Calvin Raamatun vaikutuksesta politiikkaan ja vapauteen

12th International Congres20180826_194242s on Calvin Research, 26.-30.8.2018, Westminster Theological Seminary, Philadelphia, PA, Yhdysvallat

Kansainvälisen Calvin-tutkimuskongressin (ICCR) 12. kokoontuminen oli 26.-30.8.2018 Westminsterin teologisessa seminaarissa (WTS, Westminster Theological Seminary) Philadelphiassa, Yhdysvalloissa. WTS:n perusti 1929 muutama professori, joille Princetonin teologinen seminaari oli tullut liian liberaaliksi. Verkkosivuillaan (wts.edu) se kuvaa nykyistä opetustaan mm. sanonnoilla eksegeettisellä pohjalla oleva systematiikka, raamatullinen sielunhoito, Kristus-keskeinen julistus ja perusteellinen historiallinen teologia. WTS:n presidentti, suomalaista sukujuurta oleva Dr Peter Lillback, kuuluu ICCR:n johtokuntaan (presidium). WTS:n kampus sijaitsee n. 20 km Philadelphian keskustasta pohjoiseen Glensiden esikaupungissa.

Pääesitelmien pitäjät oli presidium valinnut ja kutsunut hyvissä ajoin. Pääesitelmiä oli seitsemän. Lyhytesitelmät presidium valitsi kuluvan vuoden helmikuun loppuun mennessä sille toimitetuista abstrakteista. Lyhytesitelmä­sessioita oli 13, ja lyhytesitelmiä 39, siis kutakuinkin yhtä paljon kuin edelliskerrallakin.

Toisin kuin aiemmin, nyt edes pääesitelmien tekstejä ei jaettu, joten alla olevat referaattini perustuvat kuunnellessani tekemiini muistiinpanoihin. Edellisistä kongresseista tämänkertainen poikkesi myös oheisohjelman osalta: ei ollut minkään tahon järjestämää vastaanottoa eikä ekskursiota, jonka yhteydessä olisi tutustuttu seudun kirkolliseen elämään tai historiaan. Syynä lienee se, että järjestäjä on suurkaupungissa toimiva pieni seminaari, joka ei ole myöskään suoraan kytköksissä mihinkään paikalliseen kirkkoon.

20180829_084039

ICCR:n uusi puheenjohtaja Karin Maag ja sihteeri Arnold Huijgen

ICCR:n puheenjohtajana vuodesta 2002 toiminut prof. Herman Selderhuis jätti tehtävän, ja maanantaina 27.8. pitämässään kokouksessa presidium valitsi uudeksi puheenjohtajakseen Dr. Karin Maagin, joka johtaa Calvin Seminaryn yhteydessä toimivaa Meeter Centeriä Grand Rapidsissa Yhdysvalloissa.

Seuraavan kokoontumisen paikka ei selvinnyt kongressin päättymiseen mennessä.

 

 

 

Pääesitelmät / 7

Calvin’s Distinctive Political Ideas Compared to His Protestant Colleagues | Dr. Scott M. Manetsch / Trinity Evangelical Divinity School, USA

Esitelmä keskittyi ruhtinaan tai muun esivallan vastustamisen edellytyksiin ja oikeutukseen. Käsiteltävänä oli Calvinin lisäksi kolme monarkomakia (monarchomaques), monarkki vastaan taistelevaa, merkittävimpinä heistä Theodero de Bezé. Historiallisena kontekstina oli Ranskan hugenottien tilanne 1500-luvun puolivälin jälkeen.

Calvin opetti kuuliaisuutta esivallalle. Maallinen valta on Jumalan asettama hyvä järjestys, joka on ihmisen hyvinvoinnille välttämätön ja jossa toimivat ihmiset toteuttavat kutsumustaan. Raamatullisena pohjana hänellä on erityisesti Room. 13 ja 1. Piet. 2. Vastarinnalle hän näkee kolme mahdollisuutta. 1) Jos esivalta edellyttää toimimaan uskon vastaisesti, yksittäinen kristitty voi harjoittaa passiivista vastarintaa. 2) Jumala lähettää joskus toimijoita, joiden tehtävänä on poistaa väärä esivalta tehtävästään. 3) Jos ylempi viranomainen toimii väärin, alemman viranomaisen on toimittava, joko tilanne korjaten tai muuten asiaan puuttumalla, sillä viranomaisella on ensi sijassa vastuu ihmisten hyvinvoinnista ja oikeuden toteutumisesta. Viranomaiset ovat ihmisiä varten. Calvin esittää ajatuksen jo reformatorista toimintaa edeltäneessä Seneca-kommentaarissaan, jossa taustalla ovat antiikin kirjoittajat ja roomalainen oikeus. Myös reformaattorina Calvin tukeutuu roomalaiseen oikeuteen eikä esitä raamatullisia perusteita vastarinnalle.

Toisin on monarkomakien osalta. He esittävät raamatullisia perusteita tyranniksi muuttuneeseen hallitsijaan kohdistuvalle vastarinnalle.

Calvin and Politics According to the Mosaic Harmony | Dr. Barbara Pitkin / Stanford University, USA

Calvin ryhtyi 1550-luvun lopulla laatimaan 2.-5. Moos. koskevaa selitysteosta, jossa hän kokosi Lakia koskevat osat harmoniaksi. Teos ilmestyi 156?, omistetuna silloin 9-vuotiaalle Henri ?:lle, josta oli juuri tullut Ranskan kruununperijä. Tuohon aikaan reformaatio oli levinnyt laajalle Henrin vanhempien hallitsemille alueille. Kolmannes Genevessä opiskelleista papeista lähti työhön kyseisille alueille noihin aikoihin. Omistuskirjoituksessa Calvin ottaa esille kuningas Joosian, joka oli tullut nuorena hallitsijaksi ja jonka aikana temppelistä lakikirja. Joosia toi lain jälleen voimaan. Koko laki tuli lukea kansalle joka seitsemäs vuosi ja sitä tuli jatkuvasti opettaa kansalle. Esipuheessa tulee esille myös Dtn 17:14-20, jossa on kuningasta koskevia määräyksiä. Kuninkaalla tulee olla lain koko teksti käytettävissään ja hänen tulee perehtyä siihen jatkuvasti. Calvin halusi selvästi antaa esipuhellaan nuorelle kruununperijälle ohjeita hyvään hallitsemiseen.

A Comparison of Calvin and Other Exegetes on 1 Samuel 8 | Dr. Oliver Millet / Sorbonne, Ranska

Kyseessä oli kongressin ainoa ranskankielinen esitys, jonka englanninnos jaettiinkin osanottajille.

Selitettävässä Raamatun kohdassa Israelin kansa pyytää Samuelilta kuningasta ja Samuel varoittaa kuninkuuden mukana tulevista asioista. Kohta oli läntisen poliittisen ajattelun locus classicus, mutta Calvinin ajattelun tutkimuksessa se on jäänyt hyvin vähälle huomiolle – ehkä siksi, että Calvinin 107 saarnaa 1 Sam:sta ovat säilyneet vain latinankielisinä käännöksinä. Alunperinhän Calvin oli saarnannut ne ranskaksi geneveläis-kansainväliselle seurakunnalle, jossa oli myös paljon ranskalaisia pakolaisia.

Kirkkoisät olivat selittäneet kohtaa ilman poliittisia kytköksiä. Wittenbergin luterilaisia kohta ei myöskään saanut selittämään valtkentiden kannalta. Poliittisen ulottovuuden toi Johannes Brenz, joka painotti hallinnon magistraalista muotoa. Monarkia ei ole Brenzille sinänsä pahaa, mutta hän näkee siihen sisältyvän vaaran muuttua tyranniaksi.Hän kiinnittää myös huomiota siihen, että Samuel tyytyy varoittamaan kuninkuuden mahdollisesti mukanaan tuomista huonoista puolista: Samuel toimi oikein varoittaessaan, mutta myös suostuessaan kansan yksimieliseen pyyntöön. Siinä hän osoitti, että hallitsijan tulee taipua, jos kansa yksimielisenä pyytää jotakin, mutta ennen taipumista kertoa seurauksista.

Kun Calvin saarnasi kohdasta vuonna 1561, hänellä oli käytössään useita reformatorisia kommentaareja. Hän oli myös jo käyttänyt kohtaa Institutiossaan. Saarnassaan hän ottaa ensiksi esille sen, että kristillisellä esivallalla on myös uskonnollisia tehtäviä, sillä hyvään poliittiseen vallankäytöön ja hallintoon kuuluu myös uskonnosta huolehtiminen. Sen tulee myös tähdätä sekä Jumalan tahdon kunnioittamiseen että lähimmäisestä huolehtimiseen. Siten hän yhdistää käytännöllisyyden, pragmaattisuuden raamatulliseen dogmatiikkaan. Esivalta on vastuussa Jumalalle, kansalaiset esivallalle.

For the Dead or for the King? Prayer and Intercessions in Reformed and Roman Catholic Traditions | Dr. Elsie McKee / Princeton Theological Seminary, USA

20180829_083847Esirukous on kulunut kristilliseen jumalanpalvelukseen Uuden testamentin ajoista lähtien. 1 Tim. 2:1-2 mukaan siihen kuuluu myös rukous esivallan puolesta. Roomalaisen liturgian mukaisen messun litaniasta se oli kadonnut sydänkeskiaikaan mennessä, mutta osassa Lännen kirkkoa se oli käytössä, sillä gallikaanin liturgia oli säilyttänyt sen osana messun litaniaa. Erillisissä rukouspalveluksissa esivalta voitiin myös ottaa esirukoukseeen.

