Kasteesta konfirmaatioon

Tämän artikkelin kappaleet ovat Turun Sanomissa 12.-18.6.2017 ilmestyneitä Päivän sanoja, jotka kertovat Sauvo-Karunan seurakunnan vuoden 2017 rippikoulusta.

Ma 12.6.17

”… kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat Luojalta peräisin. Lunastaja on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Pyhittäjä avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – myös Jumalamme olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

 

Ti 13.6.17

”… ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20)

Tänä aamuna 20 nuorta kokoontuu Sauvon seurakuntatalolle. Lähdemme rippikoululeirille. Suurin osa rippikoulusta on tosin jo takana – jumalanpalveluksia, nuorteniltoja, Yhteisvastuukeräys sekä melkoinen määrä oppitunteja, niin syksyn aloitusleirillä kuin rippikoulupyhinä.

Rippikoulu on kasteopetusta. Kristityn on tunnettava kristillisen uskon perusasiat. Tunnettava, ei vain tiedettävä oppilauseina tai ulkoläksyinä. Leirillä opettelemme, miten osaisimme mitä erilaisimmissa elämäntilanteissamme noudattaa sitä, mitä Kristus tahtoo.

Opettelu on kylläkin elinikäistä: jokaisen kristityn on joka päivä tarkattava, mitä Kristus tässä ja nyt tahtoo häneltä. Minulta.

 

Ke 14.6.17

”oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” (Aamos 5:24)

Rippikoululeirimme rakentuu teemapäiville. Eilen, tulopäivänä oli maailmapäivä.

Kahden pelin avulla tarkastelimme, millainen tämä todellinen maailma on – ja totesimme sen aika epäreiluksi. Voimavarat eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Ihmisen tausta voi vaikuttaa hänen elämässä menestymiseen enemmän kuin henkilökohtaiset kyvyt. Elämä on epäreilua.

Mutta emme jääneet epäreiluuteen, vaan mietimme myös, miten jokainen voi tehdä maailmasta reilumman. Edes pieneltä osin, vaikkapa kulutusratkaisuillaan.

Näimme myös, että Jumalan kansalla, kristityillä on profeetallinen tehtävä huolehtia siitä, että oikeudenmukaisuus yhä väkevämmin toteutuu tässä maailmassa. Sekin on Jumalan tahtoa.

 

To 15.6.17

”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden…” (Nikean uskontunnustus)

Leirialueen korkeimmalle kalliolle kannettiin raakalaudoista tehty risti. Kalliolla odotti vasara ja nauloja. Jokainen löi ristiin yhden naulan muistuttamaan siitä, että Kristus naulittiin ristiin ja kuoli juuri hänen rikkomustensa tähden – ja juuri hänen pelastuksensa tähden. Ristin nauloineen tuomme sunnuntaiksi konfirmaatioon.

Päivämme jatkui pääsiäisaamun viestillä: ”Kristus nousi kuolleista!” Laulujen ja Raamatun tekstien avulla tunnustelimme, mitä viesti ylösnousemuksesta meille merkitsee. Voisiko se olla elämän voimana? Pelkojen karkottajana? Kantaisiko se yli tämän todellisuuden rajojen?

Hän, Kristus, on elämän voima, karkottaa pelot ja kantaa aina iankaikkisuuteen asti.

 

Pe 16.6.

””Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.” (1. Moos. 2:18)

Rippikoulussa on tarkoitus oppia elämää varten. Niinpä yhden leiripäivän olemme rakentaneet ihmispäiväksi.

Eilisaamupäivän ihmissuhderasteilla rippikoululaiset miettivät pareittain monia seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Iltapäivän herkässä hetkessä äänen saivat runoilijat ja kirjailijat kolmelta vuosituhannelta Raamatusta nykyhetkeen. Äänet olivat ristiriitaisia. Palavaa molemminpuolista kaipuuta, ihmismielen muuttuvaisuutta ja epäluotettavuutta, täyttymätöntä kaipausta ja yksipuolista rakkautta. Kaikki kertoivat elämän todellisuudesta.

Niinpä viimeisen leiripäivän päätteeksi vietettiin juhla, jossa jokaisella oli merkityksellinen rooli. Kenenkään ei tarvinnut olla yksinään.

 

La 17.6.17

”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)

Rippikoulun jännittävin hetki on monelle lopputehtävä. Jo vuosien ajan olen pitänyt sen samana: rippikoululaisen tulee kirjoittaa kuvitteelliselle kaverille, kristinuskoa tuntemattomalle, mistä kristinuskossa on kyse.

Tuona kirjekaverina pyydän useimmilta vielä selvennystä, joiltakin moneen kertaan., kunnes saan oikean vastauksen. Pitkä vastauskaan ei välttämättä tule kerralla hyväksytyksi, vaikka siinä olisi paljon tietoa. Sillä niin tärkeätä kuin tieto onkin, iankaikkinen pelastus ei ole siinä.

Pelastus on Kristuksessa. Hänen kauttaan ja vain hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen ja vain hänessä meillä on iankaikkinen elämä. Siitä kristinuskossa on kyse.

 

 

Su 18.6.17

”ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ” (2. Kor. 8:5)

Konfirmaatio on kahdenlainen vahvistamisen hetki. Konfirmoitava vahvistaa sitoutuvansa kristilliseen uskoon ja seurakunta vahvistaa häntä esirukouksellaan.

Tänään Sauvon kirkossa ja kymmenissä muissa kirkoissa kysytään uskontunnustuksen jälkeen nuorilta: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?”

Meidän jo konfirmoitujen on hyvä muistaa vastanneemme kysymykseen myönteisesti. Jumalan armon avulla tahdomme elää ja antaa Hänen armonsa koskettaa yhä uusia ihmisiä.

Samalla meidän on hyvä rukoilla, että tänään kysymykseen myönteisesti vastaavat tekisivät sen sydämestään, Pyhän Hengen voimassa.

Luotu, lunastettu ja pyhitetty

”… Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kristinusko on levinnein monoteistinen, yksijumalainen uskonto. Sen yksijumalaisuutta kuitenkin epäillään, erityisesti kahden muun Lähi-Idässä syntyneen yksijumalaisen uskonnon, juutalaisuuden ja islamin, suunnalta. Niille loukkauksena on kristinuskon tapa puhua Jumalasta kolmena persoonana, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kolme ei voi olla yksi, yksi ei voi olla kolme. Vai voiko?

Kristinuskon ytimeen kuuluu asioita, jotka tuntuvat sotivan ihmisjärkeä vastaan. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on yksi niistä. Tosin sitä on pystytty myös kuvaamaan. Pyhä Patrik selitti sitä irlantilaisille 1600 vuotta sitten käyttäen apunaan kolmiapilaa. Hän kyseli, oliko se yksi vai kolme, ja vastaajat eivät voineet olla toteamatta, että se on sekä yksi että kolme – yksi kasvi, mutta kolme lehteä. Myös kolmiota käytetään kolmiyhteyden kuvana, sillä siinä kolme sivua ja kolme kulmaa muodostavat yhden kokonaisuuden.

Jumala lähestyy meitä siis kolmena persoonana, henkilöitymänä. Hän on Luojamme, jolta ja josta kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat peräisin. Hän on Lunastajamme, joka on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Hän on Pyhittäjämme, joka avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – Jumalan olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä, itsensä antavan ja uhraavan rakkauden, heikkoudessa piilevän voiman; mitä kaikkea järjellä käsittämätöntä kristinuskon ytimeen kuuluukin.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

  • Päivän sana Salon Seudun Sanomissa 11.6.2017