Todistajien pilvi

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.  (Hepr. 12:1-2)

Sauvon kirkossa seurakunnan ympäröi todistajien pilvi. Alttarin oikealta puolelta alkaa ja vasemmalle puolelle päättyy kuvasarja, jonka jokaisessa kuvassa on kaksi henkilöä: apostoli ja joku Vanhan testamentin henkilöistä. Jokaisen henkilön suusta lähtee nauha, jossa on kirjoitusta – ei siis puhekupla vaan puhenauha.

Kyseessä on keskiaikainen ns. credoryhmä eli uskontunnustusryhmä. Se liittyy kertomukseen apostolisen uskontunnustuksen synnystä. Kun apostolit olivat helluntaina saaneet Pyhän Hengen, kukin heistä lausui yhden lauseen, joista muodostui sitten uskontunnustus.

Pietari lausui ensimmäisenä: ”Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan,” Andreas jatkoi: ”ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan Poikaansa, meidän Herraamme,” ja lopulta arvalla apostoliksi valittu Mattias: ”iankaikkisen elämän.” Apostolien vierässä olevien Vanhan testamentin henkilöiden puhenauhoissa on heidän kirjoituksistaan lause, joka liittyy apostolin lauseeseen.

Apostoliseen uskontunnustukseen on kiteytetty kristillisen uskon sisältö. Sen sanoin ja ajatuksin seurakunta tunnustaa uskonsa kasteen ja konfirmaation yhteydessä, samoin useimmiten jumalanpalveluksissa. Siihen viitaten kofirmoitavilta kysytään: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?

Apostolit todistavat Jumalan teoista, joilla Nasaretissa ihmiseksi syntynyt Jumala, Jeesus Kristus, pelasti ihmiset synnin ja kuoleman vallasta. Hänestä osallisena ja häneen turvautuvana kristitty voi turvallisesti elää elämää, panna pois kaiken mikä painaa sekä kilvoitella syntiä vastaan ja rakkauden puolesta.

  • Päivän sanani Salon Seudun Sanomissa 10.6.2018
Mainokset

Reformaation merkkivuosi Sauvossa ja Karunassa

Reformaation merkkivuotta oli Sauvo-Karunan seurakunnassa vietetty jo marraskuusta 2015 lähtien. Varsinaisena merkkivuonna se huomioitiin kirkkoherran Matka reformaatioon -luennoilla ja musiikkitilaisuuksilla. Syksyllä huomio käännettiin kohti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa: Suomalainen messu, kukkien lasku sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille sekä sitä seurannut Sauvon kunnan kirkossa järjestämä kahvitus muodostivat itsenäisyyspäivän vieton Sauvossa.

Vuonna 2014 tapahtuneen verotulojen suuruusluokan laskun pitkäaikais­vaikutus oli kertomusvuoden alkaessa niin voimakas, että erityisen piispantarkastuksen perusteella seurakunnan oli kesäkuun loppuun mennessä päätettävä, jatkaako se itsenäisenä talousyksikkönä huomattavasti supistetulla henkilökunnalla vai pyrkiikö se seurakuntatoiminnan jatkumiseen osana suurempaa seurakuntataloutta. Kirkkovaltuusto päätti toiminnan jatkumisen olevan talouden itsenäisyyttä tärkeämpää. Ensisijaiseksi ratkaisuksi esitettiin Paimion ja Liedon seurakuntien kanssa muodostettavaa seurakuntayhtymää, mutta kun nämä eivät olleet siitä kiinnostuneita, elokuussa aloitettiin Paimion seurakunnan kanssa 1.1.2019 toteutuvaksi tarkoitetun yhdistymisen prosessi.

Jo kertomusvuoden alkuun seurakunta oli päättänyt henkilöstön vähentämisestä siten, että kirkonpalvelu- ja kiinteistöhenkilöstöä on vain seurakuntamestari. Hänen vapaaviikonvaihteiden sijaisuudet hoidettiin pääosin vapaaehtoisten kirkkoneuvoston jäsenten voimin. Useimmiten tämä sujuikin, mutta yhtenä kevätsunnuntaina kirkko oli avaamatta vielä klo 10 kirkkoherran ja kanttorin sijaisten sekä seurakuntalaisten odotellessa ulkopuolella.

