Puutteellista päätöksentekoa

Sauvo-Karunalla laajentuneen Paimion seurakunnan kirkkoneuvosto piti ensimmäisen kokouksensa 12.2.2019. Pöytäkirjaa lukiessani huomasin, että se jätti ottamatta huomioon ainakin kaksi Kirkkojärjestyksen (KJ) määräystä ja yhdestä määräyksestä johdetun ohjesäännön: lapsivaikutusten arviointi (KJ 23:3), seurakuntaa koskevista suunnitelmista tiedottaminen (KJ 7:9 mom. 2) sekä esittelyn perusteellisuus (KJ 7:1 ja kirkkoneuvoston malliohjesääntö § 8).

Lapsivaikutusten arviointi

Vuoden 2015 alussa tuli voimaan KJ 23:3, joka edellyttää, että kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Arviointivelvollisuus on asiaa ensimmäisenä käsittelevällä viranomaisella – siis kirkkoneuvostolla tai viranhaltijapäätöksen tekijällä.

KJ ei myönnä mitään poikkeuksia lapsivaikutusten arviointiin, vaan jokaisessa päätöksessä on oltava arvio, miten se vaikuttaa alle 18-vuotiaisiin. Poikkeuksettomuudella halutaan taata se, että jokaisen päätöksen valmistelussa pysähdytään edes ehtkeksi miettimään, vaikuttaako päätös alaikäisiin.

Kun säädös oli tulossa voimaan, sen merkitystä selvitettiin johtaville viranhaltijoille. Koulutuksissa korostettiin, että lapsivaikutusten arvioinnin puuttuminen on muotovirhe, joka tekee päätöksen mitättömäksi – myös silloin, jos arvioidaan, että vaikutuksia alle 18-vuotiaisiin ei ole. Arviohan voi olla, että lapsivaikutuksia ei ole.

Tiedottaminen

Seurakunnan jostakin toimitilasta luopuminen ja toimintojen siirtäminen toisiin tiloihin on mielestäni asia, joka pitäisi saattaa seurakuntalaisten tietoon jo suunnitelmavaiheessa (KJ 7:). Paimion kirkkoneuvosto kuitenkin päätti tällaisesta asiasta edes henkilökunnalle asiasta etukäteen tiedottamatta, seurakuntalaisista puhumattakaan. Viittaan tässä päätökseen luopua Sauvossa Tallerosta ja siirtää henkilökunnan työpisteet Sauvon seurakuntataloon (KN 12.2.2019 § 16).

Kirjallinen esittely

”Kirkkoneuvosto päättää asiat esittelystä. Esittelijän tulee valmistella asiasta kirjallinen selonteko, joka perusteltuine ehdotuksineen päätökseksi on ajoissa ennen kokousta toimitettava kirkkoneuvoston jäsenille….” Näin todetaan Kirkkohallituksen laatiman kirkkoneuvoston malliohjesäännön 8. §:ssä.

Mielestäni yllä mainitun kirjallisen selonteon tulee tuoda esiin päätettävän asian hyödyt ja haitat sekä selvittää, mitä vaihtoehtoja päätöksessä on. Samoin sen tulee sisältää e.m. lapsivaikutusten arvion sekä tiedon asianosaisten kuulemisesta, jos se on asian luonteen vuoksi tarpeen. Lopuksi esittelijä ilmaisee, miten asia hänen mielestään pitäisi päättää. Esittely – ja siten pöytäkirja – pitäisi laatia siten, että keskusteluun osallistumatonkin pystyy päättelemään, miten ja millä perusteilla ratkaisuun on päästy. Niinpä joskus voi olla tarpeen täydentää esittelyä kokouksessa käydyn keskustelun perusteella.

Kaikkiaan vilkaisemieni Paimion seurakunnan pöytäkirjojen ongelmia ovat liian niukka asioiden esittely ja päätösten varsinaisten sisältöjen piilottaminen liitteisiin, joita verkossa ei julkaista.

