Tänään minulle kerrottiin, että kolmen viikon takaisessa operaatiossa otettu koepala osoittautui pahanlaatuiseksi. Siten olen saanut kahden vuoden sisällä kaksi eri syöpädiagnoosia. Kumpikin niistä on leikattu pois, ja olen niiden suhteen nyt seurannassa – kiitos modernin lääketieteen ja lääkäreiden, jotka ovat heti jotakin huomattuaan lähettäneet tarkempiin tutkimuksiin. Ja kiitos vaiheiden, jotka näen Jumalan johdatuksena.

Kummastakaan syövästä minulla ei ollut mitään toimintakykyyni vaikuttaneita oireita, joten olisin kenties vasta vuosien kuluttua, niiden ollessa jo pitkälle kehittyneitä, hakeutunut lääkäriin. Nyt ne kuitenkin saatiin hoidetuksi jo alkuvaiheissa. Seuraava kertomus Jumalan johdatuksesta on tosi.

Miltä tuntui tai tuntuisi saada diagnoosi kakkostyypin diabeteksestä? Itse asiassa en enää aivan tarkalleen muista, miltä se minusta vajaa vuosikymmen sitten tuntui. Elämääni tuli lääkitys aamuin illoin, mutta elämääni tuli myös vuosittaiset laboratoriotutkimukset sekä säännölliset lääkärikäynnit. Kuinka usein vielä työikäinen suomalainen mies menisi lääkäriin, kun missään ei mitään tunnu? Kenties kerran vuosikymmenessä.

Kaksi vuotta sitten laboratoriotuloksissa minulla oli PSA koholla. Terveyskeskuslääkäri kiinnitti asiaan huomiota, vaikkei tuo eturauhasen kuntoon liittyvä arvo kovin paljon yli normien ollut, ja laittoi lähetteen TYKS:n urologiaan. Tarkemmissa tutkimuksissa todettiin eturauhassyöpä, ja hieman runsas puoli vuotta tuosta laboratoriotuloksen saamisesta minulta oli TYKS:n urologian robottileikkauksella poistettu eturauhanen kokonaan. Ensimmäisestä syövästä oli silloin selvinnyt, siis mitä todennäköisimmin.

Poistoleikkausta seurasi viiden viikon toipilasaika, joka tarkoitti myös pyöräilystä pidättäytymistä. Vihdoin koitti päivä, jolloin sain nousta pyörän satulaan. Illansuussa lähdin ensimmäiselle lenkille, joka päättyi jo vajaan viiden kilometrin kuluttua siihen, että auto ajoi stop-merkin takaa päälleni. Paikalle kutsutussa ambulanssissa ensihoitajat totesivat vammani sen verran vähäisiksi, että eivät ryhtyneet minua saman tien sairaalaan viemään, vaan sanoivat, että harkintani mukaan voisin menne TYKS-Akuuttiin joko vielä illalla jonottamaan tai sitten seuraavana aamuna.

Menin seuraavana aamuna. Sain rannekkeen ja pitkään odottelin, tietenkin. Kun sitten pääsin lääkärin tutkittavaksi, pyysin, että sisuskaluni skannattaisiin ainakin ultraäänellä ja katsottaisiin, onko törmäys vaikuttanut jotakin leikkauksen jälkiin. Ultraäänitutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi, että leikkausalueen osalta kaikki on kunnossa, mutta on toinen juttu, jota pitäisi katsoa tarkemmin. Niinpä pääsin rannekkeellani seuraavaksi TT-putkeen eli tietokonetomografiaan. Siinä oikean munuaiseni kyljessä havaittiin noin sentin kokoinen rakkula.

Rakkulan mahdollista kehittymistä ryhdyttiin seuraamaan säännöllisillä TT-kuvauksilla puolen vuoden välein. Viime syksyn käynnin jälkeen todettiin, että se oli pysynyt samankokoisena. Urologi päätti, että seuraavana vaiheena on koepalan ottaminen ja samassa yhteydessä rakkulan polttaminen pois.

Joulukuun alkupuolella minulle tuli sitten kutsu syntymäpäiväni aatoksi TYKSiin. Operaatiossa kylkeeni pistettiin neula, jolla otettiin koepala, ja sitten uudelleen neula, jolla rakkula poltettiin pois. Koska operaatio tehtiin nukutuksessa, kerron siitä minulle kerrottua ja heräsin syntymäpäivääni sairaalassa. Epikriisissä muuten minut määriteltiin 63-vuotispäivänäni nuoreksi mieheksi: ”Ajateltu, että seuranta nuorelle miehelle ei olisi pidemmän päälle mielekästä ja päädytty biopsiaan ja RF-hoitoon.”

Tänään – muuten sisareni syntymäpäivänä – urologi siis sitten soitti ja kertoi koepalan kertoman. Diagnoosiksi tuli muu munuaissyöpä. Samassa puhelussa hän toki kertoi, että syöpä tuli samalla nukutuksella hoidetuksi. Kesäkuussa TT-kuvauksella seurataan, että poltosta on tullut hyvä arpi, ja eturauhassyövän osalta puolivuosittain mitataan PSA – kaikki on hyvin, jos se säilyy alle mittausherkkyyden.

Mitä tällä kaikella on tekemistä Jumalan johdatuksen kanssa? No, ilman kakkostyypin diabeteksen toteamista olisin niin sanotusti autuaan tietämätön niin eturauhas- kuin munuaissyövästänikin. Ne saisivat rauhassa kehittyä ja kasvaa, kunnes jompikumpi aiheuttaisi niin paljon vaivoja, että menisin lääkäriin. Silloin ehkä todettaisiin, että mitään ei enää voitaisi tehdä. Ja ilman auton töytäisemäksi joutumista olisin, edelleen niin sanotusti, autuaan tietämätön munuaissyövästäni, joka saisi rauhassa kasvaa ja kehittyä kunnes alkaisi vaivata minua – olisiko silloin jotakin tehtävissä.

Näin juuri toisen syöpädiagnoosin saaneena olen siis kiitollinen parista elämän kolauksesta, joilla – näin minä tulkitsen – Jumala on saattanut minut tekemisiin lääkärin kanssa. Olen kiitollinen niin Varissuon terveysaseman kuin TYKS-Akuutin lääkäristä, jotka kiinnittivät huomion asiaan, joka ei ollut heille tulon ensisijainen syy. Olen kiitollinen julkisesta terveydenhuollosta ja olen tyytyväinen veronmaksaja.