Keväällä kirkkoneuvosto pohti mahdollisuuksia saada lisäsäästöjä henkilöstökuluista. Paimion seurakunnan kanssa solmittiin sopimus, että se hoitaa henkilöstö- ja taloushallinnon vuonna 2018. Näin talouspäällikön virka kävi tarpeettomaksi, ja kirkkovaltuusto päätti lakkauttaa sen.

Viran lakkauttamisen vuoksi talouspäällikkö irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä vuoden lopusta lukien. Vuoden alussa Tuula Kankaanranta aloitti seurakuntamestarina. FM Ossi Tammisto työskenteli seurakunnassa lähes puolen vuoden ajan kirkonkirjojen ja perhelehtien digitoinnin tarkistustyössä.

Vuoden 2017 tilinpäätös on ensimmäistä kertaa kuluvalla vuosikymmellä ylijäämäinen. Huomattava ylijäämä perustuu kuitenkin kolmeen satunnaiseriksi katsottaviin: puunmyyntituloihin, joita voi saada tässä määrin vain kerran vuosikymmenessä, sekä Kirkkohallituksen seurakuntien yhdistämiseen myöntämään toiminta-avustukseen ja saaritontin myyntiin, jotka ovat ainutkertaisia tuottoja.

Sauvo-Karunan seurakunnna vuoden 2017 toimintakertomuksen esipuhe

Vapauden ristiä kohti

20180122_142802Vapaudenenristi miekkoineen kehyksen kummassakin alakulmassa. Kuvassa kaksi tummatukkaista nuorta miestä. Siinä sukuni kuva sadan vuoden takaisesta sodasta, suvussamme ilmiselvästi vapaussodasta. Kuvan nuoret miehet, isosetäni Uuno ja Yrjö, kaatuivat 27- ja 19-vuotiana. Kuvan muistan lapsuuteni ja nuoruuteni mummilasta. Nyt se on vanhimman setäni, kummisetäni seinällä. Viime kuussa otimme sen seinältä lähemmin katsottavaksi ja näimme kehyksen takana heidän kuolinilmoituksensa, kuolinpäivinä 18. maaliskuuta ja 29. huhtikuuta 1918.

Tänä keväänä palataan varmasti moneen kertaan sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Runsaan kolmen sotakuukauden aikana ehti tapahtua paljon. Paljossa tekijät toimivat senhetkisen parhaan harkintansa mukaan. Paljossa valitettavasti noina kuukausina ja niitä seuraavina pimeyden vallat saivat yliotteen, ja parhaan harkinnan sijasta toimintaa johti kosto, suuntaan tai toiseen. Tapahtumien kulun, syiden ja seurausten pohdinnalla on oma arvonsa, muisteluilla on oma arvonsa, mutta emme saa jäädä siihen. Meidän on katsottava ja kuljettava eteenpäin.

Isosedistäni vanhe20180122_142610mman kuolinilmoituksessa hänen läheisensä – vanhemmat, sisarukset ja morsian – katsovat eteenpäin todetessaan hänen lepäävän odottamassa ylösnousemuksen aamua. Kuolinilmoitus päättyy lainaukseen Raamatusta: Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

Olemme aloittamassa paastonaikaa, olemme lähdössä kulkemaan kohti Golgataa. Sinne pystytettiin kaksi vuosituhatta sitten risti, josta tuli meille vapauden risti. Vapauteenhan Kristus meidät vapautti ristinkuolemallaan. Vapauteen pimeyden valloista, vapauteen synnin syyllisyydestä ja rangaistuksesta. Vapauteen rakastaa lähimmäisiämme Jumalan arvokkaaksi tekevällä rakkaudella, jolla hän meitä rakasti. Ja rakastaa.

