Leuenbergin konkordia

Euroopan reformatoristen kirkkojen konkordia

Leuenbergin konkordia

vuoden 1973 teksti

1 Tähän konkordiaan yhtyvät luterilaiset, reformoidut ja niistä syntyneet unioidut kirkot sekä niiden kanssa sukua olevat esireformatoriset valdolaiskirkot ja böömiläiset veljet toteavat oppikeskustelujensa perusteella olevansa evankeliumista samassa käsityksessä tavalla, joka kuvataan jäljempänä. Tämän ansiosta ne voivat julistaa kirkkoyhteisön ja toteuttaa sitä. Kiitollisina siitä, että ovat tulleet tuoduiksi lähemmäksi toisiaan, ne tunnustavat samalla, että kamppailuun totuudesta ja kirkon ykseydestä on liittynyt ja liittyy myös syyllisyyttä ja kipua.

2 Kirkon perustana on yksin Jeesus Kristus, joka kokoaa ja lähettää kirkon julistuksessa ja sakramenteissa olevan pelastuksensa lahjan kautta. Sen vuoksi kirkon todelliseen ykseyteen tarvitaan ja riittää reformatorisen näkemyksen mukaan yksimielisyys oikeasta evankeliumin opista ja oikeasta sakramenttien käytöstä. Näistä reformatorisista kriteereistä mukana olevat kirkot johtavat käsityksensä kirkkoyhteisöstä, joka esitetään jäljempänä.

I Tie yhteisöön

3 Oleelliset erot teologisen ajattelun ja kirkollisen toiminnan tavassa johtivat siihen, että uskonsa ja omantuntonsa tähden reformatoriset isät eivät pystyneet välttämään hajaannusta, vaikka näkivät monia yhtäläisyyksiä. Tällä konkordialla mukana olevat kirkot tunnustavat, että niiden suhde toisiinsa on muuttunut reformaatioajan jälkeen.

1 Yhteisiä näkökulmia reformaation alussa
4 Historiallinen etäisyys antaa tunnistaa, mitä yhteistä reformaation kirkoilla oli todistuksessaan, monista vastakohdista huolimatta: Ne syntyivät uudesta vapauttavasta ja vakuuttavasta evankeliumin kokemuksesta. Astumalla puolustamaan tunnistettua totuutta reformaattorit joutuivat yhdessä aikansa kirkollista perinnettä vastaan. Yhtäpitävästi he tunnistivat sen vuoksi, että elämä ja oppi tulee arvioida Raamatun evankeliumin alkuperäisellä ja puhtaalla todistuksella. Yhtäpitävästi he todistivat, että Jumalan vapaa ja ehtoja vailla oleva armo Jeesuksen Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa koskee sitä, joka uskoo tähän lupaukseen. Yhtäpitävästi he tunnustivat, että kirkon toimintaa ja muotoa tulee tarkastella vain siitä käsin, että sen tehtävänä on todistaa maailmassa, ja että Herran sana on kaiken sen yläpuolella, miten kristillis tä seurakuntaa muovataan inhimillisen käsityksen mukaan. Samalla he liittyivät koko kristikunan kanssa vanhakirkollisissa tunnustuksissa lausutulle tunnustautumiselle kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen jumala-ihmisyyteen ja todistivat siitä uudelleen.

2 Nykyisen kirkollisen tilanteen muuttuneet edellytykset

5 Nelivuosisataisessa historiassa teologiset uuden ajan kysymysten käsittelyt, Raamatun tutkimuksen kehitys, kirkolliset uudistusliikkeet ja uudelleen löydetty ekumeeninen horisontti ovat johtaneet reformaation kirkot uusiin, toistensa kaltaisiin ajattelun ja elämän muotoihin. Ne toivat tosin uusia, tunnustuskuntien läpi johtavia vastakkainasetteluja mukanaan. Sen rinnalla koettiin yhä uudelleen, erityisesti kärsimyksen aikoina, veljellistä yhteyttä. Kaikki tämä antoi kirkoille aiheen ajankohtaistaa nykyisyyttä varten uudella tavalla sekä raamatullista todistusta että reformatorisia tunnustuksia, ennen kaikkea herätysliikkeiden ajoista lähtien. Näin ne ovat oppineet erottamaan reformatoristen tunnustusten perustavanlaatuinen todistus niiden historiaan kytkeytyneistä ajatusmuodoista. Koska tunnustukset todistavat evankeliumin olevan Jumalan elävä sana Jeesuksessa Kristuksessa, ne eivät sulje tietä sen sitovaan edelleen todistamiseen, vaan avaavat tien ja haastavat kulkemaan sitä uskon vapaudessa.