Kun Luther uudisti litanian reformatorisen ajattelun mukaiseksi poistamalla siitä m.m. rukouksen paavin puolesta, hän lisäsi sisältöön rukouksen esivallan puolesta. Zwingli korvasi litanian esirukouksella, jossa rukoiltiin myös maistraatin ja uskonsa takia kärsivien puolesta. Bucerin esirukouksessa rukoiltiin kaikkien ihmisten puolesta, ja Strassburgin vuosinaan Calvin otti käyttöön Bucerin rukouksen. Geneveen palattuaan hän otti jokasunnuntaiseen käyttöön esirukouksen, jossa muistettiin myös esivaltaa sekä uskonvainoissa kärsiviä.Calvinin työtoveri Viret piti suurena puutteena, jos esivallan puolesta ei rukoiltu.

Calvinin tiedetään käyttäneen jumalanpalvelusrukouksissaan kerrasta toiseen samaa sanamuotoa. Rukouksen piiriin hän otti koko maailman, siis myös uskon ulkopuolella olevat, uskonsa tähden kärsivät sekä valta-asemassa olevat.

Calvin’s Use Of Augustine in His View on Church & State | Dr. In-Sub Ahn / Chongshin University and Theological Seminary, Korea

Calvin yhteiskunnan järjetystä koskevan teologian taustalla on Augustinus, reformaattorille kirkkoisä par excellence. Vaikutus näkyy regimenttien erottamisessa sekä kirkon ja valtion suhteessa.

Augustinukseen vedoten Calvin toteaa Institution ensimmäisessä laitoksessa (IRC1536), että rangaistessaan hallitsijan tulee pidättäytyä henkilökohtaisesta intohimosta ja vihasta sekä tulee osoittaa sääliä rangaistavan inhimillistä heikkoutta kohtaan. Hän myös esitti, että valtion ja kirkon tulee suvaita epäortodoksisia näkemyksiä.

Vuoden 1543 laitos (ICR1543) ilmestyi Calvinin Geneveen paluun jälkeen. Hän oli lisännyt erityisesti kirkkokuria koskevia Augustinus-sitaatteja. Kirkkokurin tuli olla maltillista ja sen tuli tarkata rangaistavien terveyttä.

Lopullinen Institutio ilmestyi latinankielisenä 1559 ja ranskankielisenä 1561. Sitä laatiessaan Calvin oli Geneven merkittävin kirkollinen vaikuttaja, joki oli taistellut sen puolesta, että kirkko hoitaa itse kirkkokuriin kuuluvat asiat. Toisaalta hän puolusti – anabaptisteja vastaan – valtion oikeutusta toimia ja olla olemassa. Kuvatessaan näkyvää kirkkoa hän käytti Augustinuksen ajatuksia. Niiden pohjalta hän kuvasi kirkolla äitinä olevan kolme tehtävää: näkyvässä kirkossa voimme elää hengellistä elämää, läpi elämän meidän tulee varttua kirkossa ja ilman kirkkoa emme voi odottaa syntien anteeeksisaamista emmekä pelatusta. Valtion tehtävänä oli tukea kirkkoa.

Kirkon ja valtion suhteesta toisiinsa Calvin käyttää sielu-ruumis -analogiaa. Kirkkoa koskee Kristuksen hengellinen valtakunta, valtiota maallinen jurisdiktio. Nämä kaksi ovat täysin erilaisia, mutteivat kuitenkaan toistensa vastakohtia.Täysin erilaisinakin ne ovat yhteydessä toisiinsa – kuten sielu ja ruumis ovat yhteydessä toisiinsa. Kuten ruumis on sielua varten, valtio on kirkkoa varten: valtion tulee suojella hartauden harjoittamista, puolustaa tervettä oppia ja kirkon asemaa sekä edistää yleistä rauhaa. Kirkko puolestaan on valtion omatunto. Valtio on tarpeen viimeiseen päivään asti, mutta sen jälkeen sitä ei tarvita.

Calvin käytti Augustinusta oman elämänsä ja yleisen valtiollis-yhteiskunnallisen kehityksen raameissa.

Esitelmänsä lopuksi Ahn luonnehti Calvinin suhdetta Augustinukseen kolmella kysymyksellä ja vastauksella:

– Oliko Calvin Augustinuksen oppilas? Oli.

– Jos oli, oliko hän yhteiskunnallisessa ajattelussaan Augustinuksen kopio? Ei ollut.

– Kuka ja mikä Calvin sitten oli kirkon ja valtion välisen suhteen osalta? Augustinuksen interkultturelli oppilas.

Sex, Marriage and Family in John Calvin’s Geneva | Dr. John Witte / Emory Law School, USA

Calvin uudisti avioliiton teologiaa ja lainsäädäntöä. Geneven lainsäädäntöön otettiin määräyksiä avioliiton julkisesta solmimisesta, avioerosta ja eronneen uudelleen avioitumisesta. Calvin käytännössä kirjoitti säädöksiä ja konsistorin jäsenenä hän käsitteli jatkuvasti perheasioita. Hänen tiedetään toimittaneen ainakin 275 vihkimistä.

Avioliittoon vihkiminen edellytti julkista kihlausta ja kuulutuksia. Kihlauksen hyväksi kestoksi katsottiin neljästä kuuteen viikkoa. Niiden aikana pari ehti valmistautua avioliiton solmimiseen ja seurakunta ehti selvitellä, onko avioliitolle esteitä. Kuulutukset luettiin kirkossa, ja koska avioliittoon vihkiminen tapahtui jumalanpalveluksen alussa, ne olivat samalla seurakunnalle kutsu osallistua vihkimiseen. Vihkiminen oli mahdollista minkä tahansa päivän jumalanpalveluksen yhteydessä, lukuun ottamatta vuoden neljää ehtoollissunnuntaita. Vihkiminen oli siten seurakunnan tapahtuma, mutta sillä ei ollut minkäänlaista sakramenttiluonnetta.

Vihkiliturgian Calvin kirjoitti 1542 ja tarkisti 1545 Kirkollisissa järjestyksissä. Vihkiminen alkoi avioliittoon liittyvillä lukukappaleilla. Seuraavana osan olivat kysymykset, joilla varmistettiin, että puolisot ymmärtävät avioliiton solmimisen painavuuden ja ovat vapaaehtoisesti solmimassa avioliittoa. Seurakunnalta kysytään, onko avioliitolle tiedossa mitään esteitä. Vihkiminen jatkuu vihkivaloilla. Niitä seuraavata siunaus, rukous ja lisää lukukappaleita. Varsinaista vihkipuhetta ei ole, sillä vihkimistä välittömästi seuraavan jumalanpalveluksen saarna voi toimia myös vihkipuheena. Vihkimiseen ei myöskään liity mitään ulkoisia muotoja, ei edes sormuksien vaihtamista.

Vihkimisen lukukappaleet käsittelevät molemminpuolista rakkautta, uskollisuutta ja huolenpitoa, mutta niissä ei ole mainintaa lisääntymisestä. Calvinin ymmärryksen mukaan avioliitto on nimenomaan kahden ihmisen liitto ja muodostaa perheen, vaikka lapsia ei olisikaan. Vihkiminen on seurakunnan tapahtuma, ei perheen juhla. Vihittävien perheillä ei ole edes erityisiä paikkoja jumalanpalveluksessa, ja pari on saapunut kirkkoon yhdessä, sulhasen haettua morsiamen tämän kotoa.

Konsistorin käsiteltäväksi tuli vihkimiseen ja avioliittoon liittyviä asioita jatkuvasti. Osa kosketti kuulutusten puuttumiseta – ratkaisu oli yleensä yksinkertainen lykätä vihkimistä siten, että kuulutukset ehdittiin hoitaa. Väärällä muodolla solmittujen avioliittojen osalta ratkaisuna oli usein vihkivalojen uusiminen kirkossa. Villeiksi yltyneet hääjuhlat olivat kolmas vihkimiseen liittyvä asiaryhmä.

Calvinin ajan Genevessä avioero oli mahdollinen, ja sitä saattoi hakea niin mies kuin vaimokin. Lapsettomia aviopareja, jotka tulivat asiasta puhumaan, Calvin m.m. opasti ajattelemaan, voisivatko he toimia sijaisperheenä lapselle, joka on jäänyt orovoksi tai jonka koti on väkivaltainen.

What is a Good Political Order According to Calvin? | Dr. Cornel Zwierlein / University Bamberg – Erfurt, Saksa

Calvinille yhteiskuntajärjestystä koskevan ajattelun lähteinä oli niin Raamattu kuin pakanalliset kirjoittajat. Hänen juristikoulutuksensa näkyi hänen saarnoissaan, ja hänen yhteiskuntajärjestetystä koskevaa ajattelua tulee merkittävästi näkyviin hänen 2 Sam. pitämistään saarnoista. Niissä näkyy hänen ajatelleen, että tyrannin seuraaminen merkitsee Jumalan hylkäämistä. Toisaalta näkyy, että uutta hallitsijaa ei valinnut kansa vaan Jumala.

Kirkon ja valtion suhteen osalta Calvinillekin keskeinen raamatullinen lähde on Rm 13. Hän puolusti kirkon itsenäisyyttä, erityisesti kirkkokurin ja sen ankarimman ilmentymän, ekskommunikaation osalta.

Kun tarkastellaan, kuka lopulta voi tietää totuuden, Calvin pitää arvossa Gamalielin toimintaa: viime kädessä Jumala antaa toiminnalle siunauksen tai saa sen loppumaan. Käytännössä hän kuitenkin tuntuu usein itse tietäneen, mikä kussakin tilanteessa on Jumalan tahto.

Calvinin vaikutuksesta Geneveen ei reformaatiossa syntynyt valtionkirkkoa, mutta tilannetta voidaan kuvata kirkollistetuksi valtioksi.

