Ekumeeninen kysymys arkkipiispaehdokkaille

Olisitko arkkipiispana viemässä kirkkoamme Leuenbergin konkordian pohjalta syntyneeseen Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöön täysjäseneksi ja siten avaamassa ekumeenista yhteyttämme muihin reformaation perillisiin?

Yllä olevan kysymyksen lähetin tänään kaikille viidelle arkkipiispaehdokkaalle. Pyysin heiltä kirjalliset, perustellut vastaukset vielä tämän vuoden puolella, tässä julkaistavaksi ja kommentoitavakseni. Kannattaa siis viimeistään heti uuden vuoden puolella katsoa, kuka mitenkin ekumeniasta ajattelee.

Lukijani tietävätkin, että tämä on minulle kohtalaisen tärkeä seikka ääneni antamista pohtiessani.

Siunausta Vapahtajan syntymän juhlimiseen!

Mainokset

Merkkivuoden merkkiteko

Reformaation merkkivuoden heinäkuussa Wittenbergissä kokoontunut Reformoidun maailmanyhteisön yleiskokous päätti allekirjoittaa alun perin luterilais-katolisissa neuvotteluissa syntyneen Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista. Metodistit olivat sen allekirjoittaneet 2006.

Reformoidun maailmanyhteisön ja metodistien kirkkoyhteisön päätösten liittyä Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta soisin olevan hyvänä esimerkkinä myös omalle kirkollemme, Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle – Leuenbergin konkordian pohjalta syntyneen Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisön (EPKY) suhteen.

Kirkkomme päätti viimeksi vuosikymmen sitten hylätä aloitteen EPKYöön liittymisestä. Osallistuminen sen teologiseen työskentelyyn on tietenkin hyvä asia, tehdäänhän Suomessa hyvää teologiaa, mutta se ei mielestäni riitä. Eivät myöskään kahdenväliset sopimukset, kuten vaikkapa sopimus Saksan Evankelisen Kirkon kanssa. Sen pohjaltahan olemme saarnatuoli- ja ehtoollisyhteydessä kaikkien Saksan maakirkkojen ja niiden seurakuntien kanssa, mutta emme esimerkiksi Itävallan emmekä Sveitsin evankelis-reformoitujen kirkkojen kanssa, vaikka ne edustavat samaa oppia kuin reformoidut seurakunnat Saksassa.

Soisin siis, että kirkkomme hyväksyisi Leuenbergin konkordian ja liittyisi sille pohjautuvaan kirkkoyhteisöön, vaikka konkordiassa on tiettyjä teologisia ongelmia. Silloin asettuisimme selvästi reformaation perillisten rinnalle maanosassamme. Nähdäkseni liittyminen ei toisaalta vaikeuttaisi yhteyksiä katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon, anglikaaneista puhumattakaan.

Todellinen reformaation merkkivuoden merkkiteko olisi todeta, että on mahdollista liittyä yhteisöön, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät vastaakaan omia kriteerejä.

  • Mielipidekirjoitus Kotimaassa 13.10.2017
  • Prof. emerita Anneli Aejmelaeus kannatti tätä Kotimaassa 20.10.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Aika ekumeeniselle merkkiteolle, jossa hän kuvasi myös Leuenbergin yhteisön teologista kehittymistä viime vuosina.

Oksien siunaaminen palmusunnuntaina

Vuosia sitten olin Espanjassa pyhiinvaelluksella palmusunnuntain alta pääsiäisviikolle. Palmusunnuntaina menin kyläkirkkoon osallistuakseni messuun, mutta siellä ei ollut juuri ketään. Jonkin ajan kuluttua kirkkokansa saapui oliivinoksat käsissään. Oivalsin väen vaeltaneen kylän torilta.palmusunnuntai_2013

Seuraavana keväänä olin kansainvälisen seurakunnan pappina Turussa. Edellisen palmusunnuntain muisto mielessäni suunnittelin vastaavaa sen messuun. Aivan torilta emme aloittaneen vaan Mikael Agricolan patsaan luota, siis kirkon ulkopuolelta kuitenkin.