Kristuksen ristin, vapauden ristin sanomana on myös sovinto ja sen mahdollistama uusi alku. Sovinto Jumalan kanssa ja samalla sovinto lähimmäisten kanssa sekä siitä nouseva mahdollisuus aloittaa uudestaan, paremmalta pohjalta, Jumalan rakkauden pohjalta.

Toivon tämän vuoden paastonajan olevan meille aikaa, jolloin sydämessämme kuljemme kohti Kristuksen ristiä, vapauden ristiä, ja tarkkaamme, missä me voimme rakentaa sovintoa, missä me voimme rakastaa lähimmäisimämme Jumalan arvokkaaksi tekevällä rakkaudella, missä me voimme avata Jumalan rakkauden salaisuutta yhä uusille ihmisille. Siis: missä minä voin.

Kun kuljemme kohti vapauden ristiä, Kristuksen ristiä, kuljemme samalla jo kohti ylösnousemusta.

Siunasta paastonaikaan!

Jumala syntyi ihmiseksi

Tänä yönä muistamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää.

Kuulimme juuri evankelista Luukkaan kertomuksen hänen syntymästään. Profetiat täyttyivät, neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kuulimme paimenista, enkeleistä ja lapsesta seimessä. Evankelista Matteuksen kertomus täydentää vielä tietäjillä – jotka kirkossamme ovat vielä matkan päässä Betlehemin tallista. Heidän juhlansahan on vasta kahden viikon päästä, loppiaisena.

Sana tuli lihaksi, Jumala syntyi ihmiseksi. Siten evankelista Johannes tiivistää joulun ilosanoman. Sana tuli lihaksi, täynnä armoa ja totuutta.

[Jeesus-lapsen asettaminen seimeen virren aikana]

Virsi 19:1-2 1. Syntyi tänne Jumala neitsehestä puhtaasta. Sana tuli lihaksi, rikas tuli köyhäksi. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

2. Paimenet nyt valvovat, enkeliltä kuulevat: Syntynyt on lapsoen, Vapahtaja ihmisten. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

”armahtamaan luotujaan.” Siten lauloimme äsken. Joulun ilosanoma alkaa kuitenkin, Johanneksen mukaan, jo ennen luomista. Iankaikkinen Sana tuli lihaksi. Hän toimi Isän kanssa jo luomisessa. Mitään ei ole tehty ilman häntä. Ja Jumala, luojamme, ei ole kaukana meistä. Hän haluaa olla lähellä luotujaan, vaikka nämä ovat – me olemme – lankeemuksen ja synnin turmelemia. Iankaikkinen Sana halusi olla lähellä ihmisiä, vaikka nämä olivat langenneet eivätkä siksi tunnistaneet häntä. Tai sanottakoon aivan tähän hetkeen: Iankaikkinen Sana haluaa olla lähellä ihmisiä, jotka lankeemuksen turmelemin kyvyin eivät pysty häntä tunnistamaan. Lähellä meitä, jotka emme pysty häntä tunnistamaan omin avuin!

Tarvitsemme hänen armonsa nähdäksemme hänet, Maailman Valon. Ilman häntä kuulumme niihin, jotka yhä vaeltavat hämärässä, jotka eivät ymmärrä häntä, Jumalaa. Hän on valo, jota emme pysty näkemään silmillämme, mutta jonka voimme nähdä hänen armostaan sydämellämme.

Virsi 19:3. Halvan tallin hämärään lähtevät he etsimään. Siellä nukkuu seimessä maan ja taivaan tekijä. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

Kuka ikinä ottaa vastaan hänet, Iankaikkisen Sanan, saa oikeuden olla Jumalan lapsi. Ja kuka ikinä ottaa vastaan hänen, saa Jumalan Isäkseen. Tänä yönä juhlimme Jumalan Pojan syntymistä, mutta juhlimme samalla kaikkien Jumalan lasten syntymää. Juhlimme taivaan saapumista elämäämme.

