoitanut suomen lisäksi ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi ja hollanniksi.

Kirkkoherrana olen huolehtinut runsaan vuosikymmenen seurakunnan toiminnan johtamisen lisäksi hallinnosta ja henkilöstöstä sekä kiinteistöihin liittyvistä projekteista.

Nykyisessä virassani vuoteeni sisältyy elämän kirjo – perhekerhokirkko, varhaisnuorten pyhiinpyöräily, rippikoulu, kasteperheet, vanhukset, läheisensä menettäneet, veteraanit… Diakoniasta saan päivittäin viestejä, sillä vaimoni Katri on toiminut jo yli 20 vuotta diakonissana eri seurakunnissa.

Toiminnan ja hallinnon johtaminen

Hallinnon ja johtamisen osaamistani olen kehittänyt ylimmällä kirkon tarjoamalla koulutuksella ja tutkinnolla. Toiminnan osaamista pidän yllä mm. teologisella tutkimuksellani, jota olen siis jatkanut tohtorintutkinnon jälkeenkin. Tutkijan koulutuksesta olen huomannut olevan hyötyä myös seurakunnan hallinnossa ja johtamisessa.

Ekumenia ja yhteinen jumalanpalvelus

Rovaniemen_kirkkoEkumenia on aina ollut minulle tärkeä. Pyhiinvaellukset ovat minulle käytännön tapa elää kristittyjen yhteyttä todeksi ja hoitaa hengellistä elämää.

Jumalanpalvelus ja erityisesti ehtoollinen ovat minulle rakkaita. Työskentelen sen puolesta, että seurakuntalaiset viettäisivät yhdessä ehtoollista, vaikka heillä olisi erilaisia hengellisiä painotuksia ja näkemyksiä.

Seurakunnan voimavarat ja kirkon kehittäminen

Seurakunnan tärkein voimavara on elävä seurakunta, joka rukoilee, lukee Jumalan sanaa ja kokoontuu yhteen. Toimintaan sitoutuneita seurakuntalaisia tarvitaan myös huolehtimaan tehtävistä, joihin henkilökunnan työpanosta ei pystytä suuntaamaan.

Motivoitunut ja hyvinvoiva henkilökunta on toinen tärkeä voimavara. Oikeudenmukaisella ja samalla henkilökohtaiset ominaisuudet ja tarpeet huomioon ottavalla johtamisella haluan edistää työssä jaksamista. Ammatillista kehittymistä pidän tärkeänä jokaiselle.

Olen tehnyt kirkkomme toimintaan useita aloitteita, joista näkyvimmin toteutui Kirkko Suomessa 850 vuotta (2005). Kun näen kehittämismahdollisuuden tai epäkohdan, ryhdyn etsimään ratkaisuja.

Vapaalla

Rovaniemellä minut voisi vapaa-aikanani tavata talvisin suksien tai luistinten, kesäisin maantiepyörän päältä – tai nyt rippikoulua käyvän jalkapalloilijan kannustajana kentän reunalla.

Vaaliesitteeni teksti

Katso myös esittelyni ja ansioluetteloni.

Eheä usko

Rovaniemi_fresko

Rovaniemen kirkon fresko – kuvannut Katri Elonheimo

Jos te olette laittaneet tämän kirkon vain osoittaaksenne, kuinka korkea kirkollinen kulttuuri täällä vallitsee, niin tämä kirkko on väärällä perustuksella. Kirkko rakennetaan elävistä, uskovista sieluista. Kirkko on Kristuksessa ja tälle perustukselle pyydetään laskea uusia kiviä.” Näin tästä kirkosta lausui runsaat 65 vuotta sitten kirkon vihkiäisjuhlan jälkeisellä viikolla pidetyssä piispantarkastuksessa silloinen asessori L.P. Tapaninen.

Mitä sitten on usko?

Tämän päivän evankeliumissa (Lk 2:22-33) kohtaamme Simeonin. Hän on uskon esikuvana. Häntä kuvataan hurskaaksi ja jumalaapelkääväksi mieheksi.