Sitten olikin vuorossa nykyinen seurakuntani. Aivan ensimmäiseen palmusunnuntaihin en (palmun)oksien siunaamista tosin saanut, koska silloin oli virkaanasettamiseni, mutta toiseen sitten jo. Kun palmuusunnuntain messu joinakin vuosina osui Karunaan, kokoontuminen oli vanhalla hautausmaalla. Sauvossa olemme kokoontuneet – ja parin viikon päästä jälleen kokoonnumme – kirkkomaan pääportin ulkopuolella. Sieltä alkaa palmunoksien – okei, pajunoksien – jakamisen jälkeen messumme seuraavan kaavan mukaan:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

L: Herra olkoon teidän kanssanne.

S: Niin myös sinun henkesi kanssa.

Alkurukous

L: Rukoilkaamme.

Herra, pelastuksemme Jumala, auta meitä armossasi iloiten mietiskelemään suuren­moisia pelastustekojasi: iankaikkisen Poikasi ihmiseksi tulemista, hänen kuolemaansa, jolla avasit meille pääsyn luoksesi, ja hänen kuolleista nousemistaan, jolla avasit meille ikuisen elämän. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

S: Aamen

Pyhään kaupunkiin ratsastamisen evankeliumi (Joh. 12: 12–24)

L: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.

S: Se on oikein ja arvollista.

Ylistysrukous

L: Me ylistämme ja kiitämme Sinua, Jumala, suurista rakkauden teoista, joilla vapahdit meidät Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Tänä päivänä hän saapui kunniasaatossa Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, ja hänen julistettiin olevan Daavidin Poika ja kuningasten kuningas. Pyydämme sinua siunaamaan nämä oksat ja niiden kantajat, suomaan, että me aina tervehtisimme häntä Herranamme ja Kuninkaanamme, ja että seuraisimme häntä täydellisen luottavaisina kuoleman ja ylös­nouse­muksen kautta sinun valtakuntaasi. Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kris­tuksen kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti.

S: Aamen

L: Lähtekäämme rauhassa

S: Herran nimessä

– virsi 15 (Tiellä ken vaeltaa) ja prosessio kirkkoon

– kirkkoon asettautumisen jälkeen:

L: Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.

S: Hoosianna Davidin Poika.

Rukous

L: Rukoilkaamme.

Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä lähetit Poikasi, Pelastajamme Jeesuksen Kris­tuksen ottamaan ihmisen muodon ja kuolemaan ristin­kuoleman; suo, että me seuraamme hänen kärsivällisyytensä ja nöyryytensä esimerkkiä ja että olemme osalliset hänen kuolleista nousemisestaan.

S: Aamen

Synnintunnustuksesta lähtien messu jatkuu tavanomaisen kärsimysajan messun tapaan. Tai ei aivan: saarnan sijasta luemme vuorolukuna jonkin passion. Senkin ajatuksen nappasin pyhiinvaellukseni palmusunnuntaimessusta.

Yllä olevaa kaavaa saa käyttää, mutta jos joku haaveilee sen julkaisemisesta printtimediassa tai jotenkin muutoin maksullisessa mediassa, ryhdymme neuvottelemaan hinnasta… Eli katson minulla olevan siihen tekijänoikeudet. Verkkoon lainatessa tulee tietenkin ilmoittaa lähde, kuten hyviin tapoihin kuuluu. (Jos oikein hyviä tapoja noudattaisin, kaivaisin tähän ne englanninkieliset opukset, joista olen aineistoa suomentanut. Se kuitenkin jää tältä erää.)

Reformaation merkkivuosi Sauvossa ja Karunassa

Reformaation merkkivuotta vietetään valtakunnallisesti lokakuun 2016 lopusta marraskuun 2017 alkuun. Sauvo-Karunassa vietto kuitenkin alkoi jo marraskuussa 2015 merkkivuoden sellokonsertilla ja on jatkunut tammikuusta 2016 kirkkoherran pitämällä Matka reformaatioon -luentosarjalla, jonka viimeiset luennot ovat syksyllä 2017.

Merkkivuoden suuri paikallinen tapahtuma on hiljaisen lauantain illalla ekumeenisesti toteutettava Ristin tie -esitys, joka johtaa suoraan pääsiäisyön messuun. Sen valmisteluaikana alkuvuodesta perustoimintojen hoitamisen rinnalle ei oteta muita tehtäviä. Ristin tie vaikuttaa myös pääsiäisen jumalanpalveluksiin: pääsiäispäivänä ei vietätä messua ja pääsiäismaanantain perhemessu on Karunan kirkossa.

Reformaation merkkivuoden huippuviikonvaihde on toukokuussa. Silloin vietetään Turussa Kirkkopäiviä ja Lähetysjuhlia sekä Helsingissä Kirkkomusiikkijuhlia. Seurakuntalaisia innostetaan osallistumaan tapahtumiin. Tuossa viikonvaihteessa paikallisena toimintana on vain messu sunnuntai-iltana. Toinen kokonaiskirkollinen huippu helatorstaina on haastettu toteuttamaan paikallisesti. Sauvo-Karunan seurakunnassa se merkitsee muutaman edellisvuoden tapaan ulkoilmamessua.

Sauvo-Karunan seurakunta toteuttaa perustoimintokuvauksissaan esittämiään tehtäviä reformaation merkkivuonnakin. Seurakunnallisen toiminnan resurssit ovat verotulojen niukentumisesta huolimatta entisellään, mutta tukitoimintojen henkilökuntaa vähennetään suunnitelmavuoden alussa lakkauttamalla kiinteistönhoitaja-suntion toimi. Koska tehtävät eivät kuitenkaan vähene, esimerkiksi siivouksessa ja pienalueiden talvikunnossapidossa turvaudutaan palvelujen hankintaan. Seurakuntamestarin suntiotehtäviä hoidetaan osaksi vapaaehtoisvoimin, osaksi tilapäisellä työvoimalla. Suunnitelmavuoden aikana myös selvitetään, missä määrin taloushallinnon ja kirkkoherranviraston toiminnat siirtyvät muualla hoidettaviksi.

Seurakunnan rakennukset edellyttävät jatkuvaa ylläpitoa. Suunnitelmavuonna on aika tervauttaa Sauvon kellotapulin katto. Taloustilanteen vuoksi se on järkevää rahoittaa lainalla. Sauvon kirkon sadevesijärjestelmän suunnitelmat ovat tulleet Kirkkohallituksen hyväksymiksi, joten olisi mahdollista siirtyä toteuttamiseen. On mahdollista samassa yhteydessä kunnostuttaa kirkon pitkät sivut. Kirkkoon liittyvät työtkin on rahoitettava lainalla, joka voi olla tapulin katon lainaa pitkäaikaisempi, sillä kyseisiä töitä ei tarvinne uusia vuosikymmeniin.

  • Sauvo-Karunan seurakunnan toimintasuunnitelman 2017 esipuhe

Virsikirjan lisävihko

Virsikirjan lisävihko otettiin tänään, I adventtina, käyttöön kirkossamme. Sen kokoaminen alkoi 2010 tehdystä kirkolliskokousaloitteesta. Kuitenkin jo kolme vuotta aiemmin, kesällä 2007 Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto laittoi asian vireille. Olin silloin naapuriseurakunnan kollegani Juho Kopperoisen  innostamana tehnyt hiippakuntavaltuustolle seuraavan aloitteen:

Kun kirkkomme edellinen, vuoden1938 kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja tuli kahden vuosikymmenen ikään, päätti vuoden 1958 kirkolliskokous asettaa toimikunnan valmistelemaan virsikirjan lisävihkoa. Vuoden1963 kirkolliskokous hyväksyi lisävihon.

Kirkkomme nykyinen virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1986 ja otettiin käyttöön I adventtina 1987. Myös nyt on kahden vuosikymmenen aikana syntynyt ja käyttöön jäänyt, niin herätysliikkeiden laulukirjojen uudistetuissa laitoksissa kuin nuorten ja lasten hengellisten laulujen kokoelmissa, runsaasti hyvää hengellistä musiikkia, jota seurakunnat mielellään laulaisivat jumalanpalveluksissakin. Jotta lauluja voitaisiin käyttää vakituisesti pääjumalanpalveluksissa, tulee niiden sisältyä kirkolliskokouksen hyväksymään virsikirjaan. (KJ 2:5 §: Päiväjumalanpalveluksessa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa ja messusävelmistöä. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja ja messusävelmiä.)

Virsikirjauudistuksen jälkeen on toki uutta aineistoa jumalanpalveluselämään virallistettu Jumalanpalvelusten kirjan ja Kirkollisten toimitusten kirjan myötä. Jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä kuitenkin ensisijaiseksi tarkoitettu kolminaisuusvirsi Laudamus jäi ilman numeroa, mikä vaikeuttaa sen ilmoittamista kirkkokansalle.

Esitän, että Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuusto tekee kirkolliskokoukselle aloitteen virsikirjan lisävihon laatimiseksi ja Laudamus-virren numeroimiseksi siihen.