Tiloja koskevan päätöksen arviointia

Yllä esittelemäni pohjalta tarkastelen kirkkoneuvoston toimitiloja koskevaa päätöstä (KN 12.2.2019 § 16), jonka lainaan tähän kokonaisuudessaan:

Seurakunnassa on 4 työntekijää, jonka virkapaikka/työpiste on Sauvossa. Yhdellä työntekijällä on työpiste Sauvon seurakuntatalolla ja 3 työntekijälle työpisteet ovat olleet Tallerossa. Tallerossa on ollut myös 2 krt/vko seurakuntatoimisto ja 1 krt/vko papin tapaamispiste.

Työpisteet ja muut kohtaamispaikat on mahdollista ja perusteltua siirtää Sauvon seurakuntatalolle ja näin ollen Talleron toimipiste vapautuu myyntiin tai se voidaan vuokrata ulkopuoliselle.

Esitys: Talouspäällikkö esittää, että työpisteet ja toiminnot siirretään Sauvon seurakuntatalolle ja Tallero joko vuokrataan tai myydään.

Päätös: Kirkkoneuvosto hyväksyi esityksen sillä lisäyksellä, että kuullaan kaikkia työntekijöitä, joita asia koskee.

1) Lapsivaikutusten arviointi puuttuu

Päätöksessä ei ole lapsivaikutusten arviointia lainkaan. Puute on jo sinänsä siis muotovirhe, jonka vuoksi päätös on lainvastainen.

Neljän työpisteen sekä työntekijöiden sosiaalitilojen siirtäminen seurakuntataloon vaikuttaisi merkittävästi tilankäyttöön. Esim. nykyinen olotila ei olisi enää käytettävissä perhekerhon askartelutilaksi. Tuolivaraston tarvitseminen muuhun käyttöön edellyttäisi sitä, että kaikki tuolit ja pöydät olisivat jatkuvasti pitkinä riveinä suuressa salissa. Sen käyttäminen päivä- ja perhekerhojen puuha- ja telmimistilana vaikeutuisi huomattavasti. Varastotilojen vähentäminen saattaisi johtaa siihen, että poistetuksi tulisi kerhotarvikkeita, joita tarvitaan kerran vuodessa – mutta joka vuosi. Se puolestaan saattaisi vaikeuttaa vaikkapa joulukuvaelman tai pääsiäisvaelluksen toteuttamista päiväkerholaisten kanssa.

Lastenohjaaja ja perhekerholaiset osaisivat varmasti esittää lisää lapsivaikutuksia. Ainakin sen voisi lisätä, että Tallerosta luopuminen tekee viime vuosien tapaan messun aikaan toteutettujen pyhäkoulujen pitämisen mahdottomaksi.

2) Kirjallinen esittely on puutteellinen

Kirjallinen selonteko on kovin niukka. Ainakin kolme asiaa olisi pitänyt selvittää tarkemmin: Talleron myynnin tai vuokralle antamisen edellytykset, toimipisteiden siirron mahdollisuudet sekä erityisesti toimipisteiden siirron perusteet.

Esittelyssä kirjoitettiin siirron olevan mahdollinen ja perusteltu, mutta perusteita ei ole kirjattu lainkaan. Niiden pitäisi nähdäkseni olla ennen kaikkea tominnallisia, toissijaisesti taloudellisia. Niitä on mahdollisesti esitetty suullisesti kokouksessa, mutta pöytäkirjan lukijalla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida niitä.

Toimipisteiden siirron mahdollisuuksia esiteltäessä olisi pitänyt esittää, mitä ne konkreettisesti ovat, sekä myös, olisiko niille vaihtoehtoja. Nyt päätöksenteossa ei ollut (ainakaan pöytäkirjan mukaan) Sauvon tyhjillään oleva Pappila, joka kaavan mukaan on osaksi toimistorakennus.

3) Suunnitelmista ei tiedotettu

Jo ylempänä viittasin siihen, että mielestäni seurakuntatalon toimitilojen merkittävää uudelleenjärjestelyä ja toimipisteiden muuttoa koskevista suunnitelmista olisi tullut tiedottaa seurakuntalaisille ennen asian viemistä päätöksentekoon. Samoin olisi tullut ainakin kuulla henkilökuntaa, joka parhaiten tuntee tilat ja niiden mahdollisuudet. Vielä parempaa olisi tietenkin ollut ottaa asianomainen henkilökunta ja tiloja käyttäviä seurakuntalaisia mukaan jo valmisteluun ja suunnitteluun.