Taivas, toinen todellisuus, armon ja kunnian täyttämä. Kovin toisenlainen kuin synnin turmelema maailmamme. Ja kuitenkin iankaikkinen Sana halusi tulla tänne.

Ei hänen olisi tarvinnut. Hän olisi voinut pysyä toisessa todellisuudessa, taivaassa iankaikkisesti. Hän olisi voinut välttää ihmisen tuskat ja murheet. Hän olisi voinut välttää ristillä kärsimisen. Hän olisi voinut elää todellisuudessa, jossa ei ole ajan eikä paikan rajoituksia.

Mutta hän valitsi tulla ihmiseksi. Hän valitsi saapua tähän maailmaan ja tähän todellisuuteen, jonka rajoissa me elämme.

Miksi? Koska hän halusi tuoda iankaikkisen valon ihmisille, jotka elävät kuoleman ja pelon varjoissa. Hän toivoi, että me eläisimme armon ja kunnian täyttämää elämää, taivaallista elämää. Hän tahtoo saada valtakuntaansa uusia kansalaisia kaikkien kansojen keskuudesta. Hän rakasti ja hän rakastaa luomakuntaansa, luomiaan ihmisiä.

Tai kuten seuraavan virrensäkeistön jälkeen suuressa uskontunnustuksessa toteamme:

”Meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi”

Virsi 19:5. Yli ymmärryksemme todella käy armo se, jonka Herra tarjoaa, langenneille lahjoittaa. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

[Nikean uskontunnustus]

  • saarna p. Klemensin kirkossa Sauvossa jouluyön messussa 2017

Ekumeeninen kysymys arkkipiispaehdokkaille

Olisitko arkkipiispana viemässä kirkkoamme Leuenbergin konkordian pohjalta syntyneeseen Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöön täysjäseneksi ja siten avaamassa ekumeenista yhteyttämme muihin reformaation perillisiin?

Yllä olevan kysymyksen lähetin joulukuun puolivälissä kaikille viidelle arkkipiispaehdokkaalle. Pyysin heiltä kirjalliset, perustellut vastaukset vielä vanhan vuoden puolella, tässä julkaistavaksi ja kommentoitavakseni. Vain yhdeltä heistä sain.

Uudistin kysymyksen Salossa 11.1. järjestetyssä paneelissa. Ensimmäisenä vastausvuoroon pääsi Björn Vikström, ainoa minulle kirjallisesti vastannut. Muut sitten peesasivatkin häntä.

Kaikkien vastaukset kertoivat, että he eivät ole juuri lainkaan selvillä Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöstä ja etteivät he osaa ajatella siihen liittymistä kirkkomme mahdollisuutena ja uutena ekumeenisena avautumisena. Vastauksista kuului pelko, että siihen liittyminen jotenkin pilaisi olemassa olevia yhteyksiä.

Lukijani tietävätkin, että tämä on minulle kohtalaisen tärkeä seikka ääneni antamista pohtiessani. En tietenkään iloinnut ehdokkaiden pidättyvyydestä. Enkä vastauksista saanut ehdokkaita toisistaan erottavaa kriteeriä. Joten muiden asioiden pohdinnalla olen päättänyt – äänestän Björn Vikströmiä.

 

Kasteesta konfirmaatioon

Tämän artikkelin kappaleet ovat Turun Sanomissa 12.-18.6.2017 ilmestyneitä Päivän sanoja, jotka kertovat Sauvo-Karunan seurakunnan vuoden 2017 rippikoulusta.

Ma 12.6.17

”… kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat Luojalta peräisin. Lunastaja on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Pyhittäjä avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – myös Jumalamme olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

 

Ti 13.6.17

”… ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20)

Tänä aamuna 20 nuorta kokoontuu Sauvon seurakuntatalolle. Lähdemme rippikoululeirille. Suurin osa rippikoulusta on tosin jo takana – jumalanpalveluksia, nuorteniltoja, Yhteisvastuukeräys sekä melkoinen määrä oppitunteja, niin syksyn aloitusleirillä kuin rippikoulupyhinä.