Aloitteeni tyssäsi jonnekin Kirkkohallituksen tietämille, mutta joka tapauksessa nyt laulettavanamme on paljon uusia sekä monia toivottuja vanhempia virsiä – Jumalalle kunnia!

Valvomisen isänpäivän evankeliumi

Jeesus kertoi vertauksen:

”Taivasten valtakunta on tällainen.

Oli syksy, ja oli tapana vaihtaa autoon talvirenkaat.  Kymmenen perheenisää tiesi sen.

Viisi heistä tarkisti hyvissä ajoin päivien lyhentyessä talvirenkaiden kunnon ja ilmanpaineet sekä etsi tunkin ja muut tarvittavat työvälineet. He tarkastelivat pitkän ajan sääennusteita ja loppusyksyn auringon kullatessa ruskan värittämiä viimeisiä lehtiä he vaihtoivat talvirenkaat.

Eräänä iltana säätiedotuksessa kerrottiin, että yöllä sataa lunta.

Viisi perheenisää oli huoleti, toiset viisi ryhtyivät kiivaasti etsimään talvirenkaita, ilmanpainemittareita, tunkkeja ja työkaluja. Kuka löysi, kuka ei. Naapureillekin soiteltiin, mutta kaikkea ei ollut saatavilla. Joku heistä kyllä onnistui aamuhämärissä ja räntäsateessa vaihtamaan kuluneet talvirenkaat autoonsa, jollekin alle jäivät kesärenkaat.

Viiden isän perheet pääsivät ensimmäisenä talvipäivänä turvallisesti ja ajoissa hoitoon, kouluun ja töihin. Viiden perheen jäsenet olivat myöhässä.

Olkaa siis valmiit!”

  • Valvomisen sunnuntain evankeliumin Matteus 25:1-13 pohjalta Sauvon kirkossa isänpäivänä 13.11.2016

 

Työtä pelastuaksemme

tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. – Fil. 2:12

Luther tuskaili vuosikausia, miten voisi lepyttää vanhurskaan Jumalan ja olla Hänen edessään kelvollinen. Mitä hän tekikin – ripittäytyi, rukoili, harjoitti katumusta – Jumala tuntui etäiseltä ja uhkaavalta. Joskus talvella 1518/19 hän sitten löysi armollisen Jumalan, joka tekee ihmisestä Jumalalle kelpaavan. Näin reformaation keskeiseksi ajatukseksi tuli, että ihminen ei voi teoillaan päästä pelastukseen.

Kuitenkin Apostolin viesti työn tekemisestä pelastuksen tähden on tärkeä.

Pelastukseen valmistavaa työtä on Jumalaan tutustuminen: Hänen sanansa lukeminen ja kuunteleminen, Hänen kansansa yhteydessä eläminen, Hänen kanssaan keskustelu rukouksessa. Hän nimittäin toimii niissä, jotka Häntä etsivät.

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. – Fil. 2:13

Kun ihminen kohtaa Jumalan – tai oikeastaan Jumala kohtaa ihmisen – ihmisen elämä muuttuu. Elämän arvot voivat muuttua, elämän voi alkaa nähdä uudella tavalla.

Tänäkin kesänä näin monille käy rippikoulun aikana. Moni saa elämäänsä uuden sisällön. Moni alkaa tahtoa toteuttaa sitä, minkä jo ehkä ennenkin on tiennyt hyväksi ja Jumalan mielen mukaiseksi. Pelkkä tieto hyvästähän ei saa ihmistä toimimaan.

Mitä hyvää sitten tekeekin Jumalan koskettama ihminen, siitä kiitos kuuluu viime kädessä Jumalalle. Hänen rakkautensa koskettamana ihminen saattaa tulla jakaneeksi Hänen arvokkaaksi tekeväänsä rakkautta – aivan huomaamattaan, itsekin ihmetellen.

Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. – Fil. 2:14-15

Fransiskus Assisilainen ja Martin Luther. Tultuaan Jumalan voimakkaasti puhuttelemaksi kumpikin hylkäsi isänsä suunnitteleman elämänuran. Kummankaan isä ei pitänyt ratkaisusta jättää yhteiskunnallisesti arvostettu ja taloudellisesti edullinen elämä.

Mutta kumpikin toteutti Jumalan kutsua tehtävässään. Ja kumpikin tuli muuttaneeksi maailmaa kristikuntaa muovanneella toiminnallaan. Heidän perintönsä kautta Jumala yhä koskettaa ihmisiä.

Kun toteutamme Jumalan rakkautta elämässämme, muutamme maailmaan edes muutaman ihmisen osalta, jotka siinä tuntevat Jumalan kosketuksen.

Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, – Fil. 2:15-16

Elämän sana on sanoma Jumalan rakkaudesta, joka ilmestyi Nasaretin Jeesuksessa, toteutui hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan ja joka tekee arvottomasta arvokkaan, kelvottomasta Jumalalle kelpaavan. Elämän sana viestii Jumalan rakastavan meitä, vaikka olemme sellaisia kuin olemme.

Elämän sanan esillä pitäminen ei ole vain sanoja, ei vain puhuttua tai kirjoittettua julistusta.

Jumala kutsuu kansaansa, Kristukseen kastettuja, pitämään elämän sanaa esillä myös teoissa.

Elämän arjessa – työssä, perheessä, harrastuksissa – voimme saada lähimmäisemme tuntemaan, että he ovat arvokkaita, että heistä välitetään. Vaikka me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme.

Päivän sanat Turun Sanomissa 6.-9.6.2016 viikon epistolatekstistä Fil. 2:12-16

Raikasta tuulta päätöksentekoon

Seurakunta on olemisyhteisö, jonka toiminta tarvitsee lukuisia tukitoimia. Päätöksenteko ja hallinto eivät ole siis seurakunnassa olemassa itsensä vuoksi, vaan niiden tehtävänä on mahdollistaa varsinainen toiminta. Siksi erityisesti niiden on oltava (kustannus)tehokkaita, vain siten mahdollisimman paljon voimavaroja on suunnattavissa työhön seurakuntalaisten kanssa.

Päätöksenteossa keskeinen asema on seurakuntalaisten suoraan (kirkkovaltuusto) tai välillisesti (kirkkoneuvosto, johtokunnat, alueneuvostot) valitsemilla luottamushenkilöillä. Toiminnan sujuvuudelle on tärkeää, että päätösvaltaa ei pidetä yhtään sen ylempänä kuin toiminnan kannalta ja säädösten puitteissa on tarpeen. Toimivaltaa on siis uskallettava delegoida tehtävien kannalta mielekkäälle tasolle.

Suuri osa e.m. luottamuselinten työstä kohdistuu vuosittaiseen rutiiniin. Etenkin välillisesti valitut elimet voivat olla lisäksi suureksi hyödyksi toiminnalle kehittämällä keskusteluissa ideanpoikasia ja tarkempaa hahmottumista kaipaavia ajatuksia toiminnasta. Vielä kirkkoneuvostonkin tasolla päätetään asioista, joista on parempi muodostaa päätös keskustelun perusteella kuin äänestämällä valmiista päätösesityksestä.

Seurakunnan suuret linjat vuosikymmeneksi tai pidemmällekin ajalle määritellään strategiassa. Rovaniemen seurakunnalla ei ole nyt voimassa olevaa strategiaa. Kirkkoherrana aloittaisin jo ensi syksynä seurakunnan stretegian laatimisen – alhaalta päin. Jo toimivilta ryhmiltä, henkilökunnalta ja luottamushenkilöiltä kerättäisiin ajatuksia tarpeista, toiveista ja mahdollisuuksista ensi syksyn ja talven aikana. Kertynyt aineisto olisi sitten reformaation merkkivuoden 2017 keväällä johtokuntien ja kirkkoneuvoston käsittelyssä, ja ensi vuoden alkusyksystä kirkkovaltuusto vahvistaisi strategian. Näen tällaisen prosessin sitouttavan luottamushenkilöt ja henkilöstön strategiaan.

Hallinnon ja päätöksenteon tehostamiseen kuuluisi johdollani luonnollisesti myös asiakirjojen sähköinen jakelu ainakin välillisesti valituille luottamuselimille. Näin säästettäisiin työpanosta, aikaa ja luonnonvaroja sekä pystyttäisiin suuntaamaan työpanosta enemmän sisällön tuottamiseen, mikä puolestaan parantaisi valmistelun laatua.

Teologian tohtori Kalle Elonheimo

Kasteen lahja

IMG_2567

Kastepaikka Jordan-virrassa, aivan Genesaretin järven eteläpuolella

Meidän ajatuksissamme kaste on jotakin aivan erityisesti kristillistä, mutta niin ei ole. Uskonnollisena ilmiönä kaste esiintyy muissakin uskonnoissa.

Kun Johannes kastoi Jordanissa kaksi vuosituhatta sitten, hän ei ollut ainoa, joka kastoi. Muusta uskonnosta juutalaisuuteen kääntyvän piti sanoutua irti pahasta, hänen tuli upottautua kokonaan veteen ja sitten pukeutua uuteen vaatteeseen, joka osoitti hänen tulleen lain noudattajien pyhän yhteisön jäseneksi. Ja tuolloin, ja vielä myöhemminkin, juutalaisuuteen kuului rituaalista peseytymistä, siis myös jonkinlainen toistuva kaste, johon käytettyjä altaita on löytynyt niin Jerusalemista kuin Kuolleen Meren rannan Qumranista kuin myös vaikkapa Saksasta.

Kun Johannes, Sakariaan poika, kastoi, ei suurin ihmetyksen aihe ollut se, että hän kastoi vedellä. Hänhän myös julisti, ja väkevästi julistikin! Kääntykää! Tehkää parannus! Kirves on jo asetettu puun juurelle, jotta hedelmää tuottamattomat puut kaadettaisiin tuleen heitettäviksi! Hän julisti ankarasti, mutta silti hän julisti Evankeliumia, ilosanomaa ja vetosi ihmisiin, jotta nämä kääntyisivät takaisin Jumalan puoleen. Sen vuoksi ihmiset alkoivat kysellä, oliko hän Messias, se kauan odotettu. Saihan hän monet kääntymään oikeuden ja vanhurskauden tielle.

Mutta kastaessaan Johannes kastoi vain vedellä. Hänen kasteensa oli siis jotakin aivan muuta kuin kristillinen kaste, jolla meidätkin on kastettu. Apostolien teoissahan kerrotaan, kuinka ensimmäiset kristityt ymmärsivät Johanneksen kasteen ja Ylösnousseen kasteen välillä vallitsevan eron: Paavali tapasi Efesoksessa miehiä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella ja jotka ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimessä kuultuaan Paavalilta Johanneksen kehottaneen uskomaan jälkeensä tulevaan suurempaan, Jeesukseen. (Ap.t. 19) Johanneksen toimittama parannuksen ja kääntymyksen kaste oli enimmilläänkin vain valmistava kaste. Siihen olisi sopinut säveleltään kauniin, mutta sanoiltaan hieman ongelmallisen kastevirren (217) luonnehdinta “lupauksen kaste”, sillä se ennakoi ja lupasi Pyhän Hengen.

IMG_2574Herramme, Lihaksi tullut Sana, ihmiseksi syntynyt Jumala, aloitti julkisen toimintansa menemällä Johanneksen kastettavaksi. Siten hän asettui syntisten ihmisten joukkoon, yhdeksi heistä, yhdeksi meistä, jotka tarvitsemme Jumalaa. Mutta toisin kuin muut Johanneksen kastamat, hän sai päällensä Pyhän Hengen tuolla Jordanin rannalla. Samalla kun hän liittyi tavallisten ihmisten joukkoon, hänessä ilmestyi Jumala tähän maailmaan. “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Kun ihminen ja Jumala Jeesus Nasaretilainen sitten kolme vuotta myöhemmin oli kuollut ristillä ja noussut kuolleista ja elänyt 40 päivää Ylösnousseena opetuslastensa kanssa, hän juuri ennen taivaaseen astumistaan asetti pyhän kasteen uuden liiton merkiksi ja alkukohdaksi jokaista seuraajaansa varten.

Kasteen sisällön ja merkityksen ilmaisee suurenmoisimmin apostoli Paavali kirjeessään Rooman kristityille: kasteessa olemme tulleet osallisiksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta; kasteessa olemme tulleet osallisiksi syntien anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä; kasteessa vanha, langenneen ja rikkonaisen luomakunnan elämä on haudattu, ja olemme alkaneet elää uutta elämää, iankaikkista elämää jo nyt, langenneen ja rikkonaisen luomakunnan keskellä.

Kasteessa olemme siis saaneet Jumalan valtakunnan täydet kansalaisoikeudet: pääsyn Jumalan yhteyteen, iankaikkisen elämän ja Pyhän Hengen sekä Pyhän Hengen lahjoista suurimman, uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Ja tämän kaiken yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, aivan kuten Herramme antoi itsensä yhdellä kertaa kertakaikkiseksi uhriksi kaikkien syntien sovittamiseksi. Eikä meidän Kristukseen kastettuina enää tarvitse jäädä Pyhän Hengen lupauksen varaan, vaan saamme uskoa ja rukoilla, että Pyhä Henki on ja vaikuttaa meissä.

Mikä on sitten ihmisen, kristityn osa kasteessa? Meidän, jotka on kastettu vuosia ja vuosikymmeniä sitten?

Meidän osallemme on jäänyt jotakin jo Johanneksen Kastajan julistukseen kuulunutta. Hänhän kehotti parannukseen ja kääntymykseen. Me pidämme osaltamme kasteen, kun päivittäin käännymme pois niiltä omilta teiltämme ja niistä omista ajatuksistamme, jotka eivät ole Jumalan teitä eivätkä ajatuksia. Tällainen päivittäinen parannuksenteko on päivittäistä paluuta kasteeseen, niin paljon kuin meidän on osaltamme mahdollista raivata Jumalan toiminnalle tietä itsessämme.

Kasteessa Jumala on siis ottanut meidät kansansa, uuden liiton kansan jäseniksi ja samalla kutsunut meidät työtovereikseen tuomaan langenneeseen ja rikkonaiseen luomakuntaan Hänen rakkauttaan. Omalta osaltamme otamme kantaa kasteeseemme myös elämän arjen teoissa ja sanoissa, ajatuksissa ja ratkaisuissa. Kasteen liittoa toteutamme toteuttaessamme Hänen tahtoaan ja käskyään rakastaa Häntä yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Mutta silloinkin, kun olemme epäonnistuneet Hänen tahtonsa noudattamisessa tai jopa tietoisesti rikkoneet sitä vastaan, silloinkin saamme turvautua kasteeseen, silloinkin saamme kääntyä takaisin hänen puoleensa ja jättää laiminlyöntimme ja rikkomuksemme Kristuksen ristin juurelle; olemmehan kertakaikkisesti osallisia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, koska olemme Kristukseen kastettuja.

Rukoilkaamme.

Ikuinen Isä, Sinä ilmoitit Nasaretin Jeesuksen rakkaaksi Pojaksesi Jordanin kasteessa.

Auta meitä Kristukseen kastettuja pysymään uskollisina  kutsumuksellemme sinun lapsinasi.

Tätä rukoilemme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.

  • saarna Sauvon kirkossa 10.1.2016

Pahasta paastoten, rakkaudella rakentaen

”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä” (Matt. 6:16)

Paasto merkitsee arkikielessä pidättäytymistä ruoasta tai joistakin ruoka-aineista. Siihenkin nyt alkava paastonaika rohkaisee. Yhä edelleen suuri osa kristikuntaa viettää seuraavat seitsemän viikkoa nauttimatta lihaa, monet kristityt jopa nauttimatta eläinkunnan tuotteita.

Syvällisemmin paastonaika yhtäältä kehottaa muunlaiseen kieltäytymiseen ja toisaalta rohkaisee toisenlaiseen aktiivisuuteen.

Mistä sitten kieltäytyä? Rakkauden ylistyksessä (1 Kor 13) Paavali toteaa, että rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti eikä etsi omaa etuaan. Rakkaudesta ei pidä paastota, mutta kaikesta pahasta on tarpeen paastota, kieltäytyä. Sopimattomasta käytöksestä. Oman edun tavoittelusta. Ilkeydestä. Kiusaamisesta. Kaikesta pahasta.

Paasto ei kuitenkaan saavuta tavoitettaan pelkällä pahasta pidättäytymisellä. Täydellisemmäksi se tulee rakkautta myönteisesti toteuttamalla. Kotona. Työpaikalla. Koulussa. Missä olemmekin tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Missä toimemme vaikuttavat toisiin ihmisiin. Hyvän huomenen toivottaminen aamulla, heippa paikalta poistuessa, ystävällinen äänensävy toiselle töitä viedessä. Toisen asemaan asettuminen, toisen hyvän etsiminen. Tapoja on lukemattomia.

Monilla pienillä tavoilla voi saada toisen ihmisen tuntemaan, että hän on arvokas, tärkeä.  Joulunaikaan niistä kovasti muistuteltiin, mutta vielä enemmän ne kuuluvat paastonaikaan. Seuraammehan me nyt Kristusta Jumalan rakkauden uhritiellä.

– Sauvossa tuhkakeskiviikkona 18.2.2015