Kasteesta konfirmaatioon

Tämän artikkelin kappaleet ovat Turun Sanomissa 12.-18.6.2017 ilmestyneitä Päivän sanoja, jotka kertovat Sauvo-Karunan seurakunnan vuoden 2017 rippikoulusta.

Ma 12.6.17

”… kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat Luojalta peräisin. Lunastaja on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Pyhittäjä avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – myös Jumalamme olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

 

Ti 13.6.17

”… ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20)

Tänä aamuna 20 nuorta kokoontuu Sauvon seurakuntatalolle. Lähdemme rippikoululeirille. Suurin osa rippikoulusta on tosin jo takana – jumalanpalveluksia, nuorteniltoja, Yhteisvastuukeräys sekä melkoinen määrä oppitunteja, niin syksyn aloitusleirillä kuin rippikoulupyhinä.

Rippikoulu on kasteopetusta. Kristityn on tunnettava kristillisen uskon perusasiat. Tunnettava, ei vain tiedettävä oppilauseina tai ulkoläksyinä. Leirillä opettelemme, miten osaisimme mitä erilaisimmissa elämäntilanteissamme noudattaa sitä, mitä Kristus tahtoo.

Opettelu on kylläkin elinikäistä: jokaisen kristityn on joka päivä tarkattava, mitä Kristus tässä ja nyt tahtoo häneltä. Minulta.

 

Ke 14.6.17

”oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” (Aamos 5:24)

Rippikoululeirimme rakentuu teemapäiville. Eilen, tulopäivänä oli maailmapäivä.

Kahden pelin avulla tarkastelimme, millainen tämä todellinen maailma on – ja totesimme sen aika epäreiluksi. Voimavarat eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Ihmisen tausta voi vaikuttaa hänen elämässä menestymiseen enemmän kuin henkilökohtaiset kyvyt. Elämä on epäreilua.

Mutta emme jääneet epäreiluuteen, vaan mietimme myös, miten jokainen voi tehdä maailmasta reilumman. Edes pieneltä osin, vaikkapa kulutusratkaisuillaan.

Näimme myös, että Jumalan kansalla, kristityillä on profeetallinen tehtävä huolehtia siitä, että oikeudenmukaisuus yhä väkevämmin toteutuu tässä maailmassa. Sekin on Jumalan tahtoa.

 

To 15.6.17

”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden…” (Nikean uskontunnustus)

Leirialueen korkeimmalle kalliolle kannettiin raakalaudoista tehty risti. Kalliolla odotti vasara ja nauloja. Jokainen löi ristiin yhden naulan muistuttamaan siitä, että Kristus naulittiin ristiin ja kuoli juuri hänen rikkomustensa tähden – ja juuri hänen pelastuksensa tähden. Ristin nauloineen tuomme sunnuntaiksi konfirmaatioon.

Päivämme jatkui pääsiäisaamun viestillä: ”Kristus nousi kuolleista!” Laulujen ja Raamatun tekstien avulla tunnustelimme, mitä viesti ylösnousemuksesta meille merkitsee. Voisiko se olla elämän voimana? Pelkojen karkottajana? Kantaisiko se yli tämän todellisuuden rajojen?

Hän, Kristus, on elämän voima, karkottaa pelot ja kantaa aina iankaikkisuuteen asti.

 

Pe 16.6.

””Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.” (1. Moos. 2:18)

Rippikoulussa on tarkoitus oppia elämää varten. Niinpä yhden leiripäivän olemme rakentaneet ihmispäiväksi.

Eilisaamupäivän ihmissuhderasteilla rippikoululaiset miettivät pareittain monia seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Iltapäivän herkässä hetkessä äänen saivat runoilijat ja kirjailijat kolmelta vuosituhannelta Raamatusta nykyhetkeen. Äänet olivat ristiriitaisia. Palavaa molemminpuolista kaipuuta, ihmismielen muuttuvaisuutta ja epäluotettavuutta, täyttymätöntä kaipausta ja yksipuolista rakkautta. Kaikki kertoivat elämän todellisuudesta.