Rippikoulu on kasteopetusta. Kristityn on tunnettava kristillisen uskon perusasiat. Tunnettava, ei vain tiedettävä oppilauseina tai ulkoläksyinä. Leirillä opettelemme, miten osaisimme mitä erilaisimmissa elämäntilanteissamme noudattaa sitä, mitä Kristus tahtoo.

Opettelu on kylläkin elinikäistä: jokaisen kristityn on joka päivä tarkattava, mitä Kristus tässä ja nyt tahtoo häneltä. Minulta.

 

Ke 14.6.17

”oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” (Aamos 5:24)

Rippikoululeirimme rakentuu teemapäiville. Eilen, tulopäivänä oli maailmapäivä.

Kahden pelin avulla tarkastelimme, millainen tämä todellinen maailma on – ja totesimme sen aika epäreiluksi. Voimavarat eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Ihmisen tausta voi vaikuttaa hänen elämässä menestymiseen enemmän kuin henkilökohtaiset kyvyt. Elämä on epäreilua.

Mutta emme jääneet epäreiluuteen, vaan mietimme myös, miten jokainen voi tehdä maailmasta reilumman. Edes pieneltä osin, vaikkapa kulutusratkaisuillaan.

Näimme myös, että Jumalan kansalla, kristityillä on profeetallinen tehtävä huolehtia siitä, että oikeudenmukaisuus yhä väkevämmin toteutuu tässä maailmassa. Sekin on Jumalan tahtoa.

 

To 15.6.17

”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden…” (Nikean uskontunnustus)

Leirialueen korkeimmalle kalliolle kannettiin raakalaudoista tehty risti. Kalliolla odotti vasara ja nauloja. Jokainen löi ristiin yhden naulan muistuttamaan siitä, että Kristus naulittiin ristiin ja kuoli juuri hänen rikkomustensa tähden – ja juuri hänen pelastuksensa tähden. Ristin nauloineen tuomme sunnuntaiksi konfirmaatioon.

Päivämme jatkui pääsiäisaamun viestillä: ”Kristus nousi kuolleista!” Laulujen ja Raamatun tekstien avulla tunnustelimme, mitä viesti ylösnousemuksesta meille merkitsee. Voisiko se olla elämän voimana? Pelkojen karkottajana? Kantaisiko se yli tämän todellisuuden rajojen?

Hän, Kristus, on elämän voima, karkottaa pelot ja kantaa aina iankaikkisuuteen asti.

 

Pe 16.6.

””Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.” (1. Moos. 2:18)

Rippikoulussa on tarkoitus oppia elämää varten. Niinpä yhden leiripäivän olemme rakentaneet ihmispäiväksi.

Eilisaamupäivän ihmissuhderasteilla rippikoululaiset miettivät pareittain monia seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Iltapäivän herkässä hetkessä äänen saivat runoilijat ja kirjailijat kolmelta vuosituhannelta Raamatusta nykyhetkeen. Äänet olivat ristiriitaisia. Palavaa molemminpuolista kaipuuta, ihmismielen muuttuvaisuutta ja epäluotettavuutta, täyttymätöntä kaipausta ja yksipuolista rakkautta. Kaikki kertoivat elämän todellisuudesta.

Niinpä viimeisen leiripäivän päätteeksi vietettiin juhla, jossa jokaisella oli merkityksellinen rooli. Kenenkään ei tarvinnut olla yksinään.

 

La 17.6.17

”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)

Rippikoulun jännittävin hetki on monelle lopputehtävä. Jo vuosien ajan olen pitänyt sen samana: rippikoululaisen tulee kirjoittaa kuvitteelliselle kaverille, kristinuskoa tuntemattomalle, mistä kristinuskossa on kyse.