II Yhteinen ymmärrys evankeliumista

6 Seuraavassa mukana olevat kirkot kuvaavat yhteisen ymmärryksensä evankeliumista siinä määrin kuin se on tarpeen kirkkoyhteisön perustamiseksi.

1. Vanhurskauttava sanoma sanomana Jumalan vapaasta armosta

7 Evankeliumi on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, maailman pelastuksesta, vanhan liiton kansalle annettujen lupausten täyttymyksenä.

8 a) Evankeliumin oikean ymmärryksen reformatoriset isät ovat ilmaisseet vanhurskauttamisopissa.

9 b) Tässä sanomassa todistetaan Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseksi tulleena, jossa Jumala on sitoutunut ihmiseen;
ristiinnaulittuna ja ylösnousseena, joka otti kantaakseen Jumalan tuomion ja näytti siinä Jumalan rakkauden syntistä kohtaan, ja
tulevana, joka tuomarina ja pelastajana vie maailman täyttymykseen.

10 c) Jumala kutsuu sanansa kautta Pyhässä Hengessä kaikki ihmiset parannukseen ja uskoon ja suo vanhurskautensa Jeesuksessa Kristuksessa syntiselle, joka uskoo. Joka turvaa evankeliumiin, on Kristuksen tähden vanhurskas Jumalan edessä ja vapaa lain syytöksistä. Hän elää päivittäisessä parannuksessa ja uudistuksessa yhdessä seurakunnan kanssa Jumalaa ylistäen ja toisia palvellen tietäen, että Jumala on täydellistävä herrautensa. Siten Jumala luo uutta elämää ja asettaa maailman keskelle uuden ihmiskunnan alun.

11 d) Tämä sanoma vapauttaa kristityt vastuulliseen palveluun maailmassa ja valmistaa heidät myös kärsimään tässä palveluksessa. He tunnistavat, että Jumalan vaativa ja antava tahto koskee koko maailmaa. He toimivat maallisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta ihmisten välillä ja kansojen kesken. Tämä tekee välttämättömäksi, että he etsivät muiden ihmisten kanssa järkeviä, asianmukaisia kriteerejä sekä osallistuvat niiden käyttämiseen. He tekevät tämän luottaen, että Jumala pitää maailmasta huolen, ja tuntien vastuunsa hänen oikeutensa edessä.

12 e) Evankeliumin näin ymmärtäen me asetumme vanhakirkollisten tunnustusten pohjalle ja omaksumme sen reformatoristen tunnustusten vakaumuksen, että Jeesuksen Kristuksen yksinomainen pelastuksenvälittäjyys on Raamatun keskus ja että vanhurskauttamissanoma sanomana Jumalan vapaasta armosta on kirkon kaiken julistuksen mitta.

2 Julistus, kaste ja ehtoollinen

13 Evankeliumin todistavat meille perustavanlaatuisesti Raamatun Vanhan ja Uuden testamentin apostolien ja profeettojen sanassa. Kirkon tehtävä on antaa tämä evankeliumi eteenpäin saarnan suullisena sanana, yksittäisiin ihmisiin kohdistuvana lahjana sekä kasteessa ja ehtoollisessa. Julistuksessa, kasteessa ja ehtoollisessa Jeesus Kristus on läsnä Pyhän Hengen kautta. Siten ihminen tulee osalliseksi Kristuksen vanhurskaudesta, ja siten Herra kokoaa seurakuntansa. Hän toimii silloin moninaisissa viroissa ja palvelutehtävissä sekä seurakuntansa kaikkien jäsenten todistuksessa.

14 a) Kaste
Kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen vedellä. Siinä Jeesus Kristus ottaa syntiin ja kuolemaan langenneen ihmisen peruuttamattomasti pelastuksen yhteisöönsä, jotta tämä olisi uusi luomus. Hän kutsuu kastetun Pyhän Hengen voimassa seurakuntaansa ja uuteen elämään uskosta, päivittäiseen parannukseen ja seuraamiseen.