Niinpä viimeisen leiripäivän päätteeksi vietettiin juhla, jossa jokaisella oli merkityksellinen rooli. Kenenkään ei tarvinnut olla yksinään.

 

La 17.6.17

”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)

Rippikoulun jännittävin hetki on monelle lopputehtävä. Jo vuosien ajan olen pitänyt sen samana: rippikoululaisen tulee kirjoittaa kuvitteelliselle kaverille, kristinuskoa tuntemattomalle, mistä kristinuskossa on kyse.

Tuona kirjekaverina pyydän useimmilta vielä selvennystä, joiltakin moneen kertaan., kunnes saan oikean vastauksen. Pitkä vastauskaan ei välttämättä tule kerralla hyväksytyksi, vaikka siinä olisi paljon tietoa. Sillä niin tärkeätä kuin tieto onkin, iankaikkinen pelastus ei ole siinä.

Pelastus on Kristuksessa. Hänen kauttaan ja vain hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen ja vain hänessä meillä on iankaikkinen elämä. Siitä kristinuskossa on kyse.

 

 

Su 18.6.17

”ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ” (2. Kor. 8:5)

Konfirmaatio on kahdenlainen vahvistamisen hetki. Konfirmoitava vahvistaa sitoutuvansa kristilliseen uskoon ja seurakunta vahvistaa häntä esirukouksellaan.

Tänään Sauvon kirkossa ja kymmenissä muissa kirkoissa kysytään uskontunnustuksen jälkeen nuorilta: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?”

Meidän jo konfirmoitujen on hyvä muistaa vastanneemme kysymykseen myönteisesti. Jumalan armon avulla tahdomme elää ja antaa Hänen armonsa koskettaa yhä uusia ihmisiä.

Samalla meidän on hyvä rukoilla, että tänään kysymykseen myönteisesti vastaavat tekisivät sen sydämestään, Pyhän Hengen voimassa.

Luotu, lunastettu ja pyhitetty

”… Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kristinusko on levinnein monoteistinen, yksijumalainen uskonto. Sen yksijumalaisuutta kuitenkin epäillään, erityisesti kahden muun Lähi-Idässä syntyneen yksijumalaisen uskonnon, juutalaisuuden ja islamin, suunnalta. Niille loukkauksena on kristinuskon tapa puhua Jumalasta kolmena persoonana, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kolme ei voi olla yksi, yksi ei voi olla kolme. Vai voiko?

Kristinuskon ytimeen kuuluu asioita, jotka tuntuvat sotivan ihmisjärkeä vastaan. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on yksi niistä. Tosin sitä on pystytty myös kuvaamaan. Pyhä Patrik selitti sitä irlantilaisille 1600 vuotta sitten käyttäen apunaan kolmiapilaa. Hän kyseli, oliko se yksi vai kolme, ja vastaajat eivät voineet olla toteamatta, että se on sekä yksi että kolme – yksi kasvi, mutta kolme lehteä. Myös kolmiota käytetään kolmiyhteyden kuvana, sillä siinä kolme sivua ja kolme kulmaa muodostavat yhden kokonaisuuden.

Jumala lähestyy meitä siis kolmena persoonana, henkilöitymänä. Hän on Luojamme, jolta ja josta kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat peräisin. Hän on Lunastajamme, joka on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Hän on Pyhittäjämme, joka avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – Jumalan olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä, itsensä antavan ja uhraavan rakkauden, heikkoudessa piilevän voiman; mitä kaikkea järjellä käsittämätöntä kristinuskon ytimeen kuuluukin.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

  • Päivän sana Salon Seudun Sanomissa 11.6.2017

Oksien siunaaminen palmusunnuntaina

Vuosia sitten olin Espanjassa pyhiinvaelluksella palmusunnuntain alta pääsiäisviikolle. Palmusunnuntaina menin kyläkirkkoon osallistuakseni messuun, mutta siellä ei ollut juuri ketään. Jonkin ajan kuluttua kirkkokansa saapui oliivinoksat käsissään. Oivalsin väen vaeltaneen kylän torilta.palmusunnuntai_2013

Seuraavana keväänä olin kansainvälisen seurakunnan pappina Turussa. Edellisen palmusunnuntain muisto mielessäni suunnittelin vastaavaa sen messuun. Aivan torilta emme aloittaneen vaan Mikael Agricolan patsaan luota, siis kirkon ulkopuolelta kuitenkin.