Tuona kirjekaverina pyydän useimmilta vielä selvennystä, joiltakin moneen kertaan., kunnes saan oikean vastauksen. Pitkä vastauskaan ei välttämättä tule kerralla hyväksytyksi, vaikka siinä olisi paljon tietoa. Sillä niin tärkeätä kuin tieto onkin, iankaikkinen pelastus ei ole siinä.

Pelastus on Kristuksessa. Hänen kauttaan ja vain hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen ja vain hänessä meillä on iankaikkinen elämä. Siitä kristinuskossa on kyse.

 

 

Su 18.6.17

”ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ” (2. Kor. 8:5)

Konfirmaatio on kahdenlainen vahvistamisen hetki. Konfirmoitava vahvistaa sitoutuvansa kristilliseen uskoon ja seurakunta vahvistaa häntä esirukouksellaan.

Tänään Sauvon kirkossa ja kymmenissä muissa kirkoissa kysytään uskontunnustuksen jälkeen nuorilta: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?”

Meidän jo konfirmoitujen on hyvä muistaa vastanneemme kysymykseen myönteisesti. Jumalan armon avulla tahdomme elää ja antaa Hänen armonsa koskettaa yhä uusia ihmisiä.

Samalla meidän on hyvä rukoilla, että tänään kysymykseen myönteisesti vastaavat tekisivät sen sydämestään, Pyhän Hengen voimassa.

Luotu, lunastettu ja pyhitetty

”… Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen …” (Matt. 28:19)

Kristinusko on levinnein monoteistinen, yksijumalainen uskonto. Sen yksijumalaisuutta kuitenkin epäillään, erityisesti kahden muun Lähi-Idässä syntyneen yksijumalaisen uskonnon, juutalaisuuden ja islamin, suunnalta. Niille loukkauksena on kristinuskon tapa puhua Jumalasta kolmena persoonana, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kolme ei voi olla yksi, yksi ei voi olla kolme. Vai voiko?

Kristinuskon ytimeen kuuluu asioita, jotka tuntuvat sotivan ihmisjärkeä vastaan. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on yksi niistä. Tosin sitä on pystytty myös kuvaamaan. Pyhä Patrik selitti sitä irlantilaisille 1600 vuotta sitten käyttäen apunaan kolmiapilaa. Hän kyseli, oliko se yksi vai kolme, ja vastaajat eivät voineet olla toteamatta, että se on sekä yksi että kolme – yksi kasvi, mutta kolme lehteä. Myös kolmiota käytetään kolmiyhteyden kuvana, sillä siinä kolme sivua ja kolme kulmaa muodostavat yhden kokonaisuuden.

Jumala lähestyy meitä siis kolmena persoonana, henkilöitymänä. Hän on Luojamme, jolta ja josta kaikki elämä ja kaikki hyvä ovat peräisin. Hän on Lunastajamme, joka on murskannut synnin vallan, tuonut ilmi arvokkaaksi tekevän rakkauden ja avannut iankaikkisen elämän. Hän on Pyhittäjämme, joka avaa meidät ymmärtämään sen, mitä ei ole mahdollista ymmärtää – Jumalan olemuksen yhtenä kolmessa henkilöitymässä, itsensä antavan ja uhraavan rakkauden, heikkoudessa piilevän voiman; mitä kaikkea järjellä käsittämätöntä kristinuskon ytimeen kuuluukin.

Kristillinen kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Siinä ihminen liitetään kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteen Jumalaan, joka on hänet luonut, lunastanut ja pyhittänyt. Siinä ihmiselle alkaa uusi elämä, iankaikkinen elämä.

Niin on jo tapahtunut meille, kun meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Se olkoon meille voimana jo tässä elämässä!

