Jumala syntyi ihmiseksi

Tänä yönä muistamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää.

Kuulimme juuri evankelista Luukkaan kertomuksen hänen syntymästään. Profetiat täyttyivät, neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kuulimme paimenista, enkeleistä ja lapsesta seimessä. Evankelista Matteuksen kertomus täydentää vielä tietäjillä – jotka kirkossamme ovat vielä matkan päässä Betlehemin tallista. Heidän juhlansahan on vasta kahden viikon päästä, loppiaisena.

Sana tuli lihaksi, Jumala syntyi ihmiseksi. Siten evankelista Johannes tiivistää joulun ilosanoman. Sana tuli lihaksi, täynnä armoa ja totuutta.

[Jeesus-lapsen asettaminen seimeen virren aikana]

Virsi 19:1-2 1. Syntyi tänne Jumala neitsehestä puhtaasta. Sana tuli lihaksi, rikas tuli köyhäksi. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

2. Paimenet nyt valvovat, enkeliltä kuulevat: Syntynyt on lapsoen, Vapahtaja ihmisten. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

”armahtamaan luotujaan.” Siten lauloimme äsken. Joulun ilosanoma alkaa kuitenkin, Johanneksen mukaan, jo ennen luomista. Iankaikkinen Sana tuli lihaksi. Hän toimi Isän kanssa jo luomisessa. Mitään ei ole tehty ilman häntä. Ja Jumala, luojamme, ei ole kaukana meistä. Hän haluaa olla lähellä luotujaan, vaikka nämä ovat – me olemme – lankeemuksen ja synnin turmelemia. Iankaikkinen Sana halusi olla lähellä ihmisiä, vaikka nämä olivat langenneet eivätkä siksi tunnistaneet häntä. Tai sanottakoon aivan tähän hetkeen: Iankaikkinen Sana haluaa olla lähellä ihmisiä, jotka lankeemuksen turmelemin kyvyin eivät pysty häntä tunnistamaan. Lähellä meitä, jotka emme pysty häntä tunnistamaan omin avuin!

Tarvitsemme hänen armonsa nähdäksemme hänet, Maailman Valon. Ilman häntä kuulumme niihin, jotka yhä vaeltavat hämärässä, jotka eivät ymmärrä häntä, Jumalaa. Hän on valo, jota emme pysty näkemään silmillämme, mutta jonka voimme nähdä hänen armostaan sydämellämme.

Virsi 19:3. Halvan tallin hämärään lähtevät he etsimään. Siellä nukkuu seimessä maan ja taivaan tekijä. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

Kuka ikinä ottaa vastaan hänet, Iankaikkisen Sanan, saa oikeuden olla Jumalan lapsi. Ja kuka ikinä ottaa vastaan hänen, saa Jumalan Isäkseen. Tänä yönä juhlimme Jumalan Pojan syntymistä, mutta juhlimme samalla kaikkien Jumalan lasten syntymää. Juhlimme taivaan saapumista elämäämme.

Taivas, toinen todellisuus, armon ja kunnian täyttämä. Kovin toisenlainen kuin synnin turmelema maailmamme. Ja kuitenkin iankaikkinen Sana halusi tulla tänne.

Ei hänen olisi tarvinnut. Hän olisi voinut pysyä toisessa todellisuudessa, taivaassa iankaikkisesti. Hän olisi voinut välttää ihmisen tuskat ja murheet. Hän olisi voinut välttää ristillä kärsimisen. Hän olisi voinut elää todellisuudessa, jossa ei ole ajan eikä paikan rajoituksia.

Mutta hän valitsi tulla ihmiseksi. Hän valitsi saapua tähän maailmaan ja tähän todellisuuteen, jonka rajoissa me elämme.

Miksi? Koska hän halusi tuoda iankaikkisen valon ihmisille, jotka elävät kuoleman ja pelon varjoissa. Hän toivoi, että me eläisimme armon ja kunnian täyttämää elämää, taivaallista elämää. Hän tahtoo saada valtakuntaansa uusia kansalaisia kaikkien kansojen keskuudesta. Hän rakasti ja hän rakastaa luomakuntaansa, luomiaan ihmisiä.

Tai kuten seuraavan virrensäkeistön jälkeen suuressa uskontunnustuksessa toteamme:

”Meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi”

Virsi 19:5. Yli ymmärryksemme todella käy armo se, jonka Herra tarjoaa, langenneille lahjoittaa. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan.