Sitten olikin vuorossa nykyinen seurakuntani. Aivan ensimmäiseen palmusunnuntaihin en (palmun)oksien siunaamista tosin saanut, koska silloin oli virkaanasettamiseni, mutta toiseen sitten jo. Kun palmuusunnuntain messu joinakin vuosina osui Karunaan, kokoontuminen oli vanhalla hautausmaalla. Sauvossa olemme kokoontuneet – ja parin viikon päästä jälleen kokoonnumme – kirkkomaan pääportin ulkopuolella. Sieltä alkaa palmunoksien – okei, pajunoksien – jakamisen jälkeen messumme seuraavan kaavan mukaan:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

L: Herra olkoon teidän kanssanne.

S: Niin myös sinun henkesi kanssa.

Alkurukous

L: Rukoilkaamme.

Herra, pelastuksemme Jumala, auta meitä armossasi iloiten mietiskelemään suuren­moisia pelastustekojasi: iankaikkisen Poikasi ihmiseksi tulemista, hänen kuolemaansa, jolla avasit meille pääsyn luoksesi, ja hänen kuolleista nousemistaan, jolla avasit meille ikuisen elämän. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

S: Aamen

Pyhään kaupunkiin ratsastamisen evankeliumi (Joh. 12: 12–24)

L: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.

S: Se on oikein ja arvollista.

Ylistysrukous

L: Me ylistämme ja kiitämme Sinua, Jumala, suurista rakkauden teoista, joilla vapahdit meidät Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tänä päivänä hän saapui kunniasaatossa Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, ja hänen julistettiin olevan Daavidin Poika ja kuningasten kuningas. Pyydämme sinua siunaamaan nämä oksat ja niiden kantajat, suomaan, että me aina tervehtisimme häntä Herranamme ja Kuninkaanamme, ja että seuraisimme häntä täydellisen luottavaisina kuoleman ja ylös­nouse­muksen kautta sinun valtakuntaasi. Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kris­tuksen kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti.

S: Aamen

L: Lähtekäämme rauhassa

S: Herran nimessä

– virsi 15 (Tiellä ken vaeltaa) ja prosessio kirkkoon

– kirkkoon asettautumisen jälkeen:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

Rukous

L: Rukoilkaamme.

Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä lähetit Poikasi, Pelastajamme Jeesuksen Kris­tuksen ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristin­kuoleman; suo, että me seuraamme hänen kärsivällisyytensä ja nöyryytensä esimerkkiä ja että olemme osalliset hänen kuolleista nousemisestaan.

S: Aamen

Synnintunnustuksesta lähtien messu jatkuu tavanomaisen kärsimysajan messun tapaan. Tai ei aivan: saarnan sijasta luemme vuorolukuna jonkin passion. Senkin ajatuksen nappasin pyhiinvaellukseni palmusunnuntaimessusta.

Yllä olevaa kaavaa saa käyttää, mutta jos joku haaveilee sen julkaisemisesta printtimediassa tai jotenkin muutoin maksullisessa mediassa, ryhdymme neuvottelemaan hinnasta… Eli katson minulla olevan siihen tekijänoikeudet. Verkkoon lainatessa tulee tietenkin ilmoittaa lähde, kuten hyviin tapoihin kuuluu. (Jos oikein hyviä tapoja noudattaisin, kaivaisin tähän ne englanninkieliset opukset, joista olen aineistoa suomentanut. Se kuitenkin jää tältä erää.)