  • Päivän sana Salon Seudun Sanomissa 11.6.2017

Oksien siunaaminen palmusunnuntaina

Vuosia sitten olin Espanjassa pyhiinvaelluksella palmusunnuntain alta pääsiäisviikolle. Palmusunnuntaina menin kyläkirkkoon osallistuakseni messuun, mutta siellä ei ollut juuri ketään. Jonkin ajan kuluttua kirkkokansa saapui oliivinoksat käsissään. Oivalsin väen vaeltaneen kylän torilta.palmusunnuntai_2013

Seuraavana keväänä olin kansainvälisen seurakunnan pappina Turussa. Edellisen palmusunnuntain muisto mielessäni suunnittelin vastaavaa sen messuun. Aivan torilta emme aloittaneen vaan Mikael Agricolan patsaan luota, siis kirkon ulkopuolelta kuitenkin.

Sitten olikin vuorossa nykyinen seurakuntani. Aivan ensimmäiseen palmusunnuntaihin en (palmun)oksien siunaamista tosin saanut, koska silloin oli virkaanasettamiseni, mutta toiseen sitten jo. Kun palmuusunnuntain messu joinakin vuosina osui Karunaan, kokoontuminen oli vanhalla hautausmaalla. Sauvossa olemme kokoontuneet – ja parin viikon päästä jälleen kokoonnumme – kirkkomaan pääportin ulkopuolella. Sieltä alkaa palmunoksien – okei, pajunoksien – jakamisen jälkeen messumme seuraavan kaavan mukaan:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

L: Herra olkoon teidän kanssanne.

S: Niin myös sinun henkesi kanssa.

Alkurukous

L: Rukoilkaamme.

Herra, pelastuksemme Jumala, auta meitä armossasi iloiten mietiskelemään suuren­moisia pelastustekojasi: iankaikkisen Poikasi ihmiseksi tulemista, hänen kuolemaansa, jolla avasit meille pääsyn luoksesi, ja hänen kuolleista nousemistaan, jolla avasit meille ikuisen elämän. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

S: Aamen

Pyhään kaupunkiin ratsastamisen evankeliumi (Joh. 12: 12–24)

L: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.

S: Se on oikein ja arvollista.

Ylistysrukous

L: Me ylistämme ja kiitämme Sinua, Jumala, suurista rakkauden teoista, joilla vapahdit meidät Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tänä päivänä hän saapui kunniasaatossa Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, ja hänen julistettiin olevan Daavidin Poika ja kuningasten kuningas. Pyydämme sinua siunaamaan nämä oksat ja niiden kantajat, suomaan, että me aina tervehtisimme häntä Herranamme ja Kuninkaanamme, ja että seuraisimme häntä täydellisen luottavaisina kuoleman ja ylös­nouse­muksen kautta sinun valtakuntaasi. Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kris­tuksen kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti.

S: Aamen

L: Lähtekäämme rauhassa

S: Herran nimessä

– virsi 15 (Tiellä ken vaeltaa) ja prosessio kirkkoon

– kirkkoon asettautumisen jälkeen:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

Rukous

L: Rukoilkaamme.

Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä lähetit Poikasi, Pelastajamme Jeesuksen Kris­tuksen ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristin­kuoleman; suo, että me seuraamme hänen kärsivällisyytensä ja nöyryytensä esimerkkiä ja että olemme osalliset hänen kuolleista nousemisestaan.

S: Aamen

Synnintunnustuksesta lähtien messu jatkuu tavanomaisen kärsimysajan messun tapaan. Tai ei aivan: saarnan sijasta luemme vuorolukuna jonkin passion. Senkin ajatuksen nappasin pyhiinvaellukseni palmusunnuntaimessusta.

Yllä olevaa kaavaa saa käyttää, mutta jos joku haaveilee sen julkaisemisesta printtimediassa tai jotenkin muutoin maksullisessa mediassa, ryhdymme neuvottelemaan hinnasta… Eli katson minulla olevan siihen tekijänoikeudet. Verkkoon lainatessa tulee tietenkin ilmoittaa lähde, kuten hyviin tapoihin kuuluu. (Jos oikein hyviä tapoja noudattaisin, kaivaisin tähän ne englanninkieliset opukset, joista olen aineistoa suomentanut. Se kuitenkin jää tältä erää.)