Calvinin yhteiskuntajärjestetystä koskevan ajattelun vaikutuksia näkyi seuraavalla vuosisadalla erityisesti Englannissa ja Alankomaissa, vaikka Calvin katsoi ensi sijassa Geneveä ja seuraavaksi Ranskaa – joidenkin näkemyksen mukaan tosin toisessa järjestyksessä.

Parhaan poliittisen järjestyksen osalta Calvin olisi kenties pohtinut, mikä olisi Jumalan tahdon mukaan hyvä yhteiskunnallinen järjestys.

Lyhytesitelmät / 13 sessiota / 39 esitelmää

Seuraavassa on referaattini niistä 12 lyhytsesitelmästä, joita olin kuuntelemassa. Liitteenä on oma esitykseni.

Balász Dávid Magyar, (Unkari): ’What Would Calvin Say?: Theological, Ethical, and Judicial Backgrounds of Genevan Political Authorities’ Treatment of Sodomy’

Geneven tiukan seksuaalirikoksiin suhtautumisen takana oli yhtäältä Raamattu, toisaalta roomailainen oikeus. Aviorikoksen rankaisematta jättämisen katsottiin johtavan muihin rikoksiin. Ankarinta rangaistusta, kuuolemantuomiota, käytettiin kuitenkin vain äärimmäisissä tapauksissa. Calvinilta on kirjattu toteamus, että avionrikkojat olisi hyvä ajaa pois kaupungista. Homoseksuaalisuuden katsottiin olevan yksi haureuden muoto eikä siitä ollut omia erillisiä säädöksiä.

Victor E. D’Assonville (Etelä-Afrikka): ’Greek Physicians and Cancer: Calvin’s Critical Observations On A Latin Translation of Erasmus’

Erasmus oli kääntänyt 2 Tim. 2:17 sanan gaggraina ’cancer’, syöpä. Calvin esitti kyseisen kohdan kommentaarissaan, että Erasmus oli väärässä, ja käänsi ’gangraena’, kuolio. Lääketieteen auktoriteetit Celsius ja Galanus olivat hekin eri mieltä, kumpaan kreikankielinen sana viittasi.

Arnold Huijgen (Hollanti): ’John Calvin’s Theological Anthropology Reconsidered’

Ihminen on aina Jumalan edessä. Ilman Jumalaa kukaan ei ole täysi ihminen. Jumalan kuvana ihminen on enkelien ja eläinten välissä. Hänellä on Jumalan lahjana kuolematon sielu. Inhimillisiksi meidät tekee vastuumme Jumalan edessä.

Calvinin seksuaalisuutta koskevassa ajattelussa näkyy tendenssi kohti miehen ja naisen tasavertaisuutta.

Alden C. McCray (Skotlanti): ’”We Know that God Has No Passions”: The Impassibility of God in Calvin’s Biblical Commentaries as a Test-Case for the Divine Attributes’

Jumalan ja ihmisen välillä on laadullinen ero. Siksi Calvinin mukaan on virheellistä siirtää ihmisominaisuuksia Jumalan ominaisuuksiksi, vaikka niihin viittaavia sanoja käytettäisiinkin.Siten esim. Jumalan viha on erilaista kuin ihmisen viha, sillä Jumalan vihaan ei kuulu tunne..

Forrest Buckner (USA): ’Love For Neighbor in Calvin’s Preaching’

Jumalan pelon tarkoitus on johtaa rakastamaan lähimmäistä. Teemaa on yleensä tutkittu Institution ja kommentaarien pohjalta. Calvin oli paljon tekemisissä sosiaalisten kysymysten kanssa. Saarnoista ilmenee, että hän liitti Jumalan rakastamisen ja lähimmäisen rakastamisen kiinteästi toisiinsa. Lähimmäisenrakkaus on todistus maailmalle ja kristityn uskon aitouden koetinkivi. Lähimmäisen hyvää tulee etsiä aktiivisesti. Perusteina tälle ovat ihminsyys ja inhimillisyys, Jumalan sana, köyhien tilanne uskon koetinkivenä, tuomion pelko, Jumalan antamat voimavarat ja Jumalan todistus. Tarkoitus on toteuttaa vanhurskautta ja oikeudenmukaisuutta.

Eric Kayayan (Etelä-Afrikka / Ranska): ’From Israel to Geneva: Calvin’s Sermons on Deuteronomy As Second Instruction on God’s Government in the Wake of the Elections Of 3 February 1555’

Maaliskuusta 1555 heinäkuuhun 1556 Calvin saarnasi arkisin yhteensä runsaat 200 saarnaa Deuteronomiumista. Saarnasarja alkoi 1½ kuukautta Calvinille voitollisten vaalien jälkeen. Ajoituksen tekee mielenkiintoiseksi se, että saarnatekstien kommentaari ilmestyi vasta 1563. Calvin näet usein julkaisi kommentaarin saarnaamistaan Raamatun kirjoista hyvin pian saarnojen jälkeen – ikään kuin osaksi samalla työllä.

Deuteronomiumissa Mooses toistaa Siinain vuorella saamansa lain, jotta kuulijat pysyisivät liitossa. Tähän tilanteeseen Geneven samastaen Calvin haluisi saarnoillaan pitää kuulijansa uudessa liitossa. Hän näki jatkumon Abrahamista lain kautta Kristukseen. Hän ei pidä evankeliumia lain vastakohtana.

Samalla Calvin halusi opastaa raateja ja muita johtajia oikeaan toimintaan. Tarkoitus on palvella Jumalaa lähimmäisissä ilman oman edun tavoittelua. Hän haluaa myös saada sopivia ehdokkaita julkisin tehtäviin, sillä huonot valinnat voivat estä Jumalan siunauksen jakamisen.

Thapelo Khumalo (Etelä-Afrikka): ’Calvin’s Reply to Sadolet As An Extension Of His Pastoral Ministry’

Keväällä 1538 Calvin ja Farel karkotettin Genevestä ehtoollisen viettoa koskeneen kiistan vuoksi. Katolinen kirkko näki siinä tilaisuuden saada 1535 reformaatioon liittyneen kaupungin takaisin helmoihinsa. Kardinaali Sadolet (Jacopo Sadoleto) kirjoitti kaupungille kirjeen, jossa luvattiin ottaa se takaisin katolisen kirkon huomaan. Geneven raadit huomasivat, ettei niistä – eikä kaupunkiin jääneistä papeista – ollut vastaamaan kardinaalille. Niinpä ne nöyrtyivät ottamaan yhteyden Strassburgista uuden kodin löytäneeseen Calviniin ja pyytämään häntä laatimaan vastauksen.

Calvin näki pastoraaliseksi velvollisuudekseen ryhtyä puolustamaa Genven reformaatiota ja laati, viikon ahkerasti kirjoittaen, vastauksen. Siinä hän ilmaisi huolensa geneveläisten pelastuksesta. Vastaus vakuutti Geneven raadit – ja ilmeisesti myös vastapuolen, sillä keskustelu ei enää jatkunut.

Vastaus Sadolet’lle oli selväs ilmaus siitä, miten Calvin kantoi pastoraalista huolta Geneven kirkosta silloinkin, kun hän oli sieltä pois karkoitettuna.

Jeannette Kreijkes–van Esch (Hollanti): ’Calvin and Chrysostom’s Understandings of the Confirmation of the Gospel: By Miracles or the Internal Witness of the Spirit?’

Calvin ei antanut ihmeille eikä tunnusteoille paino uskon vahvistamisessa. Evankeliumin vahvistaa ihmisessä Hengen työ hänessä, eivät puhe ja tieto (kuten Erasmus esitti) eivätkä ihmeet (kuten Chrysostomos esitti). Calvin hylkäsi Chrysostomoksen näkemyksen, että Jumalan tuntemisen voisi pohjautua ihmeisiin. Itse asiassa Chrysostomos kuitenkin esittää, epäuskoiset tunnistavat uskovissa olevan Hengen ihmeiden kautta, uskovat kasteen kautta.

Calvin käytti Chrysostomosta epätarkasti, selvästikään hänen ei ollut tarkoitus käyttää tätä historiallisena auktoriteettina. Hänellä oli vain pinnallinen käsitys siitä, mitä Chrysostomos tarkoitti ihmeillä.

Preston McDaniel Hill (Skotlanti): ’”The Useful and Not-To-Be-Despised Mystery of a Most Important Matter”: The Place of Christ’s Descent into Hell in the Theology of John Calvin’

Aihe on vähän tutkittu, vaikka se on merkittävä Institutiossa, kun Calvin haluaa soittaa liityvänsä apostoliseen perintöön. Hänen ajattelunsa taustalla tässä kysymyksessä ovat Farel, Lefevre d’Etaples ja Erasmus.

Kristus oli osallinen kaikista kuoleman osiota ja tuskista. Hän kärsi sekä ruumiinsa että sielunsa osalta. Kristus suostui tuonelan valtaan. Tuonelaan laskeutuminen liittyy tunteeseen olla Jumalan hylkäämä. Hän saattoi tuntea olevansa Jumalan hylkäämä vain, koska hänellä olii ihmissielu. Tuonelasta hän rukoili Jumalaa. Tuonelan tuskat ovat eri asia kuin ristin kärsimys, sillä ristin kärsimys koski ruumista, tuonelan tuskat sielua. Kummatkin olivat tarpeen, sillä vain Kristuksen täydellinen kuuliaisuus teki pelastuksemme mahdolliseksi.