Mitä voi tehdä?

Toivon, että seurakunnan päätöksenteko saatetaan lainmukaiseksi ja asialliseksi. Julkishallinnossa ei näet riitä, että tehdään oikeita asioita, vaan asiat pitää tehdä myös oikein.

Minä en voi tehdä Paimion kirkkoneuvoston päätöksistä oikaisuvaatimusta, sillä esim. käsittelemässäni asiassa en tiukasti tulkiten ole asianosainen, ja seurakunnan jäsen olen toisaalla. Mutta esittämiäni ajatuksia saa kuka tahansa oikaisuvaatimuksen tekoon oikeutettu vapaasti lainata. Perusteena kannattaa käyttää ainakin lapsivaikutusten arvioinnin puuttumista, koska se on selkeä muotovirhe, joka mitätöi päätöksen.

Kirkkoneuvoston 12.2.2019 pitämän kokouksen päätöksiin kohdistuvat oikaisuvaatimukset tulee toimittaa Paimion kirkkoherranvirastoon viimeistään 28.2.2019 klo 13.

Mainokset

Kirkkoon sopimaton lippu

Viime perjantaina 8.2.2019 julkistettiin arkistotutkimus suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisesta osallistumisesta sotarikoksiin. Tutkimukseen en ota tässä kantaa, mutta 10 vuotta sitten jouduin ottamaan kantaa siihen, sopiiko heidän perinnejärjestönsä lippu kirkkoon vai ei. Päädyin siihen, että ei sovi. Perinnejärjestön lehteen minulta pyydettiin perusteluja. Julkaisen silloisen kirjoituksen tässä, tosin vainajan nimen jätän tästä verkkojulkaisusta pois.

Veljesavun lippu ja kirkko

Suomesta lähti joukko nuoria miehiä taistelemaan yhteistä vihollista vastaan aseveljen joukoissa. Heidän isänmaallisuuttaan ei ole ollut milloinkaan syytä epäillä, sillä he asettautuivat aseveljeyden ja siten maamme itsenäisyydestä käydyn taistelun pantiksi.

Maamme johdon toiveena oli, että suomalaiset vapaaehtoiset palvelisivat laillisessa armeijassa. Heidät liitettiin kuitenkin perustuslaillisista muodoista piittaamatta perustettuihin asevoimiin. Tunnuksekseen he saivat merkin, jota käytti myös poikkeuslain valtuuksin hallitsevan johtajan väkivaltakoneisto ja jonka alla sen vuoksi tehtiin mitä hirveimpiä rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Nuoret miehet ovat käyneet vanhoiksi ja nukkuvat pois. Evankelis-luterilainen kirkkomme ei ole antanut yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä lippuja kirkossa tai kappelissa voi hautaan siunaamisen yhteydessä pitää esillä. Kirkkojärjestys asettaa kirkkoherran tehtäväksi valvoa kirkon käyttöä (KJ 14:2).

Valvontavastuuni pohjalta jouduin hiljaisena lauantaina 2009 tekemään Veljesavun lippua koskevan ratkaisun Karunan kirkossa hautajaisissa. Kuultuani edellisiltapäivänä suntiolta, että lippu olisi ehkä tulossa kirkkoon, käytin vielä aikaa ja vaivaa asioiden taustoihin perehtyäkseni. Tiedonkeruuni ja harkintani pohjalta päädyin siihen, että kaksois-S -tunnusta ei voi pitää esillä kirkossa, koska se lievimmilläänkin viittaa laittomasti perustettuihin asevoimiin ja koska sen yleisimmin katsotaan viittaavan väkivaltajärjestöön, joka syyllistyi rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja polki ihmisarvoa. Lipun muiden tunnusten osalla ongelmia ei ollut, mutta jouduin pyytämään lipun poistamista kirkkosalista.

Siunauspuheessa pystyin toivottakseni tuomaan esille arvostukseni vainajan isänmaallista toimintaa kohtaan.

  • kirjoitus vuodelta 2009, jolloin olin Sauvo-Karunan kirkkoherra