Simeonin kuvauksen perusteella voisi ajatella, että kunnon usko, eheä usko on keskittymistä Jumala-suhteeseen. Siis: onko eheä usko vain elämää hartaudessa ja jumalanpelossa? Näinhän suomeksi on Raamatussa – ainakin Simeonista – lausuttu ainakin 1700-luvulta lähtien. Agricolaa ja vuoden 1642 Raamattua en päässyt nyt tarkistamaan.

Käännös on valitettavasti epäonnistunut ja sen taustalla on itse Luther, joka turvapaikan Wartburgin linnasta saatuaan käänsi sanoilla fromm und gottesfürchtig. Näin refromaation merkkivuoden alla joudunkin johdattamaan kahteen reformaation kannalta tärkeään ajatukseen. Ensinnäkin: Kun teologiaa tehdään ja sillä kristittyjen elämää vahvistetaan, ei saa luottaa käännöksiin, vaan on mentävä Jumalan ilmoituksen mahdollisimman alkuperäiseen sanaan, lähteelle. Ja toiseksi: Luther ei ollut erehtymätön.

Alkutekstille uskollisempaa on kuvata Simeonia sanoilla vanhurskas, sen sekä maallisen että hengellisen kattavasssa merkityksessä, tai oikeamielinen ja jumalaapelkäävä.

Eheä usko on siis oikeamielistä ja jumalaapelkäävää. Siinä Lain kaksi taulua ovat sopusointuisesti esillä. Ilman niiden sopusointua usko ei parhaallakaan tahdolla ole eheää.

Juuri ilmestyneen Kirkon Tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan 90 %:lle kirkon jäsenistä hyvin merkittävä tai melko merkittävä syy kuulua kirkkoon on kirkon harjoittama avustustoiminta. Kirkko ei ole kuitenkaan pekästään avustusjärjestö. Oikeamielisyyden ja jumalanpelon tulee olla tasapainossa yksittäisen kristityn elämässä, hänen elämäntilanteensa antamissa rajoissa, mutta aivan erityisesti niiden tulaa olla tasapainossa kirkossa. Kirkko on sekä oikeamielisyyden että hartauden toteuttaja ja edistäjä.

Evankeliumissa ei kerrota, miten Simeonissa näkyi oikeamielisyys, vanhurskaus. Ilmeisesti Luukkaalla oli siitä jotakin tietoa. Jumalanpelon hän perustelee: Simeon odotti Israelin lohdutuksen tuloa.

Simeonista kerrotaan myös, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Kaikki todellinen usko on Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Se ei edellytä erityisiä kokemuksia, ei erityistä tuntemusta Jumalan läsnäolosta. Hyvä esimerkki tästä on Kalkutan äiti Teresa. Hänen muistiinpanoistaan ja kirjeistään on selvinnyt, että elämänsä viimeisten vuosikymmenten aikana hän ei tuntenut Jumalan läsnäoloa elämässään – käytännössä ei koko sinä aikana, jonka hän teki laupeudentyötään Kalkutassa. Hän oli nuorena tuntenut voimakkaasti Jumalan läsnäolon ja saanut kutsun lähteä laupeudentyöhön. Mutta sen aikana hän ei siis enää tuntenut Jumalan olevan läsnä, ja kuitekin juuri siinä maailma on tunnistanut hänen tuoneen Jumalan rakkautta tähän maailmaan.

Uskon perustavan Pyhän Hengen läsnäolon lisäksi Simeon sai Pyhältä Hengeltä erityisen ilmoituksen, joka sai hänet menemään Jerusalemin temppeliin, kun Herran Voideltu tuotiin sinne. Pyhän Hengen vaikutuksesta hän tunnisti temppeliin tuodussa 40 päivän ikäisessä poikalapsessa Jumalan Voidellun, Messiaan, Kristuksen. Pyhä Henki johdatti hänet Kristuksen tunnistamiseen ja tunnustamiseen!

Moni muukin kuin Simeon tunsi kirjoitukset, jotka lupasivat Messiaan, mutta Pyhä Henki avasi hänet ymmärtämään kirjoitukset niin että hän oli läsnä juuri tuolloin. Ja niin hän sai nähdä Voidellun, Kristuksen, Messiaan.

Vaikka emme tuntisi Jumalan erityistä läsnäoloa, meidän ei ole syytä olla huolissammme. Saamme lohdullisesti uskoa ja luottaa siihen, että jo kasteessa olemme saaneet Pyhän Hengen vaikuttamaan meissä!

Vaikka Pyhä Henki ei anna meille erityistä ilmoitusta eikä tunnu ilmestyvän meille, Jeesus Kristus on avannut meille armon kaiken paljouden, jotta joisimme hänestä kuin lähteestä, joka tyydyttää janomme. On siis enemmän kuin

Lennart Segerstråle on sanonut tämän kirkon freskosta todetessaan, että Kristus kuvastuu elämän lähteeseen. Kristus on elämän lähde!

Uskoon kuuluu myös Jumalan ilmoittaman tahdon kunnioittaminen. Joosefi ja Maria kunnioittivat Lakia. Heillä oli kaksi syytä mennä temppeliin:synnyttäneen äidin puhdistusuhri esikoispojan pyhittäminen Jumalalle.

Jokainen esikoispoikahan kuului Jumalalle – tämä kuului aivan erityisellä tavalla! Esikoispojan pyhittäminen muistuttaa siitä, kuinka kansa vapautui Egyptin orjuudesta. Marian esikoispoika oli syntynyt vapauttamaan synnin ja kuoleman orjuudesta. Eikä vain yhtä kansaa vaan kaikki kansat!

Temppeliin tuotiin siis lapsi, joka oli vapauttava synnin turmeluksesta ja perisynnin syyllisyydestä. Aikuisiällään hän alistui kertakaikkiseksi uhriksi, eikä mitään muita uhreja enää tarvita.

Joosefin ja Marian köyhyydestä kertoo se, että heillä ei ollut varaa karitsan uhraamiseen, he uhrasivat köyhän kansan uhrit. Tämä osoittaa, että Jeesuksella ei ollut arvoa, ei korkeutta, ei ulkoisia muotoja, jotka olisivat tehneet hänestä Israelin kuninkaan ja maailman Vapahtajan. Hän alistui kaikessa Lain alle – vapauttaakseen meidät Lain alta.

Tai kuten Paavali toteaa (Gal. 3:14-15): Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, … Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. Me ihmiset olemme luonnostamme vailla valoa, kunnes meille loistaa armon aurinko Kristus.

Palaamme Jerusalemin temppeliin: Pyhän Hengen vaikutuksesta Simeon tunsi Pyhien kirjoitusten toteutuvan. Hän puhkesi kiittämään. Kiitoslaulussaan hän kertoo, että kyseessä ei ole vain yhden kansan Vapahtaja. Hänet on annettu meille täysivaltaiseksi Pelastajaksi. Hän on Maailman Valo, hän kuuluu kaikille kansoille.

Kristittyinä me olemme jäseniä hänessä, joka on saanut voitelun kaiken täyteyden, joka on sovittanut kaikkien synnit, joka on avannut iankaikkisuuden kaikille, jotka pyytävät päästä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta pääsevät kiviksi Kristuksen kirkkoon

Pyhän Hengen vaikutuksesta Simeon ja Hanna tunnistivat ja tunnustivat Kristuksen – se osoitti heissä vaikuttaneen uskon. Rukoilkaamme itsellemme, toinen toisillemme ja kaikille, jotka ovat meille rakkaita, Pyhän Hengen vaikutusta, että mekin tunnistaisimme Kristuksen, ja tunnustakaamme uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan.

  • Saarna Rovaniemen kirkossa kynttilänpäivänä 31.1.2016
  • saarnatekstinä päivän evankeliumi Luukas 2:22-33