Lyle Dean Bierma (USA): ’The Efficacy of Baptism in the 1536 Institutes’

Vuoden 1536 Institutiossa on sakramentin instrumentaalinen luonne monien tutkijoiden mielestä kyseenalainen. Kasteessa sen mukaan on toki lupaukset ja usko, mutta kasteen vesi ei pelasta. Tässä Calvin ei kuitenkaan puolusta Zwinglin sakramenttikäsitystä, vaan kritisoi katolista käsitystä. Hän ei kiellä täysin sakramentin instrumenttiluonnetta, vaan toteaa m.m. Jumalan ruokkivan uskoa sakramenteilla. Ne ovat Jumalan työvälineitä lahjojensa jakamiseksi ja siten myös pelaskutn armon välineitä. Ne tarjoavat Kristuksen ja hänessä taivaan lahjat.

Myöhemmin Calvin esittää, että kaste on armon väline, mutta että sen vaikutus saattaa ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua.

Calvinin näkemys sakramenteista sekä niiden vaikuttavuudesta ja instrumentaalisesta luonteesta vaihtelivat vuosien varrella, mutta silti hänellä oli jatkumo. Hän haasto niin katolisen opin kuin Zwinglin ajatukset.

Dolf Britz (Etelä-Afrikka): ’Calvin’s Exposition of the Sixth Commandment in Teaching Children’

Kirkkojärjestys tarkoitti Calvinille kirkon rakennetta ja hallintoa koskevien säädösten lisäksi ohjeita kristilliseen elämään. Myös katekismuksessa kristillinen elämä on tärkeä teema. Calvinille lain antaminen merkitsee Kristuksen saarnaamista, koska laki johtaa etsimään anteeksiantoa. Kuudennen [luterilaisen laskennan mukaan viidennen] käskyn päämääränä on se, ettei ketään saa loukata. Sen on tarkoitus johtaa Jumalaln pelkoo ja rakkauteen.

Christopher DiVietro (USA): ’True Authenticity and the Duplex Cognitio Dei’

Autenttisen ihmisen kuva itsestään ja muiden kuva hänestä ovat yhtäpitävät. Autenttisuus edellyttää tietoisuutta itsestään. Calvinilla aihe tulee esille jo Institution alussa (Ii1): todellinen viisaus kiteytyy Jumalan tuntemiseen ja itsensä tuntemiseen. Itsensä tunteminsen virtaa Jumalan tuntemisesta – kuten vuoden 1561 ranskankielinen Institutio toteaa: Jumalan tuntiessamme tunnemme itsemme.

Langennut ihminen ei kuitenkaan kykene tuntemaan Jumalaa, sillä jumalan tunteminen edellyttää Jumalan ilmoitusta, Jumalan sanaa. Ihmisen osana on pitäytyä Ne, joilla ei ole pääsyä Jumalan sanan tavoitettaviksi, saattavat tuntea Jumalaa sellaisena kuin hän näyttäytyy teoissaan.

Epistemologia nousee soteriologiasta, mutta Jumalan tunteminen ei ole vain jotakin intellektuaalista. Ilman Kristusta ja ilman hartautta ei Jumalaa voi tuntea. Ihminen ei siis tunne Jumalaa, jos hänellä ei ole suhdetta Jumalaan, ja edellytettävä suhde on Kristukseen perustuva usko.

Arvio

20180827_095540Itselleni kyseessä oli kuudes ICCR. Kongressi on muuttunut yhä yksikielisemmäksi. Yksi pääesitelmistä oli ranskaksi, yksi lyhytesitelmistä saksaksi, mutta kaikki muut englanniksi.

Tällä kerralla kongressissa oli selkeä teema, johon pääsesitelmät ja monet lyhytesitelmät nivoutuivat toisiaan täydentäen.

Aiempaa enemmän esitelmissä otettiin huomioon historiallisen tilanteen vaikutus Calvinin teksteihin – hän saarnasi ja kirjoitti ajassaan ja aikansa ihmisille.

Kiitokset

Kiitän Sauvo-Karunan seurakuntaa siitä, että saatoin osallistua Calvin-tutkijoiden maailmankongressiin työni puolesta, sekä Kirkon Ulkomaanasiain Osaston Teologisten asioiden yksikköä, Pyhän Henrikin säätiötä ja Pappisliittoa apurahoista, joilla katoin matka- ja majoituskulujani.

Turussa 11.9.2018

TD Kalle Elonheimo

Mainokset

Kennen und erkennen bei Calvin

Calvin”Die Grenzen meiner Sprache bedeuten die Grenzen meiner Welt.”1 Ich will mit diesem Gedanken Wittgensteins anfangen. Bei Calvin können wir von Grenzen zweier Sprachen, Latein und Französisch, ausgehen. Glücklicherweise hat er sein Hauptwerk in den beiden Sprachen selber geschrieben. So ist es uns möglich zu vergleichen, in wie weit seine Muttersprache und die gelernte Sprache miteinandern übereinstimmen, und einen Einfluss der Muttersprache im Gebrauch der gelernten Sprache herauszufinden. Dies will ich mit einem Thema überprüfen, das als einen roten Faden im Denken Calvins vorgestellt wird, mit dem Thema cognoissance/cognitio.

”All who write about Calvin deal directly or inderectly with the problem of the knowledge of God,” alle, die über Calvin schreiben, haben direct oder indirect mit der Erkenntnis Gottes zu tun, behauptet Dowey im Vorwort seines Werkes ”The Knowledge of God in Calvin’s Theology”.2 Das Thema cognitio Dei kommt schon im Anfang der Institutio vor: Calvin eröffnet doch sein Hauptwerk mit dem Gedanken, dass die Summe aller Weisheit zwei Bestandteile hat, ”Dei cognitione et nostri”.3 Otto Weber hat den Satz ins Deutsch mit ”Erkenntnis Gottes und unsere Selbsterkenntnis” übersetzt.4 Battles hat es ins Englische mit ”knowledge of God and of ourselves”5 übersetzt, also mit einem Wort, das beinahe genauso weite Bedeutung hat als cognitio.

Es gibt, neben Doweys Monographie, auch etliche andere Bücher über Calvins Auffassung von der cognitio Dei.6 Dabei ist es erstaunlich, wie wenig die Forschung darüber sagt, was Calvin unter ’cognitio’ versteht.

Ein Durchlesen in der Institutio I und II zeigt, dass Calvin viel öfter das französische ’cognoissance’ bzw. ’cognoistre’ benutzt als das lateinische ’cognitio’. Battles hat die Stellen meistens mit ’knowledge’, Weber meistens mit ’Erkenntnis’ übersetzt.7 Man hat sowohl in Übersetzungen als auch in der Forschung eher epistemologische Aspekte der cognitio berücksichtigt, und andere Aspekte ihrer Bedeutung vernachlässigt oder sogar ganz ausser Acht gelassen hat.

In seiner Grundbedeutung ist das französische ’cognoissance’, in der heutigen Ortographie ’connaissance’, mit ’cognitio’ ins Lateinische zu übersetzen.8 Calvin aber eben benutzt in Paralelstellen des ’cognoissance’ bzw. ’cognoistre’ der französischen Ausgabe von 1560 viele andere Worte in der lateinischen Ausgabe der Institutio von 1559. Mal heisst es ’notitia’, mal ’agnitio’ oder ’intelligentia’, und es kommen Formen von Verben ’intellegere’, ’agnoscere’, ’noscere’, ’videre’, ’animadverto’, ’sentire’, ’innotescere’ und ’nescire’ vor. Die Vielzahl der von Calvin benutzten lateinischen Worten lässt ahnen, dass er mit dem französischen ’cognoissance’ auch anderes als nur die epistemologische Erkenntnis ausdrücken will.

Wir wissen, dass Calvin alle Ausgaben der Institutio zuerst im Latein, erst später im Französisch veröffentlichte. Er hat sein Hauptwerk mit grösster Wahrscheinlichkeit also auf Latein geschrieben. Es war für ihn eine gelernte Sprache, die allerdings eine 2000-jährige Entwicklung und Geschichte hinter sich hatte, und die sehr ausdrückungsvoll war und ist. Die Muttersprache Calvins, seine erste Welt, wenn wir das Gedanke Wittgensteins in Erinnerung haben, war damals noch eine relativ junge Sprache.

Für das folgende Hypothese habe ich gar keine Belege, es sei denn meine Intuition und meine Erfahrung. Ich merkte nämlich beim Schreiben dieses Vortrags, dass ich auf Deutsch denkte, und trotzdem war ich dessen bewusst, dass meine finnische Muttersprache mit ihrer Bedetutungswelt und vor allem mit ihren Bedeutungsnuancen mich ständig beeinflussen.

Ich nehme an, dass Calvin in seinem Denken die Welt des Französischen beeinflussen liess, wenn er die Institutio oder eine andere Schrift im Lateinischen verfasste. Er war ja, unseres Wissens, nicht bilingual in dem Sinn, dass er beide Sprachen als Kind in seinem alltäglichen Umfeld gelernt hätte, sondern das Französische war eindeutigt seine Muttersprache. So ist es verständlicher, dass er in seiner lateinischen Schriften sich in einer viel präzisischer Weise ausdrückt als in seiner Muttersprache. Er bringt die Bedeutungsnuancen seiner Muttersprache in Wortwahl des Lateinischen dar. Dabei ist es erstaunlich, dass Übersetzungen, wie die von Battles und Weber, wenigstens bei diesem Thema, das französische Wortwahl weitgehend folgen.

