Tulevaan viikonvaihteeseen osuu reformaation yhden merkkitapauksen 500-vuotisjuhla. Huhtikuun 1521 alussa Martti Luther joutui lähtemään Wittenbergistä matkalle, josta tuli monta kuukautta suunniteltua pidempi. Hänet oli kutsuttu – tai oikeastaan haastettu – Wormsiin kokoontuville valtiopäiville selittämään kirjojaan.

Siihen mennessä Luther oli kuuluisien teesiensä (1517) lisäksi ehtinyt julkaista m.m. vuonna 1520 kolme merkittävää reformatorista kirjaa. Yksi niistä toi esille ruhtinaiden tehtävän edistää reformaatiota siellä, missä piispat eivät sitä edistäneet, sekä edistää myös koulutusta ja köyhäinhuoltoa. Toinen loi pohjan sakramenttiopille, jota Luther myöhemmin hioi niin, että sakramentteja on kaksi. Kolmas käsitteli kristityn vapautta: ”Kristitty on vapaa kaikkien asioiden herra eikä kenenkään alamainen – uskon kautta. Kristitty on palvelija ja kaikkien alamainen – rakkauden kautta.”

Wormsin valtiopäiviin liittyvät Lutherin nimiin laitetut sanat: ”Tässä seison enkä muuta voi.” Hän ei todennäköisesti suinkaan sanonut niitä, mutta ne kuvaavat hänen asennettaan: osan kirjoituksistaan hän totesi esittelevän hänen perusnäkemyksiään, jotka on yleisesti hyväksytty, osan käsittelevän selviä väärinkäytöksiä a osan olevan ehkä tyyliltään turhan hyökkääviä, mutta sisällöltään päteviä. Hän jatkoi puolustustaan korostamalla kirkon ykseyden tärkeyttä. Hän jatkoi puolustustaan vetoamalla Jumalan sanan merkitykseen oikean kristillisen etsimisessä – ja oli valmis antamaan myöten, jos hänen mielipiteensä todistetaan vääriksi Raamatun selkeiden todistusten ja järkisyiden perusteella.

Luther puolusti kirjoituksiaan Wormsissa 17 ja 18. huhtikuuta. Viikko myöhemmin hän lähti paluumatkalle, jonka varrella hänet siepattiin – turvaan Wartburgin linnaan. Siellä viettämänsä 10 kuukauden eristyksen aikana hän käänsi Uuden testamentin saksaksi.

Reformaation tärkeimpiä kysymyksiä ja kiistakohtia oli se, miten ihmisestä tulee Jumalan edessä kelvollinen eli vanhurskas. Sen osalta läntinen kristikunta on löytänyt Lutherin ajattelun pohjalta yksimielisyyden. Alun perin luterilais-katolisissa neuvotteluissa hyväksyttiin 1999 ”Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista”. Sittemmin sen ovat hyväksyneet myös kolme muuta kirkkoyhteisöä, metodistit, reformoidut ja anglikaanit. Asiakirjan sanoman tiivistää esim. sen 19. kohdan alku: ”Me tunnustamme yhdessä, että ihminen on pelastuksessaan täysin riippuvainen Jumalan armosta.”

Wormsin valtiopäivien pöytäkirjoista ei löydy Lutherilta toteamusta tässä seisomisesta – mutta puolustuksensa hän päätti meillekin sopiviin sanoihin: ”Jumala, auta minua, aamen!”