Virsikirjan lisävihko

Virsikirjan lisävihko otettiin tänään, I adventtina, käyttöön kirkossamme. Sen kokoaminen alkoi 2010 tehdystä kirkolliskokousaloitteesta. Kuitenkin jo kolme vuotta aiemmin, kesällä 2007 Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto laittoi asian vireille. Olin silloin naapuriseurakunnan kollegani Juho Kopperoisen  innostamana tehnyt hiippakuntavaltuustolle seuraavan aloitteen:

Kun kirkkomme edellinen, vuoden1938 kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja tuli kahden vuosikymmenen ikään, päätti vuoden 1958 kirkolliskokous asettaa toimikunnan valmistelemaan virsikirjan lisävihkoa. Vuoden1963 kirkolliskokous hyväksyi lisävihon.

Kirkkomme nykyinen virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1986 ja otettiin käyttöön I adventtina 1987. Myös nyt on kahden vuosikymmenen aikana syntynyt ja käyttöön jäänyt, niin herätysliikkeiden laulukirjojen uudistetuissa laitoksissa kuin nuorten ja lasten hengellisten laulujen kokoelmissa, runsaasti hyvää hengellistä musiikkia, jota seurakunnat mielellään laulaisivat jumalanpalveluksissakin. Jotta lauluja voitaisiin käyttää vakituisesti pääjumalanpalveluksissa, tulee niiden sisältyä kirkolliskokouksen hyväksymään virsikirjaan. (KJ 2:5 §: Päiväjumalanpalveluksessa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa ja messusävelmistöä. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja ja messusävelmiä.)

Virsikirjauudistuksen jälkeen on toki uutta aineistoa jumalanpalveluselämään virallistettu Jumalanpalvelusten kirjan ja Kirkollisten toimitusten kirjan myötä. Jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä kuitenkin ensisijaiseksi tarkoitettu kolminaisuusvirsi Laudamus jäi ilman numeroa, mikä vaikeuttaa sen ilmoittamista kirkkokansalle.

Esitän, että Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto tekee kirkolliskokoukselle aloitteen virsikirjan lisävihon laatimiseksi ja Laudamus-virren numeroimiseksi siihen.

Aloitteeni tyssäsi jonnekin Kirkkohallituksen tietämille, mutta joka tapauksessa nyt laulettavanamme on paljon uusia sekä monia toivottuja vanhempia virsiä – Jumalalle kunnia!

Valvomisen isänpäivän evankeliumi

Jeesus kertoi vertauksen:

”Taivasten valtakunta on tällainen.

Oli syksy, ja oli tapana vaihtaa autoon talvirenkaat.  Kymmenen perheenisää tiesi sen.

Viisi heistä tarkisti hyvissä ajoin päivien lyhentyessä talvirenkaiden kunnon ja ilmanpaineet sekä etsi tunkin ja muut tarvittavat työvälineet. He tarkastelivat pitkän ajan sääennusteita ja loppusyksyn auringon kullatessa ruskan värittämiä viimeisiä lehtiä he vaihtoivat talvirenkaat.

Eräänä iltana säätiedotuksessa kerrottiin, että yöllä sataa lunta.

Viisi perheenisää oli huoleti, toiset viisi ryhtyivät kiivaasti etsimään talvirenkaita, ilmanpainemittareita, tunkkeja ja työkaluja. Kuka löysi, kuka ei. Naapureillekin soiteltiin, mutta kaikkea ei ollut saatavilla. Joku heistä kyllä onnistui aamuhämärissä ja räntäsateessa vaihtamaan kuluneet talvirenkaat autoonsa, jollekin alle jäivät kesärenkaat.

Viiden isän perheet pääsivät ensimmäisenä talvipäivänä turvallisesti ja ajoissa hoitoon, kouluun ja töihin. Viiden perheen jäsenet olivat myöhässä.

Olkaa siis valmiit!”

  • Valvomisen sunnuntain evankeliumin Matteus 25:1-13 pohjalta Sauvon kirkossa isänpäivänä 13.11.2016

 

Työtä pelastuaksemme

tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. – Fil. 2:12

Luther tuskaili vuosikausia, miten voisi lepyttää vanhurskaan Jumalan ja olla Hänen edessään kelvollinen. Mitä hän tekikin – ripittäytyi, rukoili, harjoitti katumusta – Jumala tuntui etäiseltä ja uhkaavalta. Joskus talvella 1518/19 hän sitten löysi armollisen Jumalan, joka tekee ihmisestä Jumalalle kelpaavan. Näin reformaation keskeiseksi ajatukseksi tuli, että ihminen ei voi teoillaan päästä pelastukseen.

Kuitenkin Apostolin viesti työn tekemisestä pelastuksen tähden on tärkeä.

Pelastukseen valmistavaa työtä on Jumalaan tutustuminen: Hänen sanansa lukeminen ja kuunteleminen, Hänen kansansa yhteydessä eläminen, Hänen kanssaan keskustelu rukouksessa. Hän nimittäin toimii niissä, jotka Häntä etsivät.

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. – Fil. 2:13

Kun ihminen kohtaa Jumalan – tai oikeastaan Jumala kohtaa ihmisen – ihmisen elämä muuttuu. Elämän arvot voivat muuttua, elämän voi alkaa nähdä uudella tavalla.

Tänäkin kesänä näin monille käy rippikoulun aikana. Moni saa elämäänsä uuden sisällön. Moni alkaa tahtoa toteuttaa sitä, minkä jo ehkä ennenkin on tiennyt hyväksi ja Jumalan mielen mukaiseksi. Pelkkä tieto hyvästähän ei saa ihmistä toimimaan.

Mitä hyvää sitten tekeekin Jumalan koskettama ihminen, siitä kiitos kuuluu viime kädessä Jumalalle. Hänen rakkautensa koskettamana ihminen saattaa tulla jakaneeksi Hänen arvokkaaksi tekeväänsä rakkautta – aivan huomaamattaan, itsekin ihmetellen.

Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. – Fil. 2:14-15

Fransiskus Assisilainen ja Martin Luther. Tultuaan Jumalan voimakkaasti puhuttelemaksi kumpikin hylkäsi isänsä suunnitteleman elämänuran. Kummankaan isä ei pitänyt ratkaisusta jättää yhteiskunnallisesti arvostettu ja taloudellisesti edullinen elämä.

Mutta kumpikin toteutti Jumalan kutsua tehtävässään. Ja kumpikin tuli muuttaneeksi maailmaa kristikuntaa muovanneella toiminnallaan. Heidän perintönsä kautta Jumala yhä koskettaa ihmisiä.

Kun toteutamme Jumalan rakkautta elämässämme, muutamme maailmaan edes muutaman ihmisen osalta, jotka siinä tuntevat Jumalan kosketuksen.

Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, – Fil. 2:15-16

Elämän sana on sanoma Jumalan rakkaudesta, joka ilmestyi Nasaretin Jeesuksessa, toteutui hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan ja joka tekee arvottomasta arvokkaan, kelvottomasta Jumalalle kelpaavan. Elämän sana viestii Jumalan rakastavan meitä, vaikka olemme sellaisia kuin olemme.

Elämän sanan esillä pitäminen ei ole vain sanoja, ei vain puhuttua tai kirjoittettua julistusta.

Jumala kutsuu kansaansa, Kristukseen kastettuja, pitämään elämän sanaa esillä myös teoissa.

Elämän arjessa – työssä, perheessä, harrastuksissa – voimme saada lähimmäisemme tuntemaan, että he ovat arvokkaita, että heistä välitetään. Vaikka me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme.

Päivän sanat Turun Sanomissa 6.-9.6.2016 viikon epistolatekstistä Fil. 2:12-16

Uusvanha soitin, uustuttu soittaja ja uutta ruoka-apua

Konserttien jälkeen kirkosta löytää monenlaisia sinne jääneitä tavaroita. Sauvon kirkosta joulun 2014 alla löytyi flyygeli, joka oli sinne konserttiin tuotu ja jota ei noudettu pois. Uuden vuoden puolella sille löytyi omistajakin, joka mielellään sopivaa korvausta vastaan halusi siirtää soittimen seurakunnan omaisuudeksi. Keskellä Kipaan opettelua ja alijäämäisen – sittemmin pahasti myöhästyneen – tilinpäätöksen työstämistä kirkkoneuvosto ei katsonut olevan mahdollista sijoittaa seurakunnan varoja flyygelin, niin hyvin kuin se soikin. Niinpä perustettiin Sauvon kirkon soitinrahasto, jonka hankintaan Osuuspankista saaman lainan seurakunta takasi. Näin Sauvon kirkon musiikkia rikastuttaa liki satavuotias ja juuri peruskorjattu flyygeli.