[Nikean uskontunnustus]

  • saarna p. Klemensin kirkossa Sauvossa jouluyön messussa 2017
Mainokset

Viisi vastausta Pääskylle

Viikon päästä koteihin lennähtävä Pääsky, Rovaniemen seurakuntalehti, pyysi kirkkoherraehdokkaita vastaamaan vielä viiteen kysymykseen. Tässä vastaukseni, eivät kuitenkaan lehden järjestyksessä.

Miten ihminen voi saavuttaa pelastuksen?

Tapoja on monia, mutta kuitenkin vain yksi: Kristus. Pelastus saavutti ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa, maailmaan syntyneessä Jumalassa. Hän, Jumala, on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan, hän toimii ja vaikuttaa ihmisessä.

Ihminen voi hakeutua Jumalan sanan ääreen ja rukoilla Pyhän Hengen toimintaa itseensä. Hän voi muistella kastettaan, jossa Jumala on kääntänyt hänet rikkoutuneen maailman palvelijasta omaksi lapsekseen. Kristuksen ruumiin ja veren osallisuus antaa hänelle voimaa elää Jumalan rakkauden toteuttajana tässä maailmassa. Pelastuksen ihminen voi saavuttaa Kristuksen saavuttaessa hänet, joko vähitellen hänessä eneten tai jollakin yhdellä hetkellä, ja pysymällä kiinni Kristuksessa.  Se on Jumalan suuri lahja.

Miten sinä toimisit, että messuun osallistuvien määrä lähtisi kasvuun?

Kaavailemani papiston yhteinen teologian tekeminen nostaisi saarnat entistä ajankohtaisimmiksi ja puhuttelevammiksi. Messun toteutuksessa tavoiteltaisiin luontevaa ja iloista juhlallisuutta.

Ehtoolliselle toivotan tervetulleiksi kaikki Jumalaa kaipaavat syntiset, jotka kaipaavat Jumalan rakkautta elämäänsä.

Järjestöjen ja muiden sidosryhmien kirkkopyhissä moni tulisi osallistuneeksi messuun ainakin kerran vuodessa juhla-aikojen ulkopuolellakin. Kerran kuukaudessa messussa huomioitaisiin erityisesti lapsiperheet. Joulu- ja pääsiäisyön messut olisivat osaksi useampikielisiä.

Ensimmäisen vuoden kuluessa päivitettäisiin messujärjestys ja pohdittaisiin, miten paljon, mihin aikaan ja missä on mielekästä järjestää muita messuja kuin pääjumalanpalvelus klo 10.

Miltä Rovaniemen seurakunta johdollasi näyttäisi viiden vuoden kuluttua.

 Se olisi vireä ja ystävällinen seurakunta, jolla olisi runsaasti seurakunnan toimintaan osaamistaan ja työpanostaan antavia seurakuntalaisia sekä asiansa osaava ja motivoitunut henkilökunta. Se ottaisi lämpimästi vastaan muualta tulevat, riippumatta näiden elämäntilanteesta, kielestä ja kultturista.

Mainitse ja perustele kolme asiaa, joilla pyrkisit pysäyttämään kirkosta eroamista Rovaniemellä.

Vahvistaisin seurakunnan julkista näkyvyyttä ja tiedottamista. Siten rovaniemeläisille tulisi näkyvämmäksi, mitä kaikkea hyvää koituu osallistumisesta seurakuntansa yllä pitämiseen. Samalla torjuttaisiin vääriä mielikuvia kirkon toimista.

Edistäisin eri uskonkäsitysten toisia kunnioittavaa rinnakkaiseloa, jotta edes paikallistasolla näkyisi yhteyteen pyrkivä kirkko.

Kehoittaisin aktiivisia seurakuntalaisia pitämään elämänpiireissään esillä, kuinka kirkko tekee tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

 

Mistä seurakunnan on tingittävä tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa? Ja mihin pitäisi panostaa enemmään, tarvittaessa jopa joitakin palveluja supistamalla?

 Seurakunnan ydintoiminta on Jumalan sanan julistamista ja sakramenttien hoitamista. Niistä ja lähimmäisiä niin lähellä kuin kaukana koskettavasta kristillisestä palvelusta ei voi tinkiä.

On kenties tingittävät palkatun henkilökunnan mukanaolosta. Ehkä kaikkia avautuvia tehtäviä ei täytetä – ainakaan ennen kuin on selvitetty, voitaisiinko aukko täyttää toisin.

Yhteiskunnan kehitys näyttää valitettavasti siltä, että diakoniaan on panostettava enemmän, mutta Rovaniemeä vielä tarkemmin tuntematta en halua pohdiskella, mitä kenties pitäisi supistaa.