Virsikirjan lisävihko

Virsikirjan lisävihko otettiin tänään, I adventtina, käyttöön kirkossamme. Sen kokoaminen alkoi 2010 tehdystä kirkolliskokousaloitteesta. Kuitenkin jo kolme vuotta aiemmin, kesällä 2007 Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto laittoi asian vireille. Olin silloin naapuriseurakunnan kollegani Juho Kopperoisen  innostamana tehnyt hiippakuntavaltuustolle seuraavan aloitteen:

Kun kirkkomme edellinen, vuoden1938 kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja tuli kahden vuosikymmenen ikään, päätti vuoden 1958 kirkolliskokous asettaa toimikunnan valmistelemaan virsikirjan lisävihkoa. Vuoden1963 kirkolliskokous hyväksyi lisävihon.

Kirkkomme nykyinen virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1986 ja otettiin käyttöön I adventtina 1987. Myös nyt on kahden vuosikymmenen aikana syntynyt ja käyttöön jäänyt, niin herätysliikkeiden laulukirjojen uudistetuissa laitoksissa kuin nuorten ja lasten hengellisten laulujen kokoelmissa, runsaasti hyvää hengellistä musiikkia, jota seurakunnat mielellään laulaisivat jumalanpalveluksissakin. Jotta lauluja voitaisiin käyttää vakituisesti pääjumalanpalveluksissa, tulee niiden sisältyä kirkolliskokouksen hyväksymään virsikirjaan. (KJ 2:5 §: Päiväjumalanpalveluksessa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa ja messusävelmistöä. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja ja messusävelmiä.)

Virsikirjauudistuksen jälkeen on toki uutta aineistoa jumalanpalveluselämään virallistettu Jumalanpalvelusten kirjan ja Kirkollisten toimitusten kirjan myötä. Jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä kuitenkin ensisijaiseksi tarkoitettu kolminaisuusvirsi Laudamus jäi ilman numeroa, mikä vaikeuttaa sen ilmoittamista kirkkokansalle.

Esitän, että Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto tekee kirkolliskokoukselle aloitteen virsikirjan lisävihon laatimiseksi ja Laudamus-virren numeroimiseksi siihen.

Aloitteeni tyssäsi jonnekin Kirkkohallituksen tietämille, mutta joka tapauksessa nyt laulettavanamme on paljon uusia sekä monia toivottuja vanhempia virsiä – Jumalalle kunnia!

Valvomisen isänpäivän evankeliumi

Jeesus kertoi vertauksen:

”Taivasten valtakunta on tällainen.

Oli syksy, ja oli tapana vaihtaa autoon talvirenkaat.  Kymmenen perheenisää tiesi sen.

Viisi heistä tarkisti hyvissä ajoin päivien lyhentyessä talvirenkaiden kunnon ja ilmanpaineet sekä etsi tunkin ja muut tarvittavat työvälineet. He tarkastelivat pitkän ajan sääennusteita ja loppusyksyn auringon kullatessa ruskan värittämiä viimeisiä lehtiä he vaihtoivat talvirenkaat.

Eräänä iltana säätiedotuksessa kerrottiin, että yöllä sataa lunta.

Viisi perheenisää oli huoleti, toiset viisi ryhtyivät kiivaasti etsimään talvirenkaita, ilmanpainemittareita, tunkkeja ja työkaluja. Kuka löysi, kuka ei. Naapureillekin soiteltiin, mutta kaikkea ei ollut saatavilla. Joku heistä kyllä onnistui aamuhämärissä ja räntäsateessa vaihtamaan kuluneet talvirenkaat autoonsa, jollekin alle jäivät kesärenkaat.

Viiden isän perheet pääsivät ensimmäisenä talvipäivänä turvallisesti ja ajoissa hoitoon, kouluun ja töihin. Viiden perheen jäsenet olivat myöhässä.

Olkaa siis valmiit!”

  • Valvomisen sunnuntain evankeliumin Matteus 25:1-13 pohjalta Sauvon kirkossa isänpäivänä 13.11.2016