Diakonia sai kertomusvuoden alussa toimimaan yhteistyön Sauvon S-marketin kanssa. Joka aamu seurakunta hakee sieltä ylijäämäruokaa, joka kerran viikossa, aamiaiskahvilan yhteydessä, jaetaan ruoka-avustusta tarvitseville. Asiaan sitoutuneiden vapaaehtoisten työpanos on korvaamaton – niin ruoan noutajina viranhaltijan vapaa- ja lomapäivinä kuin avustusten jakajina. Kiitokset heille!

Varhaisnuorille ja lapsille seurakunnan toiminta laajentui junnunuokkarin ja pyhäkoulujen vakiintumisen myötä. Lähetyksen suuri tempaus oli mongolialaisen jurtan saaminen lokakuun alussa viikoksi Sauvon seurakuntataloon. Sen avulla Kylväjä esitteli työtään Mongoliassa.

Hautausmailla kokeiltiin adventin ja joulun aikana hautakynttilöiden kuorien keräystä kierrätystä varten. Sauvon hautausmaan rakennussuojeltu ulkokäymälä paloi kesällä korjauskelvottomaksi. Karunan seurakuntakoti liitettiin keväällä Karunan vesiosuuskunnan putkiin, ja liitosvalmius on olemassa myös Karunan kirkolla.

Seurakunnan pitkäaikainen lähetyssihteeri Elli Nurmi, Lähetys-Elli, kuoli pääsiäisviikolla, ja seurakunta järjesti omaisten luvalla hänen hautajaisensa. Hautausmessu oli Sauvon kirkossa ja muistotilaisuus Sauvon seurakuntatalossa.

Pitkällä työvapaalla ollut kiinteistönhoitaja-suntio Susanna Wasström palasi töihin kesäkuussa. Syksyllä kanttori Minna Higgins ilmoitti, ettei palaa virkavapaalta, vaan sanoutuu irti virastaan. Marraskuussa kirkkoneuvosto valitsi virkaa hoitaneen Eeva Moilasen virkaan siten, että hänen ensimmäinen tehtävänsä vakinaisessa virassa oli itsenäisyyspäivän ja samalla II adventin messu. Seurakunta on myös työllistänyt useita kuntouttavassa työtoiminnassa olevia.

Sauvo-Karunan seurakunnan toimintakertomuksen 2015 esipuhe

Raikasta tuulta päätöksentekoon

Seurakunta on olemisyhteisö, jonka toiminta tarvitsee lukuisia tukitoimia. Päätöksenteko ja hallinto eivät ole siis seurakunnassa olemassa itsensä vuoksi, vaan niiden tehtävänä on mahdollistaa varsinainen toiminta. Siksi erityisesti niiden on oltava (kustannus)tehokkaita, vain siten mahdollisimman paljon voimavaroja on suunnattavissa työhön seurakuntalaisten kanssa.

Päätöksenteossa keskeinen asema on seurakuntalaisten suoraan (kirkkovaltuusto) tai välillisesti (kirkkoneuvosto, johtokunnat, alueneuvostot) valitsemilla luottamushenkilöillä. Toiminnan sujuvuudelle on tärkeää, että päätösvaltaa ei pidetä yhtään sen ylempänä kuin toiminnan kannalta ja säädösten puitteissa on tarpeen. Toimivaltaa on siis uskallettava delegoida tehtävien kannalta mielekkäälle tasolle.

Suuri osa e.m. luottamuselinten työstä kohdistuu vuosittaiseen rutiiniin. Etenkin välillisesti valitut elimet voivat olla lisäksi suureksi hyödyksi toiminnalle kehittämällä keskusteluissa ideanpoikasia ja tarkempaa hahmottumista kaipaavia ajatuksia toiminnasta. Vielä kirkkoneuvostonkin tasolla päätetään asioista, joista on parempi muodostaa päätös keskustelun perusteella kuin äänestämällä valmiista päätösesityksestä.

Seurakunnan suuret linjat vuosikymmeneksi tai pidemmällekin ajalle määritellään strategiassa. Rovaniemen seurakunnalla ei ole nyt voimassa olevaa strategiaa. Kirkkoherrana aloittaisin jo ensi syksynä seurakunnan stretegian laatimisen – alhaalta päin. Jo toimivilta ryhmiltä, henkilökunnalta ja luottamushenkilöiltä kerättäisiin ajatuksia tarpeista, toiveista ja mahdollisuuksista ensi syksyn ja talven aikana. Kertynyt aineisto olisi sitten reformaation merkkivuoden 2017 keväällä johtokuntien ja kirkkoneuvoston käsittelyssä, ja ensi vuoden alkusyksystä kirkkovaltuusto vahvistaisi strategian. Näen tällaisen prosessin sitouttavan luottamushenkilöt ja henkilöstön strategiaan.

Hallinnon ja päätöksenteon tehostamiseen kuuluisi johdollani luonnollisesti myös asiakirjojen sähköinen jakelu ainakin välillisesti valituille luottamuselimille. Näin säästettäisiin työpanosta, aikaa ja luonnonvaroja sekä pystyttäisiin suuntaamaan työpanosta enemmän sisällön tuottamiseen, mikä puolestaan parantaisi valmistelun laatua.

Teologian tohtori Kalle Elonheimo

Raikasta tuulta työyhteisöön

Vaalinäytteiden kirkkokahvien yleisökysymyksissä on nostettu esille seurakunnan henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat, joihin liittyy myös johtaminen – erityisesti henkilöstön.

Olen hakenut rauhallisin mielin suuren seurakunnan johtajan virkaa. Minulla on siihen riittävästi elämänkokemusta, työkokemusta ja kirkon johtamiskoulutusta. Jatkuvasti päivitän osaamistani – viimeksi alkukuusta hiippakunnallisessa johtamisen koulutuspäivässä. Luotan myös Oulun tuomiokapitulin arvioon siitä, että juuri minulla on parhaat edellytykset hoitaa Rovaniemen seurakunnan kirkkoherran virkaa. ­

Valintani jälkeen Rovaniemen seurakunnassa alkaisi ensi syksynä strategiatyön rinnalla työhyvinvoinnin parantaminen. Jokaisen tehtävät, työn kuormittavuus ja henkilökohtaiset edellytykset selvitettäisiin. Näin tehtävät ja niiden jakautuminen päivitettäisiin oikeudenmukaisesti vastaamaan seurakunnan todellisia tarpeita. Luonnollisesti haluaisin myös selvityksen työtiloista, sillä valitettavan moni työkyvyttömyys maassamme johtuu sairaista tiloista.

Tavoitteenani on kehittää Rovaniemeä seurakuntana, johon mielellään tullaan töihin, jossa jaksetaan työskennellä ja jossa voi kehittyä ammatillisesti. Haluan henkilöstön kehittävän itseään ammatillisesti, jotta kenenkään ei tarvitse työskennellä koko ajan osaamisensa äärirajoilla. Innostan ja kannustan opiskeluun ja pätevöitymiseen – jo sitäkin varten, että runsaan vuosikymmenen päästä joku seurakunnan nuoremmista papeista voisi edes saada vaalisijan seuraajakseni.

Työhyvinvointi kytkeytyy johtamiseen. Rovaniemen seurakunta on niin suuri, että tarvitaan useampi johtamisen taso. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa, mutta hän ei voi olla kovin runsaan joukon lähiesimies. Vastaavasti seurakunnan jokaisen työntekijän tulee tuntea oma lähiesimiehensä ja tuntea häneen luottamusta. Kirkkoherrana haluan huolehtia, että johtamisen joka tasolla toteutuvat hyvän johtamisen viisi E:tä – empatiakyky, ennustettavuus, elastisuus, energisyys ja eettisyys.

