Oksien siunaaminen palmusunnuntaina

Vuosia sitten olin Espanjassa pyhiinvaelluksella palmusunnuntain alta pääsiäisviikolle. Palmusunnuntaina menin kyläkirkkoon osallistuakseni messuun, mutta siellä ei ollut juuri ketään. Jonkin ajan kuluttua kirkkokansa saapui oliivinoksat käsissään. Oivalsin väen vaeltaneen kylän torilta.palmusunnuntai_2013

Seuraavana keväänä olin kansainvälisen seurakunnan pappina Turussa. Edellisen palmusunnuntain muisto mielessäni suunnittelin vastaavaa sen messuun. Aivan torilta emme aloittaneen vaan Mikael Agricolan patsaan luota, siis kirkon ulkopuolelta kuitenkin.

Sitten olikin vuorossa nykyinen seurakuntani. Aivan ensimmäiseen palmusunnuntaihin en (palmun)oksien siunaamista tosin saanut, koska silloin oli virkaanasettamiseni, mutta toiseen sitten jo. Kun palmuusunnuntain messu joinakin vuosina osui Karunaan, kokoontuminen oli vanhalla hautausmaalla. Sauvossa olemme kokoontuneet – ja parin viikon päästä jälleen kokoonnumme – kirkkomaan pääportin ulkopuolella. Sieltä alkaa palmunoksien – okei, pajunoksien – jakamisen jälkeen messumme seuraavan kaavan mukaan:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

L: Herra olkoon teidän kanssanne.

S: Niin myös sinun henkesi kanssa.

Alkurukous

L: Rukoilkaamme.

Herra, pelastuksemme Jumala, auta meitä armossasi iloiten mietiskelemään suuren­moisia pelastustekojasi: iankaikkisen Poikasi ihmiseksi tulemista, hänen kuolemaansa, jolla avasit meille pääsyn luoksesi, ja hänen kuolleista nousemistaan, jolla avasit meille ikuisen elämän. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

S: Aamen

Pyhään kaupunkiin ratsastamisen evankeliumi (Joh. 12: 12–24)

L: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.

S: Se on oikein ja arvollista.

Ylistysrukous

L: Me ylistämme ja kiitämme Sinua, Jumala, suurista rakkauden teoista, joilla vapahdit meidät Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tänä päivänä hän saapui kunniasaatossa Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, ja hänen julistettiin olevan Daavidin Poika ja kuningasten kuningas. Pyydämme sinua siunaamaan nämä oksat ja niiden kantajat, suomaan, että me aina tervehtisimme häntä Herranamme ja Kuninkaanamme, ja että seuraisimme häntä täydellisen luottavaisina kuoleman ja ylös­nouse­muksen kautta sinun valtakuntaasi. Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kris­tuksen kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti.

S: Aamen

L: Lähtekäämme rauhassa

S: Herran nimessä

– virsi 15 (Tiellä ken vaeltaa) ja prosessio kirkkoon

– kirkkoon asettautumisen jälkeen:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

Rukous

L: Rukoilkaamme.

Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä lähetit Poikasi, Pelastajamme Jeesuksen Kris­tuksen ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristin­kuoleman; suo, että me seuraamme hänen kärsivällisyytensä ja nöyryytensä esimerkkiä ja että olemme osalliset hänen kuolleista nousemisestaan.

S: Aamen

Synnintunnustuksesta lähtien messu jatkuu tavanomaisen kärsimysajan messun tapaan. Tai ei aivan: saarnan sijasta luemme vuorolukuna jonkin passion. Senkin ajatuksen nappasin pyhiinvaellukseni palmusunnuntaimessusta.

Yllä olevaa kaavaa saa käyttää, mutta jos joku haaveilee sen julkaisemisesta printtimediassa tai jotenkin muutoin maksullisessa mediassa, ryhdymme neuvottelemaan hinnasta… Eli katson minulla olevan siihen tekijänoikeudet. Verkkoon lainatessa tulee tietenkin ilmoittaa lähde, kuten hyviin tapoihin kuuluu. (Jos oikein hyviä tapoja noudattaisin, kaivaisin tähän ne englanninkieliset opukset, joista olen aineistoa suomentanut. Se kuitenkin jää tältä erää.)