In meinem Vortrag im Calvin-Kongress vor vier Jahren habe ich gesagt, dass ich nicht weiss, ob es Studien darüber gibt, wie Calvin cognoissance versteht, ich aber den Eindruck habe, dass es um eine Relation geht.9 Weil das mein Ausgangspunkt ist, genügt es mir, diesbezügliche Bedeutungen des Wortes ’cognoissance’ vorzustellen. Das älteste mir zugängliche Wörterbuch der französischen Sprache war das von der L’Acadèmie Françoise von 1814. Da steht es, unter anderem: ”Connoissance, signifie aussi, L’habitude, liason, relation qu’on a avec quelqu’en. Il se dit aussi Des personnes avec lesquelles on a des liaisions ou des relations.”10 Das also neben vielen anderen Bedeutungsnuancen.

Damit ist aber mein Hypothese von cognoissance als Relation bei Calvin noch nicht bekräftigt. Im Folgenden sehen wir, in welchen Weisen er Stellen mit cognoissance auf Latein wiedergegeben hat. Ich habe etwa 120 Stellen aus dem I und II Buch der Institutio verglichen und werde einige davon Ihnen vorstellen.11

Es gibt Stellen, in denen Calvin cognoissance eindeutig in dem Sinn verwendet, dass es um Wissen geht. So z.B. in Iiii1:”quand nous cognoissons depuis le premier iusques au dernier qu’il y a un Dieu,” Latein ”ut quum ad unum omnes intelligant Deum esse,”. Also: ’wenn alle erkennen, wissen oder begreifen, dass es einen Gott gibt, u.s.w.’ Oder in auch in Iiii1 ”Dieu a imprime en tous une cognoissance de soymesme”; Latein ”sui numinis intelligentiam universis Deus ipse indidit,”; ’Gott hat in allen ein Wissen um Gott eingedruckt’.

In Ixi8 ”Ils cognoissoyent bien que celuy …, estoit Dieu:”; Latein ”Deum quidem esse noverant”. ’Sie wussten wohl, dass Gott sei’ in Weber-Übersetzung. Auch in IIxii1: ”mais pource que le sainct Esprit parlant par sa bouche cognoissoit nostre infirmité”; Latein ”sed quia Spiritus… infirmitatem nostram noverat”; das Hl. Geist weisst, dass wir schwach sind.

Es kann auch darum gehen, dass wir etwas aufmerken oder einfach sehen. So in Iv10: ”Car puis que nous cognoissons que les enseignemens que Dieu nous donne tant de sa bonté que de sa rigueur,”; Latein: ”Quum enim animadvertamus quae Dominus tam clementiae, tum severitatis suae specimina edit,”; ’Wenn wir aufmerken, dass Gott u.s.w.’ Und in Iii3 ”Car selon l’opinion de la chair il semble bien advis que l’homme se cognoisse lors tresbien”; Latein ”Tunc enim homo, iudicio carnis, probe sibi exploratus videtur,”; ’Da nämlich der Mensch, nach dem Urteil des Fleiches, sich genau überprüft sieht’.

In einigen Stellen gibt Calvin sein französisches ’cognoistre’ mit ’agnoscere’ wieder. So z.B. in Iii2: ”D’autre part il est impossible d’appercevoir clairement quel est Dieu, sans le cognoistre source et origine de tous biens:”; Latein ”Rursum nec ad liquidum perspicere ipsum potes, nisi ut bonorum omnium fontem esse et originem agnoscas;”; ’Gott als Quelle und Ursprung aller Guten anerkennen’. Oder in Ixiv3: ”car si nous desirons de cognoistre Dieu par ses oeuvres,”; Latein: ”quia si Deum ex operibus suis agnoscere cupimus,”; ’Wenn wir Gott durche seine Werke erkennen wollen’. Noch ein Beispiel, aus IIi3: ”La premiere consideration tend à cela, qu’il cognoisse quel est son devoir et office:”; Latein ”Huc tendit prior consideratio, ut quale sit officium suum agnoscat;”; ’… seinen Pflicht erkennen oder anerkennen.”

Wir haben schon gesehen, dass Calvin mit dem französischen ’cognoissance’ bzw. ’cognoistre’ ein Feld von Bedeutungen deckt, die er auf Latein mit vielen verschiedenen Worten weitergibt. Die oben vorgestellten Bedeuteungen stehen ganz klar auf dem Erkenntnis-Teil des Feldes. Die von Calvin am häufigsten in I und II benutzten Worte decken aber grössere Teile des Feldes. Es sind erstens ’cognitio’ b.z.w. ’cognosco’ und ’notitia’.

Der Leitsatz der Institutio mit ”Dei cognitione et nostri.” und seine Übersetzungen leiten leicht zu Aussagen wie auf die Wikipedia-Seiten über Calvin: ”The first statement in the Institutes acknowledges its central theme. It states that the sum of human wisdom consists of two parts: the knowledge of God and of ourselves” oder ”Die Frage, ob der Mensch Gott erkennen kann, war zum Problem geworden, auf das Calvin einging.”12

Dabei ist es interessant zu merken, dass das Wort ’cognitio’ wohl in der Rubrik des I auftaucht, nicht aber in der Rubrik des ersten Kapitels. Calvin schreibt sie mit ”Dei notitiam et nostri res esse coniunctas”. Allerdings hat er ’cognitio’ in der Rubrik des ersten Kapitels in Ausgaben von 1539 bis 1554 gehabt.13 In der Institutio von 1559 hat er ’notitia’ ebenfalls in der Rubrik von Iiii, iv und v. In der Rubrik von Iii hat er ’cognoscere’ und ’cognitio’, in IIix ’cognitus’, und in der Rubrik des II ’cognitio’.

’cognitio’ und ’notitia’ decken teilweise gleiche Teile eines Bedeutungsfeldes, aber sie sind miteinandern nicht deckunsgleich, keine Synonyme. Oft können sie mit dem anderen ersetzt werden, haben aber ihre eigenen Bedeutungnuancen. Das können wir z.B. mit einem Blick ins lateinisch-deutsche Wörterbuch sehen: ’cognitio’: Kennenlernen; Bekanntschaft; Erkenntnis, theoretische Kenntnis; Wiedererkennen; ’notitia’: Bekanntsein, Gekanntsein; Bekanntschaft, Kenntnis.

Für diesen Vortrag will ich einige Stellen mit ’notitia’ vorstellen, obwohl es noch mehr Stellen mit ’cognitio’ b.z.w. ’cognoscere’ gibt.

Ii2, ”Rursum, hominem in puram sui notitiam nunquam pervenire constat,”. Weber hat hier ’puram sui notitia’ mit ’sich selbst wahrhaft zu erkennen’ übersetzt. Als Voraussetzung für ’puram sui notitiam’ gibt Calvin das, dass der Mensch zuerst Gott anschaut und dann sich im Licht dieser Gottesschau betrachtet. Der Mensch kann also erst dann richtig wissen, wie er ist, wenn er sich so betrachtet, wie er vor Gott ist. In diesem Fall hat ’notitia’ also eine kognitive Betonung, und ist synonymisch mit ’cognitio’.

Eine ganz andere Betonung ist, meines Erachtens, in Iv9 zu finden. ”Atque hic rursus observandum est, invitari nos ad Dei notitiam, non quae inani speculatione contenta in cerebro tantum volitet, sed quae solida futura sit et fructuosa, si rite percipiatur a nobis radicemque agat in corde.” Weber hat hier ’Dei notitiam’ mit ’Wissen um Gott’ übersetzt, ich aber sehe ganz anders. Calvin erzählt ja, dass ’Dei notitia’ in uns Wurzeln schlägt im Herzen. Hier sehe ich ’notitia’ eben als eine Relation, und würde ’invitari nos ad Dei notitiam’ eher mit ’wir sind berufen, Gott so zu kennen’. Calvin schreibt doch, dass ’Dei notitia’ hier nich mit der Intellekt zu erfassen ist, sondern eben mit dem Herzen und sogas mit dem ganzen Leben, wenn wir es recht wahrnehmen, ’rite percipiatur a nobis’.

IIvi4 führt in die gleiche Richtung, allerdings mit ’cognitio’: ”hinc palam fieri quod nuper diximus, salvificam Dei cognitionem absque Christo non constare; ideoque ab exordio mundi ipsum fuisse propositum omnibus electis in quem respicerent, et in quo acquiesceret eorum fiducia.”; Französisch ”assavoir que la vraye cognoissance de Dieu ne peut subsister sans Iesus Christ. Et par ainsi que dés le commencement du monde il a osté mis en avant aux eleus, afin qu’ils eussent les yeux arrestez en luy, et que leur fiance s’y reposast.” Eine heilsbringde und wahre ’cognitio Dei’ ist unmöglich ohne Christus, auf den der Mensch schaut und auf den er seinen Vertauen setzt. Es reicht also nicht, dass er um Christus weiss. ’la vraye cognoissance de Dieu’, salvifica Dei cognitio setzt voraus, dass der Mensch in einer Vertauensrelation mit Christus steht und lebt.

Aus Zeitgründen führe ich jetzt keine weitere Belegstellen vor. Ich hoffe, dass es mir gelingen wird, mich weiter mit diesem Thema zu beschäftigen und vor dem nächsten Calvin-Kongress eine Monographie zu veröffentlichen. So kommen wir zu einigen Ergebnissen und Bemerkungen.

Wir haben also festgestellt, dass Calvin mit ’coinnoissance’ und ’cognitio’ manchmal nicht Erkenntnis sondern eine Relation meint, die man vielleich am Besten auf Deutsch mit dem Verb ’kennen’ ausdrückt. Es geht also nicht nur darum, dass der Mensch Gott erkennt, sondern auch darum dass er Gott kennt, mit Ihm in einem Verhältnis steht, das ihm tiefer berührt als auf der Ebene des Intellekts.