15 b) Ehtoollinen
Ehtoollisessa ylösnoussut Jeesus Kristus lahjoittaa itsensä kaikkien puolesta antamassaan ruumiissaan ja veressään lupauksen sanansa kautta leivän ja viinin kanssa. Hän antaa meille siten syntien anteeksiannon ja vapauttaa meidät uuteen elämään uskosta. Hän sallii meidän uudestaan tuntea, että olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Hän vahvistaa meitä palvelemaan ihmisiä.

16 Kun vietämme ehtoollista, julistamme Kristuksen kuolemaan, jonka kautta Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Me tunnustamme ylösnousseen Herran olevan läsnä keskellämme. Iloiten siitä, että Herra on tullut luoksemme, odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa.

III Reformaatioajan oppituomioita koskeva yhteisymmärrys

17 Vastakkainasettelut, jotka reformaatioaikana tekivät mahdottomaksi kirkkoyhteisön luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen välillä ja jotka johtivat molemminpuolisiin hylkäystuomioihin, koskevat ehtoollisoppia, kristologiaa ja predestinaatio-oppia. Otamme vakavasti isien päätöksen, mutta voimme nykyään kuitenkin yhdessä sanoa seuraavaa:

1 Ehtoollinen

18 Ehtoollisessa ylösnoussut Jeesus Kristus lahjoittaa itsensä kaikkien puolesta antamassaan ruumiissaan ja veressään lupauksen sanansa kautta leivän ja viinin kanssa. Niin hän antaa itsensä ehdoitta kaikille, jotka ottavat leivän ja viinin vastaan: usko ottaa aterian vastaan pelastukseksi,epäusko tuomioksi.

19 Yhteyttä Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen ruumiissaan ja veressään emme voi erottaa syömisen ja juomisen tapahtumasta. Yli tämän tapahtuman ulottuva kiinnostus Kristuksen läsnäolon tapaan ehtoollisessa vie vaaraan, että ehtoollisen merkitys hämärtyy.

20 Missä kirkkojen välillä on tälläinen yhteisymmärrys, reformatoristen tunnustusten tuomiot eivät kosketa näiden kirkkojen opin nykytilaa.

2 Kristologia

21 Iankaikkinen Poika ja siten itse Jumala on antanut itsensä kadotetun ihmiskunnan pelastukseksi tosi ihmisessä Jeesuksessa Kristuksessa. Lupauksen sanassa ja sakramentissa Pyhä Henki ja siten itse Jumala tekee meille läsnäolevaksi Jeesuksen ristiinnaulittuna ja ylösnousseena.

22 Uskossa tähän Jumalan itsensä antamiseen Pojassaan näemme, historiaan sidoksissa olevien ajattelumuotojen käytyä pätemättömiksi, tehtäväksemme tuoda uudelleen esiin, mitä reformoitu perinne on johtanut kiinnostuksestaan Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden koskemattomuuteen ja mitä luterilainen perinne kiinnostuksestaan hänen täydelliseen persoonienyhteyteen.

23 Tämän asiantilan huomioon ottaen emme voi nykyään seurata aiempia oppituomioita.

3 Predestinaatio

24 Evankeliumissa luvataan, että Jumala hyväksyy syntisen ihmisen ilman ehtoja. Joka siihen luottaa, saa olla varma pelastuksesta ja saa ylistää Jumalan valintaa. Valinnasta voi siten puhua vain suhteessa kutsusta pelastukseen Kristuksessa.

25 Usko huomaa tosin, että kaikki eivät ota vastaan pelastuksen sanomaa. Kuitenkin se kunnioittaa Jumalan toiminnan salaisuutta. Se todistaa yhtä aikaa inhimillisen ratkaisun vakavuudesta ja Jumalan universaalin pelastustahdon todellisuudesta. Raamatun todistus Kristuksesta estää meitä olettamasta, että Jumala olisi iankaikkisesti tuominnut tietyt ihmiset tai jonkin kansan.

26 Missä kirkkojen välillä on tällainen yhteisymmärrys, reformatoristen tunnustusten tuomiot eivät kosketa näiden kirkkojen opin nykytilaa.