Jaakontien ystäville jouluksi 2015

Exif_JPEG_PICTURE

…Jumala elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Hyvä Jaakontien ystävä,

Jaakontien ystävät ry:n puolesta toivotan iloista Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja Jumalan siunausta alkavalle vuodelle 2016!

Paavi Fransiskuksen julistaman Laupeuden riemuvuoden ansiosta Santiago de Compostolan Pyhä ovi on avoinna ensi vuoden lopulle. Muutoinhan se olisi avattu vasta seuraavaksi Jaakontien pyhäksi vuodeksi 2021. Laupeuden riemuvuosi houkutellee entistä enemmän pyhiinvaeltajia patikoimaan tai pyöräilemään Santiago de Compostelaa, joten toistan edelliselle pyhälle vuodelle antamani ohjeet: Jos ei ole pakko vaeltaa heinäkuussa, ei kannata olla silloin liikkeellä; jos ei ole pakko olla liikkeellä kesällä, kannattaa vaeltaa keväällä tai syksyllä – tai jopa talvella.

 Olin menneen kesäkuun alussa Galician aluehallinnon järjestämässä I Jaakontien ystävien yhdistysten maailmankokouksessa. Yksi paljon keskustelua herättänyt aihe oli etenkin ranskalaisen tien ruuhkautuminen varsinkin kesällä. Helppoa ratkaisua ei ole, mutta puhetta oli ikivanhan talvireitin merkitsemisestä. Toinen tärkeä aihe oli pyhiinvaeltajien suhde ja suhtautuminen majataloihin. Kokous muistuttaa pyhiinvaeltajia siitä, että yhdistysten, seurakuntien ja kuntien ylläpitämissä edullisissa majataloissa kyse on vieraanvaraisuudesta, ei kulkijoiden ja henkilökunnan välisestä liikesuhteesta. Majatalojen vapaaehtoiset, hospitaleros, avaavat ”kotinsa” kulkijoille, eivät ole näiden palvelijoita.

Jaakontien ystävien vuosikokous pidettiin keväällä Tampereen Vapriikki-museossa ja siihen liittyi opastettu käynti hienossa suomalaisten keskiaikaisia pyhiinvaelluksia esittelevässä näyttelyssä. Harmi, että vain muutama jäsen oli paikalla, mutta toivottavasti moni muukin ehti tarttua tilaisuuteen ja käydä tuossa näyttelyssä.

Vuosikokous vahvisti kuluvan vuoden jäsenmaksut: vuosimaksu on 10 €, ainaisjäsenmaksu 100 € ja kannatusjäsenmaksu 200 €.
Toivon, että ehdit vielä tämän vuoden puolella maksaa jäsenmaksusi yhdistyksen tilille: FI50 5259 0420 0155 51 (BIC: OKOYFIHH). Kiitos! (Ja, lukija, joka et ole Jaakontien ystävien jäsen, jos haluat liittyä, lähetä yhteystietosi osoitteeseen pyhiinvaelluspassi@gmail.com sekä maksa jäsenmaksu.)

Kalle Elonheimo

Jaakontien ystävät ry, puheenjohtaja

P.S. Botafumeiro-videoni on katsottavissa youtubessa. ke

Kielistä ja kannoista

Kieli on kristinuskon keskeinen väline. Uskon ytimessä on lihaksi tullut Sana, joka sovitti ihmisen Jumalan kanssa. Hänen julkisesta toiminnastaan suuri osa tapahtui kielen avulla: hän puhui ja opetti. Sanoma hänestä levisi kielen ja kielten avulla. Helluntaina ihmiset kuulivat kukin omalla kielellään kerrottavan Jumalan suurista teoista. Sanoma Sanasta yhdisti ihmisiä yli kielirajojen. Ajan mittaan kielten rajallisuus alkoi rikkoa yhteyttä. Samankin kielen puhujat saattoivat tarkoittaa samalla sanalla eri asiaa tai puhua samasta asiasta eri sanoilla. Yhdellä kielellä ilmaistuja ajatuksia ei pystytty täysin yhtäpitävästi ilmaisemaan toisella. Kristikunta alkoi jakaantua ja hajaantua.