Daraus folgt, dass es nicht berechtigt ist, Calvins Denken so vorzustellen, wie es z.B. auf der deutschen Wikipediseite stand: ”Die Frage, ob der Mensch Gott erkennen kann, war zum Problem geworden, auf das Calvin einging.”14 Calvin Frage war eher, wie der Mensch Gott kennen kann. Erkenntnis, theoretisches Wissen um Gott ist eine Voraussetzung der wahren cognitio Dei, reicht aber nicht aus, wenn die cognitio wahr und heilsbringend sein soll. Und wenn der Mensch ein heilsbringende Verhältnis mit Gott haben will, muss er auch eine wahre cognitio sui haben. Das setzt voraus, dass er weiss, wie er ist, aber ist damit noch nicht vollkommen. Er soll noch aus dem Wissen die Konsquenzen leiten und sich als armer Sünder vor Christus stellen.

Wenn wir damit einverstanden sind, was Dowey in seinem Vorwort schrieb, also dass alle, die über Calvin schreiben, haben direct oder indirect mit der cognitio Dei zu tun, müssen wir die verschiedenen Aspekte der cognitio Dei wahrnehmen. Wie wir eben gesehen haben, ist sie nicht immer Erkenntnis, nocht immer ’knowledge’ als mehr oder weniger theoretisches Wissen.

Hier kehren wir zu Wittgenstein zurück. Wer auf Deutsch – oder Finnisch oder Latein – schreibt, hat eine viel weiter Wahl der Ausdrücken für Calvins connoissance als diejenigen, die auf Englisch oder auf Französisch schreiben.

”Die Grenzen meiner Sprache bedeuten die Grenzen meiner Welt.”

  • Mein Kurzvortrag am 11. Internationalen Kongress für Calvin-Forschung in Zürich, am 24. August 2014

1Wittgenstein, Logisch-philosophische Abhandlung, Tractatus logico-philosophicus, 1921, Satz 5.6.

2Dowey, Edward A, The Knowledge of God in Calvin’s Theology. Grand Rapids, Mich.,: Eerdmans, 1994, xvii.S

3Ii1; ”The first statement in the Institutes acknowledges its central theme. It states that the sum of human wisdom consists of two parts: the knowledge of God and of ourselves.” – http://http://en.wikipedia.org/wiki/John_ Calvin#Selected_works, gesehen 19.8.2014.

4Ii1 in: Unterricht in der christlichen Religion. Nach d. letzten Ausg. übers. u. bearb. von Otto Weber. 4. Aufl. Neukirchen-Vluyn: Neukirchener, 1986.

5Ii1 in: Calvin: Institutes of the Christian Religion intwo volumes. Edited by John T. McNeill. Translated and Indexed by Ford Lewis Battles. The Library of Christian Classics, vol XX. Philadelphia: Westminster. 1960.

6S. Calvin-Bibliographien

7Ich habe 60 Stellen aus dem I mit der o.g. Battles-Übersetzung verglichen, und ebenfalls 60 Stellen aus dem II mit der o.g. Weber-Übersetzung.

8Blaise, Albert: Dictionnaire Latin – Français des auteurs Chrètiens. Strasbourg – Paris. 1954. S. 164: ”cognitio 1. connaissance, science (cl.) / Rm 3.20 // connaissance, comprèhension (de la divinitè) …”

9Elonheimo, Kalle. Reformed theology in Calvin’s Catechism 1542. Calvinus clarissimus theologus. Papers of the Tenth International Congress on Calvin Research. Edited by Herman J. Selderhuis. Vandenhoeck & Ruprecht. 2012, 301-310. S. 309

10Dictionnaire de L’Acadèmie Françoise, cinquiéme èdition. Tome premier. A – K. Paris – Londres. 1814. S. 292.

11Alle Calvin-Zitaten stammen aus CO, vol. 3 für die französischsprachigen und vol 2 fürs Latein.

13S. OS III, XIV, XX.

Calvin-tutkijat reformaation syntysijoilla

Exif_JPEG_PICTURE11th International Congress on Calvin Research, 24.-28.8.2014, Zürich, Sveitsi

Kansainvälisen Calvin-tutkimuskongressin (ICCR) 11. kokoontuminen oli 24.-28.8.2014 Zürichin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, joka sijaitsee Grossmünsterin kirkon korttelissa.
Kokouspaikan valintaan oli vaikuttanut se, että Sveitsin reformaation tutkimuksen laitoksen johtaja Peter Opitz oli viisi vuotta sitten astunut professorin virkaan ja siinä yhteydessä saanut kuuden ensimmmäisen virkavuoden ajalle käytettäväkseen varoja jonkin alansa kongressin järjestämiseen. ICCR:n presidiumin jäsenenä hän halusi käyttää ne Calvin-kongressiin
Hieman vajaa kolmannes osallistujista oli vierailijastatuksella, mikä käytännössä tarkoitti kaikkien omien kulujensa maksamista. Lyhytesitelmien (short papers) pitäjiä oli runsaat puolet osallistujista, myös minä. Meille järjestäjät kustansivat ruokailut ja ekskursion, joillekin myös majoituksen. Loput olivat pääesitelmien pitäjiä ja presidiumin jäseniä, joille ICCR korvasi myös matkakulut.
Pääesitelmien pitäjät oli presidium valinnut ja kutsunut hyvissä ajoin. Lyhytesitelmät presidium valitsi kuluvan vuoden helmikuun loppuun mennessä sille toimitetuista abstrakteista. Se halusi tarjota mahdollisimman monelle riittävät tieteelliset kriteerit täyttävälle mahdollisuuden esitellä tutkimustaan, mutta ei voinut kaikkia tarjottuja hyväksyä, koska kongressiaika ei olisi riittänyt. Lyhytesitelmiä oli yleensä viisi tai kuusi samaan aikaan, ja niihin osallistuttiin ilman mitään ennakkolistausta.
Esitelmien osalta näkyi presidiumin tahto antaa tilaa mahdollisimman monelle Calvin-tukijalle. Pääesitelmiä oli kaksi päivässä, sunnuntaina ja torstaina kuitenkin vain yksi, yhteensä siis kahdeksan. Exif_JPEG_PICTURELyhytesitelmäsessioita oli samoin kahdeksan, yksi siten, että tarjolla oli myös kolme seminaaria. Kaikkiaan lyhytesitelmiä oli yli 40, kaksinkertainen määrä edelliseen kongressiin verrattuna. Hieman ongelmallista oli se, että samaa aihepiiriä käsitteleviä esitelmiä oli sijoitettu samaan sessioon.
Maanantaina ja tiistaina työpäivän päätteeksi saattoi tutustua Bullingerin kirjeiden editioprojektiin (ma), Zürichin kanttonin valtionarkistoon (ti) tai Zürichin keskuskirjastoon (ma ja ti).
Keskiviikkoiltapäivän ja illan vei eksksursio Einsiedelnin benediktiiniläisluostariin ja Kappelin luostariin, joka jo 1520-luvulla kääntyi reformoiduksi ja on nykyään Zürichin evankelis-reformoidun kirkon kurssikeskus.
Kongressin päätösistunnossa kerrottiin, että Westminsterin teologinen seminaari on kutsunut ICCR:n 12. kokoontumiseen Philadelphiaan 26.-30.8.2018.

Avajaiset

Exif_JPEG_PICTUREICCR:n avajaiset pidettiin sunnuntaina 24.8.2014 teologisen tiedekunnan sisäpihalla, joka on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla paikalla aikoinaan sijainneen luostarin pihan malliin.
Järjestäjien puolesta avajaisissa puhuivat, hyvin lyhyesti, Peter Opitz ja Hermann Selderhuis. Maallisen vallan tervehdyksen toi Zürichin kantonin oikeus- ja sisäministeri Martin Graf, jolla kuuluvat myös uskontoon ja kirkkoihin liittyvät asiat. Hän kertoi, että kantoni on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut lähes yksinomaan reformoidusta monikulttuuriseksi, -kirkolliseksi ja -uskontoiseksi, ja arveli reformoidun kirkon tarvitsevan lähiaikoina perusteellista voimavarojen ja toiminnan uudelleenarviointia. Tiedekunnan dekaani Thomas Schlag kiinnitti huomiota siihen, että kongressissa ei ole kuin harvoja nuoria osanottajia.
Avajaisten mielenkiintoisin esiintyjä oli kadun toisella puolen vuosikymmenet asunut ja Grossmünsteriä pitkään isännöinyt Heinrich Bullinger (1504-1575), joka muisteli kohtaamisiaan ja yhteistyötään Calvinin kanssa.

PääesitelmätExif_JPEG_PICTURE

Avajaisesitelmän piti isäntä, Peter Opitz Calvinista sveitsiläisen reformaation kontekstissa. Hän osoitti, että kaikki Calvin tärkeinä käsittelemät teemat olivat olleet Sveitsissä jo ennen häntä esillä. Selittävänä tekijä on m.m. se, että Calvin tuli jo alkaneeseen reformaatioon, olihan Zwinglin reformatorinen toiminta alkanut jo lähes kaksi vuosikymmentä ennen Calvinin tuloa Geneveen.

Herman Selderhuisin (Hollanti) esitelmän aiheena oli Calvinin suhde kuolemaan. Yksi Calvinin elämän merkittävimmistä kokemuksista oli äidin menettäminen 6-vuotiaana. Hän tunsi olevansa elämässä kuoleman ympäröimä, mutta samalla kuolemassa elämän ympäröimänä. Vaikka kristityn ei tarvitsisi pelätä kuolemaa, Calvin tunsi, että pelko astua syntisenä Jumalan eteen on sitä suurempi, mitä paremmin Jumalan tuntee. Kuitenkin Kristuksessa kuolemaa odotetaan. Selderhuis sanoi kyseessä olevan Calvinin ”simul”: Simul terrot et consolatio. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle suunnitelma, mutta ihmisellä itsellään on vastuu. Selderhuis toi myös esille, että Calvin ei saarnannut helvetistä eikä nähnyt tarvetta kuolinvuoteen ääressä vakuuttaa Jumalan valinnasta. Kuitenkin hän salli kuolemaan liittyvät tunteet.