Teologian tohtori Kalle Elonheimo

”jotta eläisitte Jumalan tahdon mukaisesti”

Apostoli Pietari asettaa kirjeessään Kristuksen inhimillisen kärsimyksen meille, Kristuksen seuraajille, esikuvaksi Jumalan tahdon noudattamisesta: ”Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.” (1.Pt 4:1)

Aloitimme tänään paastonajan. Runsaan kuuden viikon päästä elämme uudestaan Herramme inhimillisen kärsimyksen päiviä. Hänet vangittiin, häntä kidutettiin, hänet teloitettiin julmalla ja häpeällisellä tavalla. Kuten julkisen toimintansa alussa, ei hän noina viimeisinä päivinäkään pyytänyt avukseen taivaallisia sotajoukkoja, vaan hän alistui kipuun, tuskaan, häpeään, rangaistukseen ja kuolemaan. Hän alistui häpeään, jotta me, ihmiset, tuntisimme, että Jumala hyväksyy meidät. Hän alistui rangaistukseen, jotta me olisimme rangaistuksesta vapaat. Hän alistui kuolemaan, jotta meillä olisi elämä. Hän kärsi ruumiissaan, jotta hän tulisi täyttäneeksi Jumalan tahdon.

Jumalan tahdon mukaisesti eläminen voi edellyttää meiltäkin kärsimystä – luopumista, kieltäytymistä. Mutta mikä on Jumalan tahto? Miten sitä voisi toteuttaa elämän arjessa?

Jumalan tahto, siinä määrin kuin Hän edellyttää meidän ihmisten sitä tuntevan, on kaikkein suppeimmin sanoin ja kattavimmin ajatuksin ilmaistu rakkauden kaksoiskäskyssä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on Lain kaksi taulua. Siinä on koko elämä. Siinä on koko paasto.

Elämme Jumalan tahdon mukaan, kun meillä on tasapainossa ja painavana elämässämme Hänen rakastamisensa ja lähimmäistemme rakastaminen. Silloinhan yhtäältä säännöllisesti ja taajaan etsimme yhteyttä Häneen – rukouksessa, Hänen sanansa lukemisessa ja kuulemisessa, Hänen kansansa kokoontumisessa, Hänen ateriallaan. Toisaalta etsimme taajaan ja säännöllisesti, miten voimme lähimmäisiämme, lähellä ja kaukana, läheltä ja kaukaa, rakastaa. Miten saisimme heidät tuntemaan, että he ovat arvokkaita ja arvostettuja juuri nyt, juuri täällä.

Viime paastonajan jälkeen  maamme on muuttunut monella tavalla. Ei pelkästään siten, että juhannusta ja tuhkakeskiviikkoa vietetään lähes samassa lämpötilassa. Esivaltamme on saanut, kansamme tahdosta, uuden muodon. Maahamme on tullut pienessä ajassa paljon ihmisiä, joita emme osanneet odottaa etsimään turvaa ja elämän uudelleen aloittamisen mahdollisuutta juuri meidän keskuudestamme. Täällä Sauvossa ja Peimarin alueella heitä ei juuri ole, mutta voisi olla. Täällä olisi mahdollisuuksia antaa joillekuille heistä tilaisuus päästä kiinni työhön ja elämään, tuleehan tänne satoja kausityöläisiä joka kesä maatalouteen. Jospa tänä vuonna uusia työntekijöitä haettaisiinkin maahamme jo saapuneiden joukosta.  Se olisi yksi tapa elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Tänä paastonaikana kehotan meitä kaikkia tarkkaamaan, miten elämme, miten juuri itse elät, Jumalan tahdon mukaisesti – Häntä ja lähimmäisiämme rakastaen.

Paastokehotus Sauvon kirkossa tuhkakeskiviikkona 10.2.2016