Hajaannus näkyi myös suhtautumisessa kieleen. Idän kirkon voimaksi tuli toiminta paikallisilla kielillä. Lännen kirkko pyrki olemaan myös kielellisesti yhtenäinen: kirkon kielenä oli latina. Jumalan puhetta Raamattua, kuultiin latinaksi, ja Jumalalle myös puhuttiin latinaksi, kielellä, joka ei ollut kenenkään äidinkieli. Äidinkielisen uskonelämän tarve ei toki ollut Lännen kirkollekaan aivan vierasta, vaan ainakin Herran rukous ja uskontunnustus pyrittiin opettamaan kansankielellä myöhäiskeskiajan Suomessa. Reformaatio toi uuden suhtautumisen: kirkon tuli elää kansankielellä. Suhtautuminen kieleen kasvoi vähitellen osaksi eri tunnustuskuntien identiteettiä.

Sanallisten kielien rinnalla on kuitenkin sanaton kieli, jota pyhiinvaellukset edustavat. Pyhiinvaeltajat ymmärtävät, että keskinäinen viestintä on enemmän kuin vain äänteitä ja niiden graafisia esityksiä. Usein heidän yhteytensä välittyy muilla tavoin kuin puhutulla tai kirjoitetulla kielellä. Samalla tavoin ruumiillisesti rasittuneina, samat mäet kavunneina ja laskeutuneina pyhiinvaeltajat pystyvät ylittämään sanallisten kielten rajallisuuden. Erilaiset tavat puhua Jumalasta menettävät merkitystään.

Pyhiinvaeltajat elävät kristikunnan pyrkimystä kohti uutta yhteyttä. Heille ei ole oleellista, minkä perinteen mukaan ja millä kielellä toiset pyhiinvaeltajat rukoilevat ja muutoin yhteyttä Jumalaan pitävät. He voivat tunnustaa toisensa saman liikkeellä olevan Jumalan kansan jäseniksi. Yhdessä he rukoilevat kannoillaan vaeltaessaan.

Kulki Veljemme kerran…

Betsaidan kylänraitin kiveystä Jeesuksen ajalta

Kulki Veljemme Jeesus, Nasaretilainen, kerran näillä Betsaidan kylänraitin kivillä – ja monilla muilla Galilean ja koko Pyhän Maan teillä, poluilla, turuilla ja toreilla. Voimme kulkea siellä mekin.

 Moni lähtee nykyään toivioretkelle Pyhään Maahan – itsekin olin siellä maaliskuussa. Pari pyhiinvaellustakin sinne on nettitietojen mukaan valmisteilla loka- ja marraskuussa. Pyhiinvaeltajia – omin voimin vaeltavia kristittyjä – sinne kuitenkin kaivataan enemmänkin, kertoi minulle tällä viikolla Suomessa vieraillut kristitty arabi Wadie Abunassar, The International Center for Consultationsin johtaja.

 Pyhän Maan pienen pienelle kristitylle vähemmistölle olisi tärkeää, että maassa vierailevat kristityt tapaisivat paikallisia kristittyjä. Abunassar hahmotteli, että kohtaaminen voisi tapahtua siten, että pyhiinvaeltajat yöpyisivät luostareissa, joiden työntekijät ovat pääosin paikallisia kristittyjä. Hinnat vastaisivat pikkuhotellien hintoja, yöpaikan mukavuus voisi olla jopa isomman hotellin tasoa ja samalla pyhiinvaeltajat tukisivat Pyhän Maan kristittyjä ja kirkkoja.

 Suomalaisten suosituin pyhiinvaellusreitti on Jaakontie, etenkin camino(t) Espanjassa. Sille voi lähteä yksin tai kaksin. Majapaikkoja löytyy varmasti, ja paikallinen väestö on tottunut pyhiinvaeltajiin. Pyhän Maan osalta on – ainakin vielä – hieman toisin. Abunassar ajattelee ensi sijassa ryhmiä, jotka olisivat maassa viikon tai kaksi.

 Kesäkuisella Tour de Henrikillä Pyhän Henrikin tien pysähdyspaikat edustivat Veljemme Jeesuksen elämän tärkeitä paikkoja. Pyhän Maan pyhiinvaelluksella todelliset tapahtumapaikat (tai ainakin kristillisen perinteen todellisina pitämät) voisi itse tavoittaa samalla vauhdilla kuin hän ne tavoitti.

 Viikon pyhiinvaellusmatkan ohjelma saattaisi näyttää tältä:

  • Päivä 1: Lento Tel Aviviin ja bussikuljetus Nasaretiin. Tulopäivänä tutustuminen Nasaretin pyhiin kohteisiin. Yöpyminen Nasaretissa.
  • Päivä 2: Ensimmäisenä aamuna päivän valjettua patikointi Kaanan kautta Kapernaumiin päin. Yöpyminen matkalla.
  • Päivä 3: Patikointi jatkuu siten, että Kapernaumiin saavutaan toisen patikointipäivän iltana. Yöpyminen.
  • Päivä 4: Patikointi Betsaidaan. Bussikuljetus nähtävyyksien kautta Jerusalemiin. Päivän mittaan mahdollisesti pari tunnin patikointijaksoa. Yöpyminen Jerusalemissa
  • Päivä 5: Patikointi Betlehemiin aamupäivällä. Pyhillä paikoilla käynti. Yöpyminen Betlehemissä.
  • Päivä 6: Patikointi (tai bussikyyti) Jerusalemiin. Via Dolorosa, Pyhän Haudan kirkko, Puutarhahauta yms. Yöpyminen.
  • Päivä 7: Lisää pyhiä paikkoja. Yöpyminen.
  • Päivä 8: Paluulento.

 Kahden viikon pyhiinvaellus olisi muuten samanlainen, mutta useimmat bussikuljetukset jäisivät pois. Galileasta Jerusalemiin siirryttäisiin Länsirannan läpi kulkevia vaellusreittejä.

 Abunassarin keskustelun aikana tekemän pikaisen arvion mukaan edellä kuvaillun kaltainen viikon pyhiinvaellus maksaisi noin tuhat euroa, jos ryhmässä olisi vähintään 30 pyhiinvaeltajaa. Hän toivoo, että Suomesta tulisi vuosittain useita ryhmiä.

Ajatus pyhiinvaelluksen ja Pyhän Maan kristittyjen tukemisen yhdistämisestä viehättää minua. Hengellisen ohjelman osalta avainsanana olisi ”tässä” – muistelisimme, mitä tapahtui tässä kaksi vuosituhatta sitten. (Vaikkei paikka aina olisikaan historiallisesti oikea – silloin voi todeta, että vaikkapa tässä…)

 Kiinnostaisiko? Jos riittävästi halukkaita löytyy, saattaisin ehkä ryhtyä järjestämään pilottipyhiinvaellusta.

 Olen kirjoittanut tämän välittömästi Abunassarin tapaamisen jälkeen. Sen vuoksi ohjelmahahmotelma on vielä kovin ylimalkainen. Tarkennan sitä myöhemmin.

Maan korvessa kulkevi

Tapaninmyrskyn tuhoja näkyy vielä kesäkuussa P. Henrikin tiellä Säkylän korvessa

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” alkoi soida mielessäni tänään Pyhän Henrikin tiellä.

Meneillään on Tour de Henrik, varhaisnuorten polkupyöräpyhiinvaellus. Aamukymmeneltä lähdimme Pyhän Henrikin saarnahuoneelta Kokemäeltä.

Pyhiinvaelluksen hengellisen ohjelman olen tänä vuonna rakentanut matkaksi Kirkastusvuorelta Jerusalemiin, onhan matka Kokemäeltä Turkuun samaa luokkaa kuin Hermon-vuorelta Jerusalemiin. Pyhän Henrikin tien maisemat saavat siis olla meille näinä päivinä Hermon, Tyroksen ja Sidonin seutu, Galilea, Gennesaretin järvi, Jordanin laakso, Samariakin ja Juudea.

Mutta Pyhäjoen ja Kristelinportin väli vei ajatukseni paljon kauemmas historiaan, valitun kansan korpivaellukseen. Ja samalla lasten virteen. Tapaninmyrskyn jäljet olivat vielä paljolti raivaamatta. Kerta toisensa jälkeen pyöräily metsäpolulla vaihtui patikointiin ja pyörien nosteluun kaatuneiden puiden ylitse. Maan korvessa kulki lapsosten tie. Hitaasti ja vaivalloisesti.

Lopulta pääsimme Kristelinportille. Virsikirjasta lähinnä sopiva virsi  oli ”Nyt kulkee halki korpimaan”. Lukukappale oli Johanneksen evankeliumin 14. luvun alusta: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei vain ihana enkeli vierellämme käy, vaan itse Herra. itse Tie. Itse Totuus. Itse Elämä.

Loppumatka olikin sujuvampaa hiekkatietä. Juuri ennen päätielle tuloa vielä yksi yllätys – molemmin puolin: Valmiusjoukkoharjoitus ottamassa kiinni rettelöijäporukkaa. Yhtäkkiä pyrähtää rynnäkkökivääreiden ja pasien keskelle pyöräilevä joukko, sujahtaa välistä ja pysähtyy tien reunaan valmistautumaan vaaralliseen tienylitykseen.

Sitten jo saavuimmekin Kalikkaan – Galileanmeremme rannalle, Kapernaumiimme. Kuulimme muutaman kalastajan kutsumisesta Jeesuksen seuraajiksi ja roomalaisen sadanpäämiehen lujasta uskosta.

Aamulla jatkamme, vielä hyvän matkaa Galileassamme, sitten Jordanin laaksossamme. Matkaamme Jeesuksen kanssa.

Pyhiinvaellusvuosi 2012

Pieni pyhiinvaelluskirja - kansi: Petri Kovács

Pyhiinvaellusvuosi  2012 alkoi osaltani jo vuoden ensimmäisellä viikolla, kun viimeistelin Pienen pyhiinvaelluskirjan uuden laitoksen käsikirjoitusta. Esipuheen sain kirjoitetuksi loppiaisena. Nyt kirja on kustannustoimittajan käsissä – painosta sen pitäisi tulla maaliskuun lopulla. Siis hieman ennen pyhiinvaellusten sesonkia.

Minun on mahdotonta mainita Pienessä pyhiinvaelluskirjassa kaikkia kotimaisia pyhiinvaelluksia. Tiedän kuitenkin, että Pyhän Henrikin pyhiinvaellus järjestetään koko Pyhän Henrikin tien mittaisena ja että jaakonpäivänä vaelletaan suomalaisia Jaakontien osuuksia.  Toivon saavani mahdollisimman monen kotimaisen pyhiinvaelluksen tiedot, jotta voisin niistä informoida.

Tietoja voi lähettää minulle vaikka tämän blogin kommentteina. Laadin niistä keväämmällä koosteen http://www.europilgrimage.org -sivustoon.

Jaakontie tai pikemminkin Jaakontiet Espanjassa taitavat olla suomalaisten eniten suosimat pyhiinvaellusreitit. Jaakontien Ystävät kirjoittaa edelleenkin pyhiinvaelluspasseja. Maaliskuun alusta lähtien passit ovat ulkonäöltään uudistettuja.

Nyt haluan selvitellä, miten lukijani aikovat pyhiinvaelluksille lähteä. Vai aikovatko. Pyydän siis vastaamaan kyselyyni.

Kiitos

Tervetuloa blogiini

Kallelta – kirjoitan tähän ajatuksiani kirkosta, ekumeniasta, pyhiinvaelluksista, Calvinista, VALOsta (eli vapaista ja avoimen lähdekoodin ohjelmista) ja muusta elämääni liittyvästä.