Jung-Sook Lee (Korea) esitteli Calvin Geneven kirkkojärjestykseen kuulunutta synnintunnustamis- ja sovinnontekokäytäntöä sekä sen soveltamista eräässä maansa kirkossa. Hänen mukaansa vastuun kantamisen ja sovinnonteon merkitystä tulisi pitää selvemmin esillä korealaisessa evankelikaalisessa kristillisyydessä.

Elsie McKee (Yhdysvallat) oli eri lähteiden antamia tietoja yhdistelemällä selvittänyt, milloin Calvin oli saarnannut missäkin Geneven kolmesta kirkosta. Hänen tavanomaiseen kahden viikon saarnakiertoonsa kuului joka sunnuntai kaksi saarnaa ja joka toinen viikko saarna joka päivä maanantaista lauantaihin, siis kymmenen saarnaa kahdessa viikossa. Jokainen saarna perustui eri tekstiin siten, että Calvin käytti kolmea lectio continuaa: sunnuntaiaamuisin Uuden testamentin teksti, sunnuntai-iltapäivisin toisessa kirkossa psalmiteksti ja arkisin Vanhan testamentin teksti. Ilmeisesti hän ehti saarnata lähes koko Raamatun, joskin hänen ensimmäisen toimintavuosikymmensä ajalta lähteitä on vain satunnaisesti.

Exif_JPEG_PICTUREChristian Grosse (Sveitsi) piti ranskaksi esitelmänsä katumusriitistä. Hän oli verrannut Calvinin Geneven käytäntöä Lontoon ulkomaalaiskirkkojen käytäntöön. Genevessä oli toisinaan käytössä julkinen ripitys, mutta kaikissa tutkituissa kirkoissa käytössä oli myös, jumalanpalveluksen alussa, yhteinen synnintunnustus. Yksittäisen ihmisen julkinen ripittäytyminen poistui tutkittujen kirkkojen käytännöistä 1600-luvun aikana.

Piotr Wilczek (Puola) esitteli Calvinin vaikutusta Puolassa. Hän on toimittanut asiaa koskevan bibliorafian, jossa on 528 nimikettä vuosilta 1548-2012. Näistä 53 on Calvinin kirjoittamia kirjeitä ja 60 kirjeitä hänelle. Calvin omisti Heprealaiskirjeen kommentaarinsa 1549 Puolan kuninkaalla Sigismund Augustukselle ja Apostolien tekojen kommentaarinsa kuolinvuonnaan 1564 prinssi Nicholas Radziwillille. Kuninkaalle myös luettiin ääneen Institutiota 1550-luvun lopulla. Calvinin varhaisempi katekismus (1537) käännettiin puolaksi 1550-luvulla, ja 1600-luvulla käännettiin Institution viimeinen luku de politica administratione sekä samoin IV kirjasta n. 100 sivua sakramentteja koskevia kohtia. Myöhemminkin kappaleita Institutiosta on käännetty puolaksi, viimeksi 1972 erääseen sekulaariin antologiaan. Kirjallisuudessa Calvin on pääosin esitetty karikatyyrinä.

Johanna Rahnerin (Saksa) aiheena oli nykyinen katolinen Calvin-tutkimus. Tulevaisuuden mahdollisuutena hän näkee erityisesti yhteistyön poliittisen teologian hahmottamisessa.

John Thompson (Yhdysvallat) käsitteli Calvinin omatuntokäsitystä tämän Mooseksen lain kommentaarissa. Thompson oli erityisesti tutkinut aviorikosta koskevan käskyn ja Calvinin siihen liittämien Mooseksen lain seksuaalisuutta koskevien säännösten selitystä. Thompsonin johtopäätös oli, että Calvin tarkasteli konkreettisia eettisiä tapauksia aina lähimmäisenrakkauden johtoajatuksesta käsin. Oman väitöskirjani perusteella voin yhtyä Thompsonin näkemykseen ja kongressin viimeisessä keskustelupuheenvuorossa muistutin, että Calvinilla on lain selityksen jälkeen rakkauden kaksoiskäskyn selitys otsikolla ”Summa Legis”.

Lyhytesitelmät

Exif_JPEG_PICTUREKoska yhden lyhytesitelmäsessioin vietin omaani pitäen, olisin voinut osallistua seitsemään. Yhteen ei kuitenkaan esitelmöijä ilmestynyt, joten onnistuin osallistumaan vain kuuteen:
Jonathan Lett: God in Three Persons, Blessed Trinity
Esther Sung-Kim: Economics of Faith
Sujin Pak: The Prophet as Teacher
Jeannine Olson: The Struggle against Democracy in Reformed churches
Paul Fields: Current Trends in Calvin Research
Joseph H. Sherrard: The Lord’s Supper in the Though of John Calvin and John Knox

Sung-Kim kiinnitti huomiota siihen, että pitkään Calvin oli pakolaisten pappi ja että geneveläiset toisaalta tukivat läpikulkevia pakolaisia, toisaalta olivat haluttomia ottamaan pakolaisia asumaan kaupunkiinsa. Calivn kuitenki painotti, että omaisuuden tulee johtaa kiitollisuuteen.

Pakin mukaan Calvin näki profeetan ”arkityön” olevan toimimista opettajana ja erityisen profetoimisen olevan satunnaista.

Olsonin esitys laittoi minut kyseenalaistamaan näkemyksen, että pohjoismainen toimiva demokratia kumpuaisi luterilaisuudesta. Keskustelussa näet vertailimme Lutherin, Calvinin ja Ranskan hugenottien yhteiskunnallista tilannetta ja suhdetta esivaltaan. Selvimmin demokraattiset ajatukset olivat vailla esivallan tukea, toisinaan jopa esivallan vainoamina elävillä hugenoteilla.

Fields vastaa nykyään Calvin Theological Seminaryn (Grand Rapids, USA) yhteydessä olevan H.H. Meeter Centerin Calvin-kirjastosta, joka pyrkii kokoamaan kaiken Calvinista julkaistun. Samalla hän toimittaa kerran vuodessa Calvin Theological Journaliin Calvin-bibliografian. Siten hän esitteli kirjallisuuden perusteella tekemiään havaintoja Calvin-tutkimuksesta tämän syntymän 500-vuotisjuhlinnan eli 2009 jälkeen.

Sherrard totesi, että toisin kuin Calvin, Knox ei käyttänyt Kristuksen taivaaseenastumista argumenttina sille, että Kristus ei olisi aineellisesti läsnä ehtoollisessa. Taustalla lienee Confessio Helvetica prior. Calvinin muotoilu on kutakuinkin, että nostamme ehtoollisenvietossa sydämemme taivaaseenastuneen Kristuksen luo Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Bullingerin kExif_JPEG_PICTUREirjeet ja valtionarkisto

Maanantaina valitsin iltaohjelmakseni Heinrich Bullingerin kirjeenvaihdon editoinnin esittelyn. Bullingerin kirjeenvaihtoa on säilynyt 50 vuoden ajalta n. 12 000 kirjettä, niistä n. 10 000 hänen itsensä kirjoittamia. Sveitsin kansallisen kulttuurisäätiön ja Zürichin evankelisen kirkon rahoituksella kirjeenvaihtoa ryhdyttiin 1970-luvulla editoimaan. Tähän mennessä on julkaistu noin kahdenkymmenen vuoden kirjeet, 16 nidettä. Kustantajan kanssa on sovittu että kunkin niteen aineisto julkaistaan verkossa maksutta käytettäväksi aina kaksi vuotta kirjajulkaisun jälkeen.
Editoimatta on vielä n. 9 000 kirjettä. Kun kahden ja puolen henkilön työpanoksella editoidaan noin kolme kirjettä viikossa ja julkaistaan nide vuodessa, työtä riittää vielä laskelmieni mukaan kuudeksi vuosikymmeneksi.

  Exif_JPEG_PICTURE
Editoitava aineisto on 90 %:sti säilössä Zürichin valtionarkistossa, johon pääsin 14 muun osallistujan kanssa tutustumaan tiistaina. Editoinnista vastaava Dr. kertoi, että valtionarkiston kirjastosta löytyy huomattava osa työssä tarvittavasta paikallishistoriallisesta aineistosta.
Omin silmin sain nähdä Calvinin Bullingerille 1553 kirjoittaman kirjeen sekä Marburgin artiklat vuodelta 1529. Oppikeskustelun loppuasiakirjan toinen alkuperäiskappale on Marburgissa, siinä allekirjoittajina ovat ensiksi ”wittenbergiläiset”, Zürichin kappaleessa heidän allekirjoituksensa ovat zürichiläisten jälkeen.

Einsiedeln ja Kappel

EExif_JPEG_PICTUREnnen Zürichiin muuttamistaan Huldrych Zwingli toimi pappina Einsiedelnissä. Siten Einsiedelnin benediktiiniluostari oli luonteva ekskursiokohde. Luostarin historian ja kirkkojen lisäksi tutustuimme opastetulla kierroksella luostarin kirjastoon.

Kappelin kylä luostareineen sijaitsee Zürichin ja Zugin kanttoneiden rajalla, joka pitkään oli myös selkeästi evankelisen ja katolisen Sveitsin raja. Reformaatioaikana kylän liepeille kokoontui kahdesti näiden kahden osapuolen sotajoukkoja, 1529 ja 1531. Ensimmäisellä kerralla kohtaaminen päättyi taistelutta maidosta ja leivästä keitetyn keiton syömiseen ja rauhantekoon. Paikalla on muistokivi, jota katsomaan lähti noin 15 osallistujaa. Perille asti kulki lisäkseni vain kolme, muut kääntyivät jo aiemmin takaisin luostaria kohti.
MilchsuppensteinPaljon suurempi joukko kävi katsomassa kylän toisella puolella, lyhyemmän matkan päässä olevaan Kappelin toisen taistelun ja Zwinglin kuolinpaikan muistomerkkiä.
Illallisen aikana oli mahdollista käydä katsomassa luostarin kirkkoa, jonne illan lopuksi syntyi veisuu- ja rukoushetki.

Hengellinen ohjelma

Joka aamu ennen varsinaisen ohjelman alkua lauloimme yhden psalmivirren Geneven psalttarista tai Sveitsiläisestä psalttarista englanniksi siten, että ennen viimeisiä säkeistöjä oli Raamatun luenta ja Calvinilta peräisin oleva rukous.
Exif_JPEG_PICTUREKappelin kirkossa viimeisenä iltana syntyi spontaani hartaus. Kun akustiikan kokeilemiseksi olimme kuulleet Room. 12 luettuna saksaksi, ryhdyimme laulamaan virsikirjasta. Aluksi lauloimme ilman säestystä, mutta kun väkeä kertyi kirkkoon yhä enemmän, joku alkoi myös säestää. Kun lähes kaikki osanottajat olivat kirkossa ja kun oli aika ryhtyä siirtymään autoon, Westministerin seminaarin suomalaista sukujuurta oleva professori piti vaikuttavan rukouksen.

Arvio

Itselleni kyseessä oli viides ICCR. Jo alustavasta ohjelmasta tein pikaisen huomion kansainvälisen tutkimuksen muuttumisesta yhä enemmän englanninkieliseksi.
Ilmeisesti kokouspaikkakunnan hintatasosta johtui, että osanottajia oli odottamaani vähemmän. Osallistujalistassa oli runsaat 80 nimeä, mutta havaintoni mukaan aivan kaikki ilmoittautuneet eivät tulleet paikalle. Varsinkin saksalaisia osallistujia oli huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten Etelä-Afrikassa.

Kiitokset

Kiitän Sauvo-Karunan seurakuntaa siitä, että saatoin osallistua Calvin-tutkijoiden maailmankongressiin työni puolesta, ja Kirkon Ulkomaanasiain Osaston Teologisten asioiden yksikköä matkakulujeni kattamisesta sekä serkkuani Minna Elonheimo majoittamisestani.

Suomalaiseksi Calvin-tutkijaksi

CalvinCalvinin tutkijaksi minut johdatti Eero Huovinen Institution teologiaan keskittyneessä pro gradu -seminaarissaan 1983-4. Satuin valitsemaan aiheen, joka oli kansainvälisestikin hyvin vähän tutkittu, joten päätin perehtyä siihen Calvinin koko tuotannon valossa. Jatko-opinnot johdattivat minut Saksaan, ja kun palasin Suomeen syksyllä 1992, Eero Huovinen oli siirtynyt yliopistosta piispaksi. Onnekseni Åbo Akademin professori Hasse Kvist järjesti Helsingin yliopiston dosenttiopetustaan maakunnallisina tutkijaseminaareina.

Seurakuntatyön ohessa saatoin jatkaa opintojani ja Calvinin luonnonoikeusajattelun tutkimista 1990-luvun. Yhdessä vaiheessa olin kirkkopoliittisesti hyvin aktiivinen, ja juuri kun se vaihe oli päättynyt syksyllä 1998 arkkipiispanvaalin jälkeen, Hasse Kvist soitti minulle ja ehdotti, että liittäisin tutkimukseni reformoidun teologian tutkimusprojektiin, jolle haettaisiin Suomen Akatemian tukea. Tukea saatiin niin, että viisi tutkijaa saattoi kukin työskennellä päätoimisesti reilun vuoden projektissa.

Kun sitten 2002 olin saanut suoritetuksi lisensiaatintutkinnon Helsigin yliopistossa, siirryin Åbo Akademihin väitöskirjaa varten, olinhan vuosikymmen ajan saanut tutkimukselleni tuen nimenomaan Hasse Kvistiltä ÅA:sta. Kun hän oli sitten jäämässä eläkkeelle, minulle tuli kiire. Väitöskirjani ehdin toimittaa esitarkastusta varten tiedekuntaan hänen viimeisinä työpäivinään. Karonkassani 1.6.2006 minulla oli täysi syy ja ilo kiittää häntä tuesta.

Tänään Hasse Kvist täyttää 70 vuotta. Kun hänelle taannoin koottiin juhlakirja, väitöskirjatyöni oli vielä kesken, enkä siihen kirjoittanut. Niinpä kokosin hänen 70-vuotispäiväkseen Calvinia ja reformoitua teologiaa koskevia esitelmiäni ja kirjoituksiani yhdeksi vihoksi ja postitin sen hänelle.

Kirjoituksia on 11, varhaisin vuodelta 1988 ja tuorein viime vuodelta. Järjestin ne temaattisesti, ja tämän artikkelin lopusta löytyvät niiden julkaisutiedot. Ensimmäisenä on Calvinin kehitystä reformaattoriksi käsittelevä osa väitöskirjani johdantolukua. Seuraavat kolme esittelevät hänen tuotantoaan. Kaksi niistä on Teologiseen Aikakauskirjaan laatimiani resensioita, kolmas katekismuskäännökseni taustateksti. Neljä seuraavaa artikkelia ovat Calvinin teologiaa koskevia esitelmiäni käänteisessä aikajärjestyksessä. Kansainvälisen Calvin-tutkimuskongressin englanninkielinen vuodelta 2010 ja Siegenin kongressin saksankielinen vuodelta 2009 on kelpuutettu kongressijulkaisuihin. Ruotsinkielisen vuodelta 2006 olen julkaissut omilla verkkosivuillani (myös suomeksi) ja englanninkielinen nuoren tutkijan esitelmä vuodelta 1988 on tähän asti ollut vain omassa arkistossani. Esitelmiä seuraa kaksi pyydettyä kirjoitusta ja viimeisenä on raporttini elokuun 2010 Calvin-kongressista.

Grattis, Hasse!

Der Werdegang Calvins: Väitöskirjani taustaluvun osa vuodelta 2006 (Elonheimo, Kalle: Das universale Recht bei Johannes Calvin. Mit besonderer Berücksichtigung seines Naturrechtsverständnisses. Åbo Akademi Förlag, 2006), 3-10. Kirjallisuusluettelo e.m. teoksessa s. 183-195.

Institutio Christianae religionis: Kirjaesittely Teologisessa aikakauskirjassa 92/1987, 518-520. Johannes Calvin, Unterricht in der christlichen Religion (Institutio Christianae religionis – Deutsch). Nach der letzten Ausgabe übersetzt und bearbeitet von Otto Weber. 4. Auflage. Neukirchener Verlag, Neukirchen-Vluyn, 1986. xxxvi+1238 s.

Geneven katekismus: Kääntämäni tekstin esittely teoksessa Reformaation tunnustukset, SKTS, 2009, 103-105.

Calvinia lyhyesti: Kirjaesittely Teologisessa aikakauskirjassa 99/1994, 93–94. Calvin’s ecclesiastical advice. Translated by Mary Bea­ty and Benjamin W. Farley. Louisville (Kentucky): West­minster/John Knox Press. 1991. 184 s. Calvin’s Institutes: a new compend. Hugh T. Kerr, edi­tor. Louisville (Kentucky): West­minster/John Knox Press. 1989. 180 s.

Reformed theology in Calvin’s Catechism 1542:  Short paper 10. Calvin-tutkimuskongressissa 2010 Bloemfonteinissä, Etelä-Afrikassa; julkaistu kongressijulkaisussa Calvinus clarissimus theologus. Papers of the Tenth International Congress on Calvin Research. Edited by Herman J. Selderhuis. Vandenhoeck & Ruprecht. 2012, 301-310. Suomeksi pidin saman esitelmän hieman lyhyempänä seminaarissa Reformoidut tunnustukset & luterilais-reformoitu ekumenia tänään Turun kristillisellä opistolla 12.1.2010.

Der Wille Gottes in weltlichen Gesetzen: Short paper Siegenin yliopiston järjestämässä Calvin-kongressissa syyskuussa 2009, julkaistu kongressijulkaisussa Calvins Theologie für heute und morgen, Beiträge des Siegener Calvin-Kongresses 2009, foedus-verlag, 2010, 251-260.

Calvins syn på räntetagning: Lectio praecursorica Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa 1.6.2006. Luettavissa kotisivuiltani kalle.europilgrimage.org myös suomeksi.

Explanation of the Ten commandments by Luther and Calvin: Esitelmä Paulinumin teologisessa seminaarissa Otjimbinguessa, Namibiassa, huhtikuussa 1988.

Calvins etik: Pyydetty artikkeli teologia.fi-verkkolehden reformoitua teologiaa käsitelleessä julkaisussa 2010 (http://teologia.fi/tutkimus/etiikka/568-calvins-etik. 2010).

Evankelis-mikä?  tuore oliivipuun lehti 2007

Calvin-tutkijat Etelä-Afrikan talvessa: Kongressiraportti elokuun 2010 Calvin-tutkimuskongressista.

Tervetuloa blogiini

Kallelta – kirjoitan tähän ajatuksiani kirkosta, ekumeniasta, pyhiinvaelluksista, Calvinista, VALOsta (eli vapaista ja avoimen lähdekoodin ohjelmista) ja muusta elämääni liittyvästä.