4 Seuraukset

27 Missä nämä toteamukset tunnustetaan, reformatoristen tunnustusten ehtoollista, kristologiaa ja predestinaatiota koskevat oppituomiot eivät kosketa opin nykytilaa. Isien antamia tuomioita ei kuvata siten asiattomiksi, mutta ne eivät ole enää kirkkoyhteisön esteenä.

28 Kirkkojemme välillä on suuria eroja jumalanpalveluksen muodoissa, hurskauden painotuksissa ja kirkon järjestyksessä. Usein seurakunnissa näitä eroja pidetään painavampina kuin perittyjä oppivastakohtaisuuksia. Siitä huolimatta rohkenemme Uuden testamentin ja reformatoristen kirkkoyhteisönkriteerien perusteella olla pitämättä näitä eroja kirkkoja erottavina tekijöinä.

IV Julistus kirkkoyhteisön toteuttamiseksi

29 Tämän konkordian tarkoittama kirkkoyhteisö tarkoittaa, että eri tunnustuspohjalla toimivat kirkot myöntävät toisilleen yhteyden sanassa ja sakramenteissa yhdessä saavutetun evankeliumin ymmärtämistä koskevan yhteisymmärryksen pohjalta ja pyrkivät mahdollisimman suureen yhteyteen todistuksessa ja maailman palvelussa.

1 Kirkkoyhteisön julistaminen

30 Hyväksymällä konkordian julistavat kirkot, sitoutuneina niitä velvoittaviin tunnustuksiin tai ottaen huomioon perinteensä:

31 a) Ne ovat yhtä mieltä evankeliumin ymmärtämisestä, kuten se jaksoissa II ja III on ilmaistu.

32 b) Tunnustuskirjoissa lausutut oppituomiot eivät jakson III toteamuksien mukaan kosketa hyväksyvien kirkkojen opin nykytilaa.

33 c) Ne suovat toisilleen saarnatuoli- ja ehtoollisyhteyden. Tämä kattaa molemminpuolisen ordinaation tunnustamisen ja mahdollisuuden interselebraatioon.

34 Näillä toteamuksilla on julistettu kirkkoyhteisö. Tätä yhteisöä 16. vuosisadalta lähtien estäneet erottavat tekijät on sivuutettu. Mukana olevat kirkot ovat vakuuttuneita, että ne ovat yhdessä osallisia Jeesuksen Kristuksen yhdestä kirkosta ja että Herra vapauttaa ja velvoittaa ne yhteiseen palveluun.

2 Kirkkoyhteisön toteuttaminen

35 Kirkkoyhteisö toteutuu kirkkojen ja seurakuntien elämässä. Uskossa Pyhän Hengen yhdistävään voimaan ne suorittavat todistustaan ja palveluaan yhdessä sekä tekevät parhaansa saavutetun yhteyden voimistamiseksi ja syventämiseksi.

36 a) Todistus ja palvelu
Kirkkojen julistus tulee maailmassa uskottavammaksi, kun ne todistavat evankeliumia yksimielisesti. Evankeliumi vapauttaa ja sitoo kirkot yhteiseen palveluun. Rakkauden palveluna se koskettaa hädässä olevaa ihmistä ja pyrkii poistamaan hädän syyt. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan maailmassa edellyttää kirkoilta yhä suurempaa yhteisen vastuun ottamista.

37 b) Teologinen lisätyöskentely
Konkordia jättää mukana olevien kirkkojen tunnustusten velvoittavuuden voimaan. Se ei pidä itseään uutena tunnustuksena. Se esittää keskeisissä kysymyksissä saavutetun yhteisymmärryksen, joka mahdollistaa eri tunnustuspohjalla toimivien kirkkojen välille kirkkoyhteisön. Mukana olevat kirkot antavat tämän yhteisymmärryksen johtaa yhteisen todistuksen ja palvelun toteuttamisessa ja pitävät velvollisuutenaan järjestää keskenään jatkuvia oppineuvotteluja.

38 Yhteistä evankeliumin ymmärrystä, jolla kirkkoyhteisö lepää, tulee syventää, koetella Pyhän Hengen todistuksella ja jatkuvasti ajankohtaistaa.

39 Kirkkojen tehtävä on jatkaa työskentelyä oppierojen parissa, joita mukana olevissa kirkoissa ja niiden välillä on ja jotka eivät erota kirkkoja toisistaan. Näihin kuuluvat:
Raamatun ymmärtämistä koskevat hermeneuttisen kysymykset,
tunnustus ja kirkko
lain ja evankeliumin suhde,
kastekäytäntö,
virka ja ordinaatio,
kahden valtakunnan oppi ja oppi Jeesuksen Kristuksen kuningasvallasta,
kirkko ja yhteiskunta.
Samoin on otettava käsittelyyn myös ongelmia, joita todistus ja palvelu, järjestys ja käytäntö nostavat uusina esiin.

40 Yhteisen perintönsä johdosta reformatoristen kirkkojen tulee käsitellä nykyisiä teologisen polarisaation tendenssejä. Niihin liittyvät ongelmat menevät osaksi syvemmälle kuin aikoinaan luterilais-reformoidun vastakkainasettelun aloittaneet oppierot.

41 Yhteisen teologisen työskentelyn tehtävänä on todistaa ja rajata evankeliumin totuutta vääristelyjä vastaan.

42 c) Organisatorisia seurauksia
Kirkkoyhteisön julistaminen ei tee pätemättömiksi yksittäisiä kirkkojen välillä tai kirkkojen sisällä voimassa olevia kirkko-oikeudellisia säännöksiä. Kirkot kuitenkin ottavat konkordian huomioon näissä säännöksissä.

43 Saarnatuoli- ja ehtoollisyhteyden julistaminen ja ordinaation molemminpuolinen tunnustaminen eivät vaikuta kirkkojen voimassa oleviin määräyksiin pappisvirkaan ottamisesta, papinviran hoitamisesta ja seurakuntaelämän järjestyksestä.

44 Kysymys yksittäisten mukana olevien kirkkojen organisatorisesta yhdistymisestä voidaan ratkaista vain tilanteessa, jossa nämä kirkot elävät. Tätä kysymystä arvioitaessa tulisi tarkata seuraavia seikkoja:

45 Yhtenäistäminen, joka vaikuttaa julistuksen tapojen, jumalanpalveluselämän, kirkollisen järjestyksen sekä diakonisen ja yhteiskunnallisen toiminnan elävään moninaisuuteen, olisi vastoin tällä julistuksella syntyneen kirkkoyhteisön olemuksen vastaista. Toisaalta voi tietyissä tilanteissa voi kirkon palvelu todistuksen ja järjestyksen asiayhteyden vuoksi viedä oikeudellisiin yhdistymisiin. Jos kirkkoyhteisön julistamisesta tehdään organisatorisia johtopäätöksiä, vähemmistökirkkojen ratkaisunvapauteen ei saa kajota.

46 d) Ekumeenisia näkökohtia
Kun mukana olevat kirkot julistavat ja toteuttavat keskenään kirkkoyhteisön, ne toimivat kaikkien kristillisten kirkkojen ekumeenisen yhteisön palvelemisen velvollisuudesta käsin.

47 Ne ymmärtävät eurooppalaisen kirkkoyhteisön olevan askel tähän suuntaan. Ne odottavat, että niiden tähänastisten erojen ylittäminen vaikuttaisi niiden tunnustuskuntiin kuuluviin kirkkoihin Euroopassa ja muilla mantereilla, ja ne ovat valmiita pohtiman niiden kanssa kirkkoyhteisön mahdollisuutta.

48 Tämä odotus koskee myös Luterilaisen Maailmanliiton ja Reformoidun Maailmanliiton suhdetta toisiinsa.

49 Samoin ne toivovat, että kirkkoyhteisö antaisi uuden virikkeen kirkkojen kohtaamiselle ja yhteistyölle toisten tunnustuskuntien kanssa. Ne ilmoittavat olevansa valmiita asettamaan oppikeskustelut tähän laajempaan horisonttiin.

Saksankielisestä alkutekstistä kääntänyt TT Kalle Elonheimo / Übersetzung aus dem Originaltext: Dr. Kalle Elonheimo / Translation from the German original: Rev Dr Kalle